One More Moment

Mä en oo täällä, en tiiä mis oon. Tuun kohta takas, mut nyt lepään hetken. Mun ei tarvii ajatella, on rauhallista ja toimin automaattisesti. Mä luulen, että jos nyt viiltäisin en tuntis mitään. En kyl aio kokeilla, koska oon luvannu. Ruoka ei maistu miltään, mut pakko pitää ittensä hengissä.

Kävin kävelyllä ja olin ehkä onnellinen. Mun pikkuneideillä on hyvä taivaassa. Unohdin kattoo autot  juostessani bussiin, mut ehin yli ennen sitä taksii. Ja ehdin bussiinki. Kotona huudatin täysiä Gimmeliä ja lauloin mukana kuten yli kymmenen vuotta sitten.

Mietin jos kävelisin terapiaan, kännykän mukaan matkaan menis reilu kolme tuntii. Tuol on niin sopivan kurja ilmaki.

Tiedän, että kun astun takaisin alas maanpinnalle, alkaa ahdistaa. Viikonlopun hyvästä, loistavasta, parhaasta olosta on maksettava, mutta mä viivytän sitä vielä hetken... Oon väsyny.

"Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Ohi kiitää pellot pientareet
Tuun pimeästä aamun hämärään"