Mua harmittaa, kun muru ei kerro mulle sen pahasta olosta. En mä mee rikki, surettaa vaan katsoa vierestä kuinka toinen kärsii, eikä ite voi auttaa. Ehkä en oo yhtä tärkee kun sen paras ystävä, ehkä niillä on salaisuuksia. Tunnen olevani kakkossijalla. Ja itsekäskin.
Tulin eilen kotiin. Isä haki mut, koska olin kipee. Kuumetta, yskää ja nuhaa. Tän päivän oon viettäny äidin ja Luna-koiran kanssa tv:tä tuijotellen, nukkuen ja lukien. Rakaskin soitti mulle yhen asuntoesittelyn jälkeen, kun en ite päässy mukaan. Ollaan nyt tosi aktiivisesti etitty yhteistä kämppää, mutta kaikki tuntuu kaatuvan siihen etten käy töissä. En mä viitti sairaushistoriastanikaan avautua.
Lisäksi on läski olo. Oon tänään syöny täsmälleen ateriasuunnitelman mukaan ja antanut äidin annostella mun ruoat. Kyllä mä nään kun se mittaa kaiken yläkanttiin. Silti oon vaan pistelly kaiken kiltisti poskeen. "Täähän sujuu hyvin." Enkä oo liikkunu yhtään, en ottanut askeltakaan ulos ovesta. Vaik on tää ihan hauskaa löhötä vaan jump suitissa. Yritän vaientaa syömishäiriön äänen.
Oot varmasti sun tyttöystävälle kaikkein tärkein ja rakkain. Ehkä se ei halua vaan kantaa sun niskaan omia murheita, vaan haluaa ajatella sun jaksamista. Toivottavasti löydätte yhteisen asunnon ja tulette viihtymään siellä.<3
VastaaPoistaIhanaa kuulla että taistelet mörköä vastaan; se on ainoa keino onnellisuuteen ja _elämään_.<3
Hirmuisesti tsemppiä ihana. Paranemisia.<3
Kyllä mä uskon, että oon se ykkönen. Tyttöni sai vakuuttuneeksi :))
PoistaUskon et oot tosi tosi tärkee sun tyttöystävälles ja jotenkin näin tossa ihan mulle tutun tilanteen: Mun tosi läheisellä ystävällä on paljon ongelmia enkä ite pysty puhumaan mun ongelmista yhtään sille, koska pelkään aina et se ei kestä niitä ja romahtaa. Joskus kerroin ja siitähän lähti senkin alamäki. Joten veikkaan, että sun tyttöystävä haluu vaan suojella sua kaikelta, koska rakastaa sua niin paljon!
VastaaPoistaja ihana kuulla et haluut taistella vielä syömishäiriötä vastaa<3
Paljon tsemppiä ja voimia sinnepäin!
niinhän se on. ja se on ihan helvetin perseestä. siis se, että on ihan mielettömän vaikee saada asuntoo, kun ei oo töissä tai edes koulussa. mutta toivottavasti auttaa, että edes toinen on.
VastaaPoistaja teillä on kumminkin se onni, että on kumminkin katto päänpäällä, vaikkei sitä heti löydy.
uskomatonta (laitoin siks, koska itellä meni joskus jo toivo), mutta kyllä se jostain aina löytyy.
jostain löytyy varmasti teillekin se reilu vuokranantaja, joka kattoo reilulla tavalla, että ketä sen kämpän saa.
hurjasti voimia ja onnea taistella sh:ta vastaan. karista se tälläkerralla viimeisiä rippeitä myöten! :)
piti myös laittaa, että mitä oon lukenut sun toisen puoliskon blogia, niin sä olet todella tärkeä.
Poistauskon niihin jokaiseen sanaan, joka tuohon kertomisjuttuun liittyy. :)
Enkä mä haluis vuokranantajalle valehdellakaan. Se vaan on totuus, etten opiskele enkä käy töissä. Kun polilla otin puheeksi asian, että syksyllä voisin jatkaa koulua, tuli vastaukseksi, että en saa vielä ajatellakaan koko asiaa.
PoistaIhana lukea että vaiennat sen anoreksian äänen ja löhöät:) sun ei tartte liikkuu, oikeestaan sä et ees sais liikkuu noin heikkona! Saanko kysellä sun nykyistä bmi:tä? Varmasti todella matala mutta toivon että se siitä kohenee ja paha olo häviää pikkuhiljaa. Tsemppiä!!
VastaaPoistaTaitaa olla joku 14,5. Ja olo on ku turvonneella norsulla.
PoistaOlet hienosti onnistunut jo vaientamaan anoreksia mörköä, kun kuuntelet kehoasi, syöt ja lepäät. Voit olla ylpeä itsestäsi! Kultasi rakastaa sinua ja varmasti tukeutuu sinuun, kun olet itsekin paremmassa kunnossa. Tsemppiä asunnonhakuun ja flunssasta paranemiseen!
VastaaPoistakaupungin asuntoja toki saa helpommin, me saatiin kuukaudessa meidän kämppä aikoinaan. tosin otettiin vastaan heti ensimmäinen ehdotettu, ei ollut varaa valita esim. mille alueelle päädyttiin ym.
VastaaPoistaMutta, jos kova kiire kämppä saada, ehdotan hakea kaupungin kämppiä.
Oon aivan tajuttoman ylpeä susta, kun nyt kuulostaa siltä että todella laitat anoreksialle kampoihin! Loistavaa! Ja tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoistaKannattais naiseskin takia jo vähän kattoo mitä syöt, tota menoo oot satakiloinen norsu. Hyi vittu :DD
VastaaPoistaHohhoijaa... Kannattais vaikka jättää kommentoimatta jos ei keksi mitään parempaa.
PoistaÖh mitä...helvettiä ? -__- Oliks tää olevinaan jtn paskaa vittuilua/käänteispsykologiaa, tai siis..mitäh. Ei voi käsittää ei.
PoistaTää oli kyllä aivan nerokas kommentti ihmiselle, joka ei koskaan ole ollut normaalipainoinen!
PoistaÖö mitä? Käsittääkseni Noora on edelleenkin hyvin alipainoinen ja kaikkea muuta kuin norsu. Kannattaisiko miettiä vähän ennen kuin lauot tuollaisia typeriä ja naurettavia kommentteja.
PoistaEi musta tule vielä pitkään aikaan lihavaa, vaikka söisin mitä :>
Poistajollain taitaa olla joku henk.koht ongelma ja tulee sitä sitte kaataa tänne ku ei parempaakaa keksi... et varmasti syö mitenkää liikaa ja eikös sun nainen just oo ennemminki ollu huolissaa siitä että kuolet pois kuin että susta tulis muka jotenki "satakiloinen norsu". hurjasti tsemppiä,kyllä elämä on kaikkine epäonnistumisineen, suruineen, iloineen ja sellasineen arvokasta, enempi ku joku ahdas maailma painon ja ruuan pyörässä.
VastaaPoistaThat's right. Syön ateriasuunnitelman mukaan ja se on _vähimmäis_määrä mitä tulee syödä. Enkä tosiaan oo koskaan pelännyt kuolevani ylipainoon, alipainoon kyllä.
PoistaOOT IHAN HUIPPU!!! JEEEE! HYVÄ SINÄ!!! =) =) =) GO GIRL!!!! <3
PoistaMuuten: kannattaa ehkä vaihtaa toi blogin tausta, ettei aina kun avaat sun blogin ni sieltä hyppää mittanauha ja teksti "anorexia" D: if u know what i mean
VastaaPoista♥
voi että :) oon kauan aikaa seurannu sun blogia ja nyt on ihan pakko kommentoida. vaikuttaa että sä viimeinki todella yrität itse parantua! oon ylpeä susta! ♥ :) ihan hirmusesti tsemppiä, mä tiiän et sä pystyt siihen :)
VastaaPoistaTuki turpa ana-demonilta, kyllä sussa munaa siihen on, vastoin kuten aineettoman olemuksen omaavalla neuroosilla! Vielä sä haistata pitkät sille :)
VastaaPoista