Runnin' Across The Tracks

Ankara ärsyyntyminen. En tiiä mitä kohtaan, mut öäää ku vihastuttaa. Tämmönen tyhjä elämä kun kaikki on kielletty. Ja vaikka oon syönyt itselleni 800g kymmenessä päivässä, oon niin sairauden tunnoton että syytän kaikkia muita kuin itseäni ja anoreksiaa elämäni pilaamisesta. Kieltoja sieltä tuolta täältä. Mä haluan harrastuksia (ratsastus) ja lemmikin. Kävellä sen sijaan, että julkisilla edes takas. Vaikka laiskuuttani valitsen aina sporan, haluun että apostolinkyyti on vaihtoehto. Ja ois kiva saada lähtee kavereiden kaa partyy sen sijaan että selvinpäin viikosta toiseen. Pitää puhelint lähellä, jos vaikka joku polilta vihdoin soittaisi. Vaikka millon mä oisin ketään sataprosenttisesti totellu?

Oon alkuviikon ollu jotenki poissaoleva. Toimintaterapeuttiki kysy eilen mitä on sattunu, mut ku ei mitään, aivot vaa on tyhjät. En mä jaksanu vastata puhelimeenkaan, tekstareihin viiveellä. Terapiassa puhuin poneista, joilta oon pudonnu?

Eilen sain sit jonkun hepulikohtauksen illalla ja naureskelin itsekseni. Tomaatit ja smurffit on oikeesti tosi hauskoja, mut älkää kyselkö enempää! Otin lääkkeet ja nukahdin sohvannurkkaan. Yhelt heräsin pesemään meikit ja hampaat ja sängyssä ei enää nukuttanutkaan.

Aamul tein puuroo kattilas ja se on oikeestaa ihan hyvää puoliks maitoonkin!

Aattelin lähtee perjantaina Turkuun moikkaa parii kaverii. Junalippu maksaa yli kolmekymppii per suunta. HSL:n matkakorttiin saa kyllä eläkeläisalennuksen, mut junassa ei oo mitään todisteita kuntoutustuesta. Yksi aikuinen ja täyshinta siis kiitos.

Oke, koska mul on liikaa ylimääräistä aikaa, voisin kattoo vaik jonkun Harry Potterin hienossa uudessa Avada kedavra -hupparissani! Te, jotka ette tiiä mitä se tarkottaa, ootte menettäny paljon.