2013/04/22

Pirate Bones

Mun joka päivä on pelkkää helvettiä. Kiloja, kaloreita, kävelyä, nälkää, oksennusta. Mä taistelen itteeni vastaan, milloin saadakseni painoa, milloin laihtuakseni. Mikään ei tuota tulosta ja mä vaan ahdistun. Odotan kauhulla lauantaina pidettäviä tupareita, enkä haluaisi etukäteen miettiä tarjottavia. Kyllä mä leivon ja laitan ruokaa mielelläni, mutta mua vaan pelottaa mitä tuun sillon syömään. En mä voi desimitalla mittailla muiden edessä, ottaa vaan vähän tuota ja tuota.

Paino on ollut laskusuunnassa, vaikka eilisestä se oli pompannut pari kiloa ylöspäin. Mä en vaan osaa lopettaa ja mua sattuu kun sä sanot, että on tehtävä valinta sinun ja sairauden välillä. Itken ja tekisi mieli viiltää, mutta satutan itseäni mieluummin olemalla syömättä. Ja se tekee tilanteesta jatkuvan oravanpyörän. Jos jatkan, menetän sinut. Mutta en osaa lopettaa.

Hyperventiloin. Mietin, annanko ruokani palaa paistinpannulle. Pilattua ruokaa ei voi syödä. Mietin, lähdenkö kauppaan ostamaan jäätelöä oksennettavaksi.

Ehkä mä lähden porukoille rauhottumaan. Viimeistään huomenna. Mun maailma on romahtanut.

14 kommenttia:

  1. eiii noora :'((( nyt meet sinne porukoille ! olit jo päässyt niin hyvään alkuun parantumisessa, älä nyt anna kaiken valua hukkaan..! sä voitat vielä, I promise !

    VastaaPoista
  2. Mietitkö sä oikeasti valintaa sun rakkaan ja laihduttamisen välillä? Tarvitseeko sitä edes miettiä? Mitä ajattelisit, jos näkisit tän tilanteen oman itsesi silmin vaikka kymmenen vuoden päästä katsottuna?

    Voimia <3 sä olet jo harpannut ison askeleen eteenpäin, kun olet selvinnyt näin pitkään kotona ja vielä omassa kodissasi! On mahdollista ottaa vielä lisää näitä askelia. Usko se. Usko elämään ja itseesi. Usko rakkauteen <3

    VastaaPoista
  3. mirror, mirror on the wall
    ruthless to your victim
    suiting you becomes my love
    tied to my reflection
    hunger takes a hold of me
    making my decisions
    glossy fashion magazines will feed my new addiction

    skinny
    all these voices singing
    skinny
    all my monsters singing
    skinny
    got to fit that new bikini

    skinny
    all the world is singing
    skinny
    all them girls are swinging
    got to fit that new bikini

    hiding in my baggy jeans
    No one knows my secret
    Hiding from the eyes that see
    I have been defeated
    mirror, mirror on mywall
    ruthless to your victim
    Suiting you is all i know
    A slave to my reflection
    Chorus

    skinny
    all these voices singing
    skinny
    all my monsters singing
    skinny
    got to fit that new bikini

    skinny
    all the world is singing
    skinny
    all them girls are swinging
    got to fit that new bikini

    En osaa sanoa mitään muuta kuin voimia, voimia niin älyttömän paljon. <3

    VastaaPoista
  4. uskon, että voi olla vaikeaa tai mahdotonta ajatella kymmenen vuoden päästä katottuna.
    mutta mä komppaan iinestä. mee sun porukoille.
    voit mennä jo vaikka heti tänään. :)

    VastaaPoista
  5. Sulle olis haaste mun blogissa :)

    http://joskus-onnellinen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. kultipieni, emmä tästä oo lähdössä minnekkään.
    mutta ymmärrät ihan varmasti sen miten hemmetin raskasta sun sairaus on myös mulle ja kaikille sun läheisille !
    sä et menetä mitään valitsemalla elämän, et mitään.
    mä seison sun rinnalla, sun tukena.
    tiedän että pelkäät, mutta sä pelkäät turhaan.
    mää lupaan sulle että kun paranet, et ikinä enää kaipaa sairasta elämääsi.
    Anoreksia aiheuttaa vain itsevihaa, ahdistusta, kärsimystä ja tunteen ettei susta ole mihinkään.'
    Kaikki ne ihanat ja parhaat luonteenpiirteesi jäävät piiloon anoreksian taakse.

    mä rakastan sua ♥

    VastaaPoista
  7. Noora,mä en oikeesti koskaan kirjoita mihinkään blogiin yleensä mitään koski ne postaukset mitä tahansa mutta nyt oli pakko. Kannatan sitä että menisit vanhempies luo nytten ihan HETI.

    Ei missään nimessä pidä jäädä yksin, paha olo vain kasvaa.

    Usko pois, että kyllä kaikki kääntyy paremmaksi, anna muiden hoitaa sinua ja yritä ottaa lomaa mistään turhasta huolehtimisesta.

    Tuparitkin voi ja PITÄÄ perua jos se niin vaatii, koska mikään juhla ei tuu oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin eteen.MITÄ ne vieraat nauttii siitä että yrittäisit tyrkyttää niille kaikenmaailman herkkuja vaikket itse söisi kuin millixmilli annoksen tai edes sitä. Ne kaikki ihmiset on kuitenkin tulleet sinne teitä varten ja tottakai ne haluaa että SULLA ON HYVÄ OLLA!


    Yritä jooko olla oksentamatta, koska se varmanakin vaan lisää pahaa oloa, soita vaikka jollekkin ja yritä löytää jotain tekemistä (käy kirjastossa/kahvilassa/shoppailemassa/kävelyllä/leffassa/yms) ja yrittäisit jättää aivot narikkaan

    Toivottavasti olo paranee ja TODELLAKIN LÄHTISIT sinne sun porukoille

    HALEJA <3

    VastaaPoista
  8. Minäkin komppaan ylläolevia ja kehottaisin Sinua mitä pikimmiten menemään sinne porukoille lepäilemään! Ja jos tuparit tuntuu ylivoimisilta järkätä ja vetää läpi tässä tilanteessa niin perukaa ne! Ei se ole mikään tappio, ainahan ne voi järjestää myöhemmin, kyllä vieraanne ovat viisaita ja ymmärtävät. Ja mitä toivottomaan oloon tulee niin, silläkin uhalla että toistan itseäni noin miljoonannen kerran: toipuminen tekee kipeää! Kukaan toipunut ei ole selvinnyt sairauden syövereistä ilman kyyneleitä ja tuskaa. Eli, jos paraneminen pelottaa ja ahdistaa ja sairastaminen samoin, niin kokeile tuskaisaa toipumisen polkua, sillä loppupäässä se palkitsee. Sairastaminen ei. Ankku kirjoitti Sinulle aivan ihanasti tuossa yllä. Kätke ne sanat sydämeesi ja tee valintoja toipumisen puolesta. Tsemppiä ja haleja! <3

    VastaaPoista
  9. mulla ois niin paljon mitä voisin sanoo , mut sanon vaan tän.
    sul on viel sun rakkas. pidä siitä kiinni.
    mulla ei oo ja sitä ei voi enää muuttaa

    VastaaPoista
  10. Rakkaus ja tärkeät ihmiset antaa sinulle paljon enemmän kuin sairaus. Anoreksia aiheuttaa nuo ahdistuksen tunteet. Sinä voit parantua lähimmäistesi avulla. Älä anna sairauden pyyhkiä heitä pois elämästäsi. Tiedän omastakin tilanteestani, miten hankalaa minulla oli kun oma rakkaani unohti minut ja "valitsi" anoreksian saneleman elämän. Minulla on vieläkin niin ikävä. Voin vain toivoa, että hän parantuu ja että hänen elämäänsä mahtuu taas häntä kaipaavat ihmiset.

    Pidä kaikki tärkeät lähelläsi. Voimia Noora <3

    VastaaPoista
  11. Älä lähde tuolle sairauden viitoittamalle polulle, se ei tuota kuin tuskaa, ahdistusta ja särkyneitä sydämiä. Ahdistus, joka koetaan paranemisvaiheessa on kamalaa, mutta taatusti sen arvoista, ettei samantasoista tai pahempaa ahdistusta täydy kärsiä vuosi toisensa jälkeen. Nyt kaikki peliin ja vaikka osastolle voimia keräämään, sen ei tarvitse taistella yksin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  12. Voih, ikävä kuulla. :(
    Niinkuin kaikki muutkin sanovat, nyt olisi hyvä mennä sellaiseen ympäristöön, jossa on valvovien silmien alla ja "turvassa" kaikelta.
    Tottakai sairautesi on rankkaa läheisillesi, varsinkin puolisollesi, mutta kukaan ystävä maailmassa ei ole niin pinnallinen että sinut hylkäisi sen takia. Läheisesi rakastavat sinua vaikket sitä aina uskoisikaan.
    Toivon sinulle ihan hirmuisesti voimia! Oon seurannut blogiasi jo niin pitkään, että alamäet tuntuu jotenkin sydäntäraastavalta. <3

    VastaaPoista
  13. Voimia! Älä nyt anna periksi, parantuminen ei ole helppoa!

    VastaaPoista