Covered In Cowardice

Lomat ohitse ja osastolle palattu. Ehkä ihan hyvä näin. Tietysti syömiset ahdistavat hitosti, mutta muuta tietä paranemiseen ei ole. Olin eilen säälittävä ja itkin peräti kolmeen kertaan. En vain halua olla täällä, lihoa ja nostaa painoa. Haluan kuitenkin elää normaalia elämää, eikä se anorektikon painolla onnistu.

Lomani meni suurimmaksi osaksi todella huonosti. Puolitoista viikkoa, siinä ehtii tapahtua jo vaikka mitä. Aaton istuin sukulaisten seurassa oma lautanen tyhjänä, uutena vuotena join ja söin kaksin käsin. Paino ehti pudota pari kiloa, mutta toisen sain itse nostettua takaisin. Fyysisesti ei siis tapahtunut mitään pahempaa retkahdusta.

Jouluaattona tosiaan harkitsin vakavissani, että ottaisin kaikki lomalääkkeeni kerrallaan ja menisin sitten nukkumaan itseni pois. Kiltisti menin kuitenkin istumaan joulukirkkoon ja selvittelin hieman päätäni: en voisi tehdä sitä läheisilleni. Ahdistus hieman hellitti ja itsemurha-ajatukset sen myötä.

Ja anteeksi tuo edellisen postauksen video, en itse sitä edes ladannut, mutta olkoon...