You Look Good In My Shirt

Edellisessä postauksessa yritin luvata juttua parista uudesta ostoksesta. Päädyin eilen kävelylläni keskustaan ja, hupsista, shoppailemaan. Oon ollu reilun kuukauden En osta uusia (tai käytettyjä) vaatteita -linjalla. Pitikin mennä sortumaan, mutta niinhän siinä käy kun uskaltautuu vaatekauppaan sisään. Ja kun pikaisesti laskeskellessa H&M:n "osta 50€:lla, saat 10€ alennuksen"-kampanjan ansiosta tuotteet sai -20%:lla.

Tykkään suunnitella asukokonaisuuksia, joten mukaan lähtikin aika hyvin toisiinsa sopivia vaatteita.

hame, neule ja housut: H&M
kengät: Spirit Store (vanhat)

Noi kengännauhat ei sovi yhtään, joten älkää kiinnittäkö huomiota. Haluisin ihan hirveesti valkoset maiharit ja nyt kun sanoin sen ääneen mä varmaan seuraavaksi tuhlaan loput rahani kenkäkauppaan.

Mulla on ollut nyt parina päivänä pidennykset päässä kun ne ovat vihdoin kutakuinkin samaa väriä omien hiusten kanssa. Uskalsin myös kuoria pari lävistystä pois, mutta septumia tuli niin kauhee ikävä kun se oli jonkin aikaa poissa, että oli pakko runnoa kun meni vielä läpi.

huivi: Monki

Oon halunnu tämmösen ihanan pitkän huivin syksyksi. Harkitsin ensin tekeväni itse, mutta tajusin etten saisi sitä todennäköisesti valmiiksi ennen ensi kesää. Osastolla joskus oli aikaa neuloa ja teinkin itselleni pari huivia ja pipon. Mulla on kuitenkin laatikossa edelleen myös yksi keskeneräinen työ parin vuoden takaa, joten uutta en aloita!

testikuva itselaukaisimella nro 1.

Hyvää sunnuntaita kaikille, meitsi vois mennä pikkuhiljaa nukkumaan! Jospa huomenna sais usutettua itsensä koulujuttujen pariin kun en ole niiden suuntaan taas sormeani liikauttanut. Maanantain ruotsintunneille pitäis jaksaa tehä pari harjoituskoetta, ja edellisen postauksen kommenteista päätellen mulla on taidoissa vielä suuria aukkoja sanajärjestyksen kohdalla :'--D

I Don't Know Why I'm So Happy I'm Sad

Hyvällä mielellä ikäviä asioita :):(:

Syömishäiriöpolin hoitaja puhui jotain M1-lähetteestä, vaikkei painoindeksi olekaan alle 13:n. Mut on paino tullu kesäkuun jälkeen yli 5 kiloa alaspäin, mitä sitä valehtelemaan. Kuulemma oon nii masentunu, että mut vois laittaa Auroraan. Muistutti ettei ois eka kerta kun en saa ite valita. Että moni mun tilanteessa makais sisätaudeilla. Mutta mun labrat on kunnossa. Ja musta tuntuu, että oon taas pirteempi kun pitkään aikaan!

Meinasin lopettaa mun lääkkeet mut en uskallakaan.

Oon yhtäkkii jaksanu nähä ihmisii, vaikka oon pitkään vaan yrittäny vältellä kaikkia kontakteja. Siivosin mun huoneen liiiiian pitkän ajan jälkeen. Päätin saada rub3:sesta kiitettävän, det skulle vara inte jobbig. (oliks tää sanajärjestys oikein?) Suunnittelin kursseja loppu lukuvuodelle jotenkin järkevästi ettei tulis liian raskasta. Unohdin valita tokaan jaksoon kurssit, joten pitääpi kysellä minne mahtuu :'--D

Ja ajattelin aloittaa ainakin lyhyen vegaani-jakson. Ällöttää vaan ajatella mistä kaikki eläinperäinen tulee. Tehotuotanto. En ala moralisoida ketään, joten se aiheesta. Syyllistyin itsekin ostamaan pari vaatekappaletta (i nästa inlägg..) reilun kuukauden shoppailutauon jälkeen H&M:ltä, enkä tiedä kuka on ne minkälaisissa oloissa tehnyt.

Tääl mä vaan teen ittelleni kunnon ruokaa ja kokkailen kaikkee hyvää sen verran kalliista raaka-aineista, ettei niitä varmasti raaski oksentaa. Eilenkin seisoin keittiössä hellan ja keittiötason ääressä varmaan kaksi tuntia putkeen kun tein itse sushia toista kertaa elämässäni. Tyksäsin, varsinki ku niit jäi vielä tän päivän lounaaks kera vaniljasoijamaidon ja vihreän teen.

Ei se silti takaa että kaikki syöty pysyis sisällä.

Jotenki kaikki tuntuu helpolta ja hyvältä ja on kaunista. Hymyilen ja höpötän, toimin ja jaksan, oon toiveikas (tai oikeestaan varma!) että kaikki lähtee sujumaan kun laitan vaan vähän enemmän peliin. Turha maata nurkassa murehtimassa, ainakaan koko ajan, kun ei sillä saavuta mitään. Hassuu kuinka paljon paremmalta maailma näyttää ku ajattelee positiivisesti. Koska ei täs oikeestaa mikää oo muuten muuttunu.

Bööööö. carpe diem

As Autumn Falls

Kävin eilen retkellä / kävelyllä Seurasaaressa isovanhempieni kanssa. Minulla oli Nikonini mukana, joten tässä taas kerran valokuvapainotteinen postaus :)
Syksyn värit eivät ole vielä parhaimmillaan, mutta luonto oli kaunis ja kesyt oravat olisivat tulleet syömään pähkinöitä kädestä. Aika verkkaiseen kiersimme katsomassa vanhoja aittoja, minä puskissa haahuillen valon ja lintujen perässä.

on mustaki yks turistikuva

sienii oli "muutama"

kaakaotauko

Tässä kohtaa meinasin suuttua. Tai ainakin anorektinen minä. Pysähdyttiin kahville (ihan liian pian), eikä tehnyt mieli mitään juotavaa, joten kieltäydyin teestä ja menin suoraan pöydän ääreen odottelemaan. Mummi kuitenkin toi mulle kaakaon, vaikka olin nimenomaan vakuuttanut moneen kertaan etten halua mitään. Joinhan mä pienenä kaakaoo, joten sinänsä kiva ele ostaa semmonen lämmikkeeks. Nyt vaan kuitenkin pahoitin mieleni kun en pystynytkään juomaan koko mukillista.

kaste aamupäivän auringossa

Pari lasta syötti oravia ja onnistuin siinä sivussa nappaamaan pari ihan onnistunuttakin kuvaa. Puiden varjossa oli sen verran hämärää, että kameralta päätyi roskakoriin useampi sata heilahtanutta oranssinruskeaa otusta. Mut niiden kynnet, en oo tajunnutkaan kuin pitkät ne on, oikeita minipetoja!

vastavärit

joutsenperhe oli kylpemässä kun lähdettiin

Oli kiva aamupäivä, tosin jossain välissä alkoi ärsyttää kun vanhuksia kiinnosti aivan eri jutut kuin itseä. Mutta ajatusmaailma saakin olla erilainen kun on niin monta vuosikymmentä ikäeroa. Ja eväistä huolimatta kolmen tunnin ulkoilu alkoi heikottaa, alkaa itekin huomata ettei kunto oo enää kohdillaan :--/

Still Swingin'

Pitäis syödä päivällistä, mut oon yksin kotona, joten ehkä ton keiton (Liisa, miltä kuulostaa artisokka-kikherne-mustapapu-lehtikaali-tomaattikeitto? :--D) vois säästää iltapalaks. Tai säästänkin. Ruokahalu on ihan tiessään, ja jotenki ruoan tunkeminen suuhun ilman että tekee mieli on vaan outo ajatus. Kyllä mulle normaalisti ruoka maistuu ilman kuvotusta.

Terapeutti sano, että on tultu kilo alaspäin viime viikosta. Olo on ollu aika voimaton, mutta silti ihmettelen. Ehkä nukkuminen sittenkin kuluttaa? Tai sit mikään ei vaan imeydy. Tai oksentamista on liikaa. En mä tiedä, ku en oo mielestäni muuttanu mitään.

Apteekista sain vaan liuskan lääkkeitä, riittää viideks illaks. Eli parempi selvitä ilman tarvittavia. Pyysin uusimaan reseptin perjantaina, mutta ehkä lääkäri ei oo ollu töis. Silti jees, että seuraavat viis yötä sais ehkä nukkuu!

Oon kahden vaiheilla: kumpi on kannattavampaa? Saada yhdestä lukiokurssista numero ja jatkaa yksikseen tätä taistelua vai suostua osastolle? Kun ei ossa oo ennenkään pidemmän päälle auttanut, lennän kuitenkin ulos viiltelyn tms. takia. Eilenkin oli pakko palauttaa itsensä maanpinnalle ennen ruotsintuntia tekemällä pari pintanaarmua. Kipu herättää.
Ja lisäks ne kaikki vihaa mua jo valmiiks lääkäriä myöten.

Selvii päivii ihan hyvin takana, mut ihan yhtä sisällötöntä tää elämä on näin. Koomaan puolet päivästä, enkä saa mitään aikaan. Eilisestäkin muistan vaan, että nauroin Marian kanssa koulussa, yritin kirjottaa ainetta ilman keskittymiskykyä ja kotiin päästyäni sisko oli syöny mun iltapalavanukkaan (jollasen uskalsin pitkästä aikaa ostaa).

Päässä soi Arttu Wiskarin "Mökkitie". Ei meil oo ikinä ollu mökkiä tai mitään muutakaan tosta biisistä, mutta silti jotenki samaistun. Vaikeeta olla aikuinen.

we were young :'---)

Life Goes By

Piti lähtee kävelylle, mut jäinki lähipuiston keinuun istumaan. Tuol ois kans tuo spuge, joka taas tervehti, mut sil oli kaljaa ja en haluu puhuu jos se on kännis. Muute varmaan ihan fiksu jäbä. Koirat ulkoilee ja pentui on kesän jälkeen paljon, tui!

Hitoksee täst ei tuu mitää.

Jos joku kysyy mitä oon tehny nii vastaus on nukkunu! Ja öö polttanu, mut nyt se (taas jälleen kerran) loppu. Ehkä. Toivottavasti. Koska tää kunto alkaa mennä sen verran paskaks, et pakko varmistaa pääsevänsä ossalle jos tilanne karkaa käsistä. Se ois oltava about (täysin) raitis. Polil jotai puhu et ehkä ois käytävä osasto-osaston kautta. Et negatiivisii pitäis taas pikkuhiljaa. Huomen aika nuorisoasemalle ja illalla kouluun. Ruotsi on kivaa, mut mun aivot ei ota millään vastaan uutta tietoo. Kui ärsyttävää yrittää takoo sanastoo päähänsä. Parin tunnin päikkärit, joiden jälkeen en muista enää mitään lukemaani.

nousin ylös ja jatkoin unii nojatuolis. väsyyyyyy

Oikeesti en kohta ***** kestä. Ku mikää ei ikinä muutu. Asun porukoil loppuelämäni. Pitäis varmaa mutsin kaa laatii joku sääntölista, tällee äiti turvaksi 22-weeeeee. Elän pellos, eikä nää tiiä mun asioist sen enempää ku kerron. Eli murto-osan, tai kylhä ne näkee. Mut puhuta ei juurikaa.

Mä en KEHTAA olla, vihaan itseäni.
Ja kuvittelen kuolevani tän vuoden sisällä, joten miksi yrittää? Ääni päässä vaihtelee.

"Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?" Ähh, haluisin olla normaali. Yritän kovasti, mut aivot on **tun jäljessä. Nään kavereita, mut en pääse muiden tasolle. Suu ei vaan tuota sanoja, vaikka muuten oon perillä keskustelunaiheesta. Ollaan sit tylsää seuraa.

"Se ei oo alaikäinen, vaan nuoren näköinen." Taas kysytään kassalla papereita, kun ostan siideriä. Sunnuntaina? Jhoo, ainoona jonossa. Bileet tiedos, eli ei... Kestin mä itseäni selvänä taas koko päivän.

"Ehkä tänään sun olo alkaa helpottua?" tai huomenna, tai ees viikon / kuukauden / vuoden päästä?

Get Here (If You Can)

Alla kesän parhaat ja "parhaat" googlaukset, joilla on löydetty blogiini. Yritin suhtautua vakavasti, mutta pistää taas hieman miettimään mitä ihmettä jotkut netistä etsivät. Pitäiskö sääliä, nauraa vai itkeä?

- natural emo meikki // tähän riittää musta H&M:n kajaali ja ripsiväri
- ristipaita baarissa // hot!
- mitä kangastussilla // no pöllöhuivi ofc!!!
- nuorten käsityöblogi bandeaun ohje // ei taida täältä löytyä...

- hatenouy tyttöystävä // joskus oli, nyt ei ole
- pahin ahmimiskohtaus // ruokaa aika monella eurolla
- eroon ahmimiskohtauksista // syö säännöllisesti ja tarpeeksi. itse en osaa.
- viiltelyblogi // nyt hävettää..
- die bitch // I will and so do you..
- veren tiputus blogspot // tip tip?

- nutridrink anoreksia // nam! juokaa painonhaalijat normiruoan lisäks
- olen ällöttävä anoreksia // ok
- heikotus menee ohi anoreksia // kuka sanoo, että se menee ohi?
- ei jaksa lenkkeillä anoreksia // en minäkään
- irtokarkit lihottaa // liikaa syötyinä joo

- revin nenämahaletkun irti // minäkin aikoinani, ja laitoin sen myös takaisin ettei kukaan huomais
- millaista on olla leparissa // en tiedä. mitä tahansa ettei tarvinnu maata kuutta tuntia tarkkailtavana

- jäätelöpikarit // tofu-pikari joo!! muuten tuutti
- hurmaava jäätelö
- hurmaava kinuski // paras! tokana minttusuklaa

- issikkatalli jaakkola // Gullver-heppa oli ♥
- sivusiili jätkällä // ...on sivusiili jätkällä. mieluummin näkisin monikossa.
- kurkkuvesi laihdutuksessa // hyi, vesi on pahaa
- surkastunut lihas // surkastua: muuttua pienemmäksi, hennommaksi, kuihtua, näivettyä, riutua
- lihotus ja kannibalismi // painon takaisinkeruuvaiheessa anorektikoista tulee usein niin nälkäisiä, että he syövät perheensä. siksi akuutissa vaiheessa syömishäiriöiset usein suljetaan mielisairaalaan kuolemantuottamuksien välttämiseksi.

- pinkki raita hiuksiin // 1. blondaa, 2. pinkkaa
- tatuointi punoittaa // taitaa olla uusi?
- miten murran nilkan helposti // murtamalla jonkun nilkkaluun
- turbo tytoń // niin mi(n)kä?
- pepsi alipaino // Pepsi vai Pepsi Max?

- anoreksia pyörryin // niin voi käydä jos ei syö
- anoreksia punnitus paino // xx-xxx kg
- anoreksia narsismi // yhdistä nää asiat vasta kun tunnet henkilön
- anoreksia pumpuli // pilvilinnoissa? en todellakaan
- anoreksia vihaan hoitajia // "yhyy, ne haluu lihottaa mut" t. noora 17-wee
- kuinka kauan ennen kuin anoreksiaan kuolee // minuutti
- kuoli anoreksiaan // ketä siitä voi syyttää?
- riisikakut anorexia // aiheuttavat liikakäytössä riisitautia
- mä halusin olla yksin mut en kestänyt yksin // ehkä et kuitenkaan halunnut olla yksin?

- olet rakas tsemppiä hoitoon // hyvä tiivistelmä, kiitos <3

Week in, Week Out

Ihmisii nähty, toi oli käymässä Helsingissä ja noi muut on aina Helsingissä. Mäki oon.

Koulussa oltu paikalla läksyt tehtyinä. B-ruotsi 2:sen kuullunymmärtämiskokeesta ei tuu parasta, mut mitä väliä kun todistuksessa on kurssista valmiiks jo ysi?

Sporalla Manskun "kiertoajelulla"

Päivät vaan menee. Ne kulkee ohi ja seuraan itseäni ulkopuolelta. Vaan niin irrallinen olo. Tuossa se Noora menee, elossa näköjään vielä. En oikeastaan jaksa välittää tuon hahmon tulevaisuudesta, vain ajottain kun joku vähän herättelee, jaksan yrittää enemmän. Unelmat hukassa.

Väsyttää. Vois nukkua yli puolet vuorokaudesta. On aika perus et nukun aamulla yhdeksään, otan iltapäivällä reilun tunnin päikkärit ja illalla jo kympin jälkeen yöpuulle. Ja silti väsyttää koko ajan. Kipeenä oli helppoa kun sai antaa itsensä tuntea itsensä heikoksi: lihakset maitohapoilla, kolhitut luut, sumuinen pää, kuumetta yms. Sai pysähtyä neljäks päiväks, aika hyvin onnistuinki.

Joten mä tässä rämmin arkisessa sairauksien harmaaksi maalaamassa maailmassa. Välillä jaksaa piristää käymällä kuumassa kylvyssä tai pukeutumalla väreihin, mut yleensä valkkaa vaan ne mustat mukavimmat vaatteet lattialta päälle. Syksy on aika kylmä jo :---( Paitsi polei varten pitää usein laittautuu, sillon yleensä jaksaa meikkaaki. Mistäköhän moinen..

lääh, pääsin himaan.

Oon kuulemma lapsellinen, jonka jutut on 13-vuotiaan tasoa.
    » Tao päähäsi: AIKUISTU

Sleeping Sickness

Oon ollu kipeenä.. Ja sitä ennen jo parina iltana koulussakin!

vanilja-soijahopeateetä paahtavissa kesäfiiliksissä

Hehehee, ruotsi on hulvatonta! [hyl:va'toN-Ta]
En oo ees ennen tajunnu, oon luullu vihaavani kaikkii kielii. Koska en osaa. Mut ruotsi on noussu tosi nopeesti takas muistiin neljän vuoden takaa. Ehkä sitä on auttanu se, että ruotsia on kuullut päivittäin näin suomenruotsalaisella alueella: veneellä, kadulla, kahvilassa, kaupassa, rapussa... Siitä mitään ymmärtämättä, mutta silti?

Mut keskiviikko oli jännä päivä!
Opiskelin ennen viideltä alkavaa tuntia, tein läksyjä jotka oli jääny taas kerran viime tinkaan :'---D Mut sain kaiken oleellisen tehtyy ja olin koulul ajois, siin mua odotti mun yläaste Nikonkaksos-kaveri! Samalla lukion kurssilla, ihan niinku ikuisuus sitten seiskaluokalla, vierekkäisis pulpeteis, mitää? Ihan parasta. Ja parasta on kans se, että me ei olla ikinä oltu samoilla ruotsintunneilla. Täs on aine, jos mä voin olla ihan pihalla sen sijaan et mun pitäis esittää sitä kympinoppilasta (eli olla se). Vaikka sillä kympin pohjalla ponnistaa aika korkeelle.

Täytyy silti sanoo, että onneks on vaan yhtä ainetta. Ei riitä keskittyminen yhtään enempään.

Käytiin kotimatkalla M:n duunipaikalla, oli outoo vaihtaa jotai kuulumisii, kun ei olla juteltu oikeestaan yläasteen jälkeen.
Kun tulin himaan jatku ruotsi vielä sillä, että katottiin faijan kaa telkasta (sattumalta kun ei tullut muutakaan) Bastuklubbenia. Olin nii väsyny siin vaihees et vaa hekotin tyhmänä :'----D Mamma ei oikee tajunnu.

kesä, jos ei lasketa pipoa, takkia, huivia ja talvikenkiä

Seuraavana yönä tulinki kipeeks. Jännä olla kuumeessa, on nii heikko olo. En oo poistunu himasta keskiviikon jälkeen kun vaan nopee käymään kaupassa tai kirjastossa tai pihalla istumassa penkillä. Ja verikoikeissa + ekg:ssä, enkä ymmärrä miten puolentoista tunnin jonottaminen labrassa voi viedä kaikki voimat? Oon raato kipeine lihaksineni, joista olen tietoinen kävellessäni. Jotka saa kyllä nyt levätä. huoh. meen syömää eilisillan safkat. Sushiriisi jäi vähän raa'aksi, joten se menikin kivasti ihan vaan soijassa marinoidun tofun kanssa, hups laisk :D

tunne, kun jono ei ole liikkunut 10 minuutiin ja edelläsi on vielä 7 muuta.

(Frozen katottu, nyt oon valmis OUaT:in uuteen kauteen!)

30 Pieces Of Silver

Mua alko ahdistaa vaaleanpunainen hiusväri, se on liian kesäinen ja pirteä! Haloo, syksy tulee ja kaikki uppoo synkkyyteen, myös minä. Mazenus, masennus ...joten, hiukseni vaihtoivat väriä alkuviikosta hieman harmaammiksi!

Ostin Cybersopista aitohiusta joskus heinäkuussa kun olin vielä varoissani. Parii eri pituutta, eli Remy aitohiusta 613# ja samasta kaupasta shokkiväriä, jolla sais vaaleimmasta sävystä hopeamman. Lisäksi käytin Silver color maskia, Crazy colorin silveriä ja hopeashampoota.

Oon tässä värjäyksen jälkeen kuukauden ajan irroittanut klipsejä ja ommellut hiuksia yhteen, koska päähän ei yksinkertaisesti mahdu ~10 kilpsinauhaa kerrallaan. Nips naps. Oon hiukan hidas, hommassa kesti kun mietin minkä pätkän voi kiinnittää mihinkin.

Yritin tossa yks päivä ottaa kuvia itsestäni (eli uusista hiuksistani) pihalla. Ja kas kummaa, siihen törmää naapurin setä, joka kertoo eteenpäin, että siellä se tyttö ottaa ittestään selfieitä... Etkös sä asunu hetken jossain muuallakin? Ja onko sulla joku hätänä kun näytät niin surulliselta? Hiukan hävettää, vaikka totta se on.

Oon kyl vähän laiska käyttää näitä pidennyksiä. Hiukset kihartuu latvoista nykyään niin paljon, että joka päivä pitäisi suoristaa. Aikaa ois, muttei kiinnostusta. Lisäksi pidennysten sävy on vähän keltaisempi kuin omien hiuksien, joten vielä pitää etsiä oikeaa sävyä.

Ja kynsien pureskeleminen on huono tapa, kun on vihdoinkin saanut noi kasvamaan. Ää--ääää----ä.
Sopiiks nää yhtääN? Ja septum on "mahtavat" 1.2mm, koska meinasin ottaa sen pois, mutta ei pystynyt!