2013/01/04

Covered In Cowardice

Lomat ohitse ja osastolle palattu. Ehkä ihan hyvä näin. Tietysti syömiset ahdistavat hitosti, mutta muuta tietä paranemiseen ei ole. Olin eilen säälittävä ja itkin peräti kolmeen kertaan. En vain halua olla täällä, lihoa ja nostaa painoa. Haluan kuitenkin elää normaalia elämää, eikä se anorektikon painolla onnistu.

Lomani meni suurimmaksi osaksi todella huonosti. Puolitoista viikkoa, siinä ehtii tapahtua jo vaikka mitä. Aaton istuin sukulaisten seurassa oma lautanen tyhjänä, uutena vuotena join ja söin kaksin käsin. Paino ehti pudota pari kiloa, mutta toisen sain itse nostettua takaisin. Fyysisesti ei siis tapahtunut mitään pahempaa retkahdusta.

Jouluaattona tosiaan harkitsin vakavissani, että ottaisin kaikki lomalääkkeeni kerrallaan ja menisin sitten nukkumaan itseni pois. Kiltisti menin kuitenkin istumaan joulukirkkoon ja selvittelin hieman päätäni: en voisi tehdä sitä läheisilleni. Ahdistus hieman hellitti ja itsemurha-ajatukset sen myötä.

Ja anteeksi tuo edellisen postauksen video, en itse sitä edes ladannut, mutta olkoon...

18 kommenttia:

  1. Ainahan se on parempi että itket kuin esim. viiltelet :) ja toivottavasti paranemismotivaatiosi säilyy loppuun asti. Mikä sun BMI on tällä hetkellä ?

    Voimia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan nolottaa kun bmi on niin korkea. 14,1 :<

      Poista
    2. Pyh pyh, ei ole korkea!
      Niin kuin tiedät, tuo on vielä SAIRAALLOISEN alipainon puolella, kaukana isosta! Halusin vain tulla muistuttamaan, josko vähän vahvistaisi taas sitä tervettä Nooraa!

      Sinä selviät <3

      Poista
  2. Hyvä että oot takasin osastolla. Se on sun parhaaks ja sä tuut sen vielä ymmärtämään joskus :)Kerro toki millasta on taas siellä olo ja ne uudet muutokset, mielenkiinnosta kiva kuulla millasta siellä on.

    VastaaPoista
  3. Lomalääkkeillä meinasit itsesi tappaa? Voi hyvä tyttö sentään... et taida tietää itsemurhasta paljoakaan, jos meinasit niillä saada itsesi tapettua. Puolentoista viikon lomalääkkeitä nyt vaan ei ole niin paljon, että niillä hengen pois saisi. Olisit muutaman päivän ihan saatanan sekaisin mutta siihen se jäisi...
    No, toivon todella, että kasvat vielä jonain päivänä aikuiseksi. Ja vilpittömästi toivon sinun paranevan syömishäiriöstäsi - olen itse anoreksiasta parantunut.
    Mutta lopeta se turha huomionhaku jollain lomalääkkeillä, se aiheuttaa meissä lukijoissa vain pienimuotoisia repeämisiä.
    Viiltelysi kyllä ymmärrän, olenhan itsekin aikoinani viillellyt ja purkanut pahaa oloani sitä kautta. Eli en tässä halua sinua kuitenkaan polkea maahan vaikka huomiohuoraksi sinua haukunkin.
    Yritä nyt vain kasvaa, jooko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiltelyn ymmärrät (koska olet itse sitä tehnyt) mutta itsemurha-ajatukset et? Ei tuo ole mitään huomiohuoraamista vaan merkki todella pahasta olosta. Turha sitä on laitella oireita mihinkään arvojärjestykseen...

      Poista
    2. hyvä anonyymi: HAISTA PASKA! vaikka en kyl ittekää oo varmaa parempi. mut kuitenki, ihan paskaa kommenttii tollanen... Tsemppiä elämään Noppeli, kyllä se valo risukasaankin paistaa. eiks jea? =)

      Poista
    3. Olisinhan minä lääkekaapinkin tyhjentänyt, mutta ei siitä enempää..

      Poista
    4. No eipä paljoa toikaan anonyymi tunnu tietävän, eiks noora oo fyysisesti niin huonossa kunnossa että ihan helposti olis voinu sydän pysähtyä ja maksa pamahtaa.. HALOO

      Poista
  4. Onneksi olet taas osastolla ja turvassa. Toivottavasti kuntoutuminen anoreksiasta jatkuu yhtä positiivisesti, kuin ennen lomaa. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  5. voi noora , on niin surullista katsoa kuinka paha sun on olla :( voimia ♥

    VastaaPoista
  6. Unohda loma ja suuntaa katse eteenpäin! Uusi vuosi, uudet kujeet; taistellen ja tapellen kohti terveyttä! Hyvä, että olet taas osastolla! ♥

    VastaaPoista
  7. Sun pitää vaan oppia hyväksymään se, että tervehtymiseen kuuluu painon nousu.
    Sä onnistut kyllä vielä, koska oot ansainnu paremman elämän, ku jatkuvan helvetin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mä yritän koko ajan sisäistää, että painon pitää alkaa vitosella eikä kolmosella. Mutta kyllä, aion onnistua vielä :)

      Poista
  8. Minkälaista on ollu nyt siellä yhdistymisen jälkeeen?:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi mennyt yllättävän hyvin, vaikka totuttelua on ollut molemmin puolin. Nuorten ateriasuunnitelmaa muokattiin ja siirtyminen oli heille kovempi paikka. Nyt olen itse taas niin erakoitunut, etten oikein osaa sanoa. Katsotaan sitten ensi viikolla kun ryhmät ja koulu alkavat pyöriä.

      Poista
  9. Miten sun vanhemmat tukee sua syömistilanteissa? istuuko vieressä ym. vai tsemppaavatko jollain tapaa?

    VastaaPoista
  10. Kuka sen videon sit latas, vai meniks vahingossa? :O

    VastaaPoista