Terapeutti sano, että on tultu kilo alaspäin viime viikosta. Olo on ollu aika voimaton, mutta silti ihmettelen. Ehkä nukkuminen sittenkin kuluttaa? Tai sit mikään ei vaan imeydy. Tai oksentamista on liikaa. En mä tiedä, ku en oo mielestäni muuttanu mitään.
Apteekista sain vaan liuskan lääkkeitä, riittää viideks illaks. Eli parempi selvitä ilman tarvittavia. Pyysin uusimaan reseptin perjantaina, mutta ehkä lääkäri ei oo ollu töis. Silti jees, että seuraavat viis yötä sais ehkä nukkuu!
Oon kahden vaiheilla: kumpi on kannattavampaa? Saada yhdestä lukiokurssista numero ja jatkaa yksikseen tätä taistelua vai suostua osastolle? Kun ei ossa oo ennenkään pidemmän päälle auttanut, lennän kuitenkin ulos viiltelyn tms. takia. Eilenkin oli pakko palauttaa itsensä maanpinnalle ennen ruotsintuntia tekemällä pari pintanaarmua. Kipu herättää.
Ja lisäks ne kaikki vihaa mua jo valmiiks lääkäriä myöten.
Selvii päivii ihan hyvin takana, mut ihan yhtä sisällötöntä tää elämä on näin. Koomaan puolet päivästä, enkä saa mitään aikaan. Eilisestäkin muistan vaan, että nauroin Marian kanssa koulussa, yritin kirjottaa ainetta ilman keskittymiskykyä ja kotiin päästyäni sisko oli syöny mun iltapalavanukkaan (jollasen uskalsin pitkästä aikaa ostaa).
Päässä soi Arttu Wiskarin "Mökkitie". Ei meil oo ikinä ollu mökkiä tai mitään muutakaan tosta biisistä, mutta silti jotenki samaistun. Vaikeeta olla aikuinen.
 |
| we were young :'---) |
Jokainen kerta on uusi mahdollisuus - myös osastolla. Ei ne sua vihaa, vaikka siltä tuntuisikin. Turhautuneita ne voi hetkittäin olla, varsinkin jos oot ollut kovin hoitovastainen, mutta älä nyt hemmetti ainakaan sen takia jätä menemättä osastolle :)
VastaaPoistaTsemppiä N <3 mitä ikinä päätätkin tai missä oletkin.
Suorastaan hävettäis mennä sinne parin vuoden tauon jälkeen! "Ai toi taas, no eipä oo näköjään mihinkään päässy."
PoistaPitäisklhän sun nyt mennä osastolle vähän huilaamaan ja oikeesti koittaa ryhdistäytyä siellä ihan kunnolla ja olla viiltelemättä ym? Ei varmasti tuu olemaan helppoa mut ei tässä nyt hirveesti hävittävääkään enää oo..
VastaaPoistaSulla menee koko elämä ja nuoruus ihan hukkaan ja jokaisella on vaan yks elämä käytettävissä.. :(
Paljon voimia ja tsemppauksia!
Nuoruuden oon suurimmaks osaks jo onnistunu haaskaamaan. Tätä menoo loppuelämänkin.
PoistaÄlä, Noora, edes kysy... Tottakai menet osastolle, jos Sinulle sieltä paikkaa tarjotaan! Tai ainakin toivon, että menet! Todellakin! Yksi ruotsin-kurssi ei paina missään vaakakupissa mitään, verrattuna siihen, että tartut mahdollisuuteen saada elämääsi pikku hiljaa oikeille raiteille. Vaikka et ikinä koko lukiota suorittaisi. Jos ja kun toisessa vaakakupissa vaihtoehtona on eheytynyt Elämä, terveenä ja onnellisena. Tiedän, ettet pidä osastosta, mutta jokainen kerta on uusi, kuten liina tuossa yllä totesi. Yritä kaikin keinoin vastustaa viiltelyä - tiedän kuinka vaikeaa se Sinulle on, kun ahdistus nousee maksimiinsa - mutta pystyt siihen, olet ennenkin pystynyt! Näin ollen turvaisit itsellesi mahdollisimman pitkän hoitojakson. Sitäpaitsi, jos nyt laitat kaikkesi peliin, voi osaston kautta kenties avautua takaportti k-osastolle nopeammin. Tilanteet (ja hoitojonot) elävät ja muuttuvat.
VastaaPoistaTuosta painonlaskusta. Voisiko osasyy olla viime viikon sairastelussa; sehän vei vissiin Sinusta mehut aika tehokkaasti? Koko syy se ei siis varmastikaan ole, mutta merkki siitä kuinka kohtalokasta perus-kuumeilukin voi olla jo lähtökohtaisesti alhaisessa painossa. Ja sitä suuremmalla syyllä kannattaisi vakavasti harkita osastoa.
Hassua. Minäkin kuulin viimeksi eilen tuon Arttu Wiskarin "Mökkitien" radiosta. Ja minullekin se tuo erittäinkin vahvoja samaistumisfiiliksiä tai muistoja...
Nyt rohkeasti ja päättäväisesti tekemään oikeita päätöksiä, Ystäväiseni! Rutkasti Voimia Sinulle! <3
Jos osastopaikkaa edes tarjotaan - tuosta oli viime kerralla vain vähän puhetta. Tajusin, että lukion ekaa jaksoa onkin vain pari viikkoa jäljellä. Ehin hyvin käymään sen loppuun ja osallistumaan kokeeseen :DD
PoistaHellou. Mä olen eri linjoilla osaston suhteen ku aiemmat kommentoijat: pysy tavallisissa piireissä! Joskus seura tekee kaltaisekseen.
VastaaPoistaSe kilon heitto voi olla nesteistä, sisällä olevasta ruoasta tai sit oikeasta kalorivajeesta ja laihtumisesta, mut kyllä sä tiedät jo ne kaikki vaikuttavat tekijät.
Tsemppiä elämään!:) se ruotsi 3 on kyl läppä naiveissa tarinoissaan ja puhujien aksenteissa xD kielioppikin on loppujen lopuks yksinkertaista. Kyllä sä selviät siitä;)
Pitää varmaan myöntää itselleen, että paino on ollut jo pidemmän aikaa laskusuuntainen, vaikkei millään hurjalla vauhdilla.
PoistaJa tällä hetkellä syöminen terveessä seurassa on yhtä vaikeaa kuin yksinkin, joten ei noista "piireistä" juurikaan apua ole :((
Mää kannatan osastoa! Nyt oot ollut taas niin pitkää omillasi ja selvästi se ei ole tuottanut kauheasti minkäänlaista tulosta..
VastaaPoistaOta apua vastaan silloin kun sitä tarjotaan! Ennenkuin kerkeät mennä taas aivan liian pitkälle tuossa touhussa.
Njoo, ei tää itsehoito tuota tulosta. Pitää vaan keräillä paranemismotivaatio taas 100%:seks, jotta tosissaan jaksaisi sitten taistella.
PoistaSamoilla linjoilla anonyymi 3.32 kanssa. Itse otin aikoinaan etäisyyttä sh-sairastaviin tuttuihini ja vanhoihin osastokavereihini. Paras päätös ikinä. Paras tapa itselleni päästä normaaliin elämään kiinni oli irtautua kokonaan sairaudesta muistuttavista asioista. Nyt voin paremmin kuin koskaan ja voin sanoa, että olen terve. Kannattaa kokeilla kaikki konstit parantumisen eteen, ja "terveellisissä" piireissä (on sitten sh tai päihteet kyseessä) pyöriminen voisi olla yksi keino. Tsemppiä syksyyn!
VastaaPoistaOon monet kerrat yrittäny tota, mutta lopulta jättäydyn yksin kun "yhyy, kukaan ei ymmärrä mua", jos oon semmonen angstinaama kun yleensä.
PoistaMahtavaa, että sulle tarjotaan osastolla paikkaa. Olisi varmaan ihan hyvä ottaa taukoa koulusta ja mennä huilaamaan. Uskon, että pystyt olemaan viiltelemättä, kuitenkin osasto on tuttu ja tiedät säännöt ja kuviot. Opiskelemaan ehtii koko elämänsä, mutta ei yhtään sen jälkeen, terveys siis etusijalle. Ja kun olosi kohenee, voit ehkä tehdä osastolta käsin joitakin koulujuttuja etänä. Kaikki on mahdollista. :)
VastaaPoistaTarjotaan jos tarjotaan, hoitaja vaan mainitsi mahdollisuudesta, mutta kai se paikan saaminen riippuu useemmasta asiasta.
PoistaMiettisin sitä osastoa nyt sinuna erittäin tarkkaan. Voisi olla ihan hyvä ottaa "lomaa" omasta elämästä ja antaa se muiden käsiin hetkeksi aikaa.
VastaaPoistaOnkohan siellä hirveän suuret jonot, milloin voisit päästä sinne?
Toivotaan että saisit pian apua koska ei tuosta taida mitään tulla jos itseksesi vain koitat parannella itseäsi..
Jonoista ei aavistustakaan. Jos sais hoitokokouksen ehkä kuukauden päähän, vois lääkärilt kysellä. Mut ei nyt ihan lähiviikkoina ainakaan.
PoistaOotko tehnyt jo joitain päätöksiä mm osaston suhteen? Voimia Nouy!
VastaaPoistaKorkeintaan "viivyttämispäätöksiä" x---(
PoistaSe miten sä vastailet kommentteihin saa kuulostamaan siltä että sussa ois jotenkin itsesääliä? Se on ehkä pahin kynnys mitä voi olla, nimim. kokemusta on. Siitä ois ensiksi päästävä yli että osaa päättää tavoitteensa eikä vaan miettiä "ei musta oo tällaseen ja ne vihaa mua" tai "kukaan ei ymmärrä mua", se voi ollakkin ettei ymmärrä, mutta silti sitä on vain yritettävä mennä eteenpäin eikä jäädä miettimään sitä ettei kukaan ymmärrä. Vaikkei ymmärtäisikään niin silti sinulla on paljon tukevia ihmisiä ainakin postauksiesi perusteella, eikä heidän välttämättä tarvitse ymmärtää sinua täysin auttaakseen sinua jatkamaan eteenpäin. Yritä vaikka aluksi tehdä joka päivä jotakin mikä saa sinut iloiseksi tai hyvälle mielelle, sen ei tarvitse liittyä ruokaan ollenkaan. Yksikin mukava asia piristää mieltä jo kummasti. Kirjoita tsemppilappusia ympäri asuntoasi, esim. jääkaapin oveen tai mihin keksitkin, ne voivat olla ihan yksinkertaisia kuten "minä pystyn tähän" tai "paistaa se aurinko risukasaankin" ym. Painoa ajatellen voit taas asettaa tavotteita, kun olet tietyssä painossa voit antaa itsellesi jonkun palkinnon. Oli se sitten uusi vaate tai vaikka leffailta kaverin kanssa. Vaikka sulla näyttääkin olevan hieman huonompi kausi meneillään niin mä blogin pitkäaikaisena lukijana (en jaksanut kirjautua sisään kun olen kännykällä) uskon silti siihen että sä pystyt mihin haluat jos oikeasti haluat. Aivan kamalasti tsemppiä sinne, pysy positiivisena!
VastaaPoistaEi, moni ei ymmärrä jos alan paiskoa ruokia kesken ruokailun lattialle. Sillä tuulella en kauheen mielelläni lähde kavereiden kanssa syömään, vaikka kuinka "se olisi vain ruokaa". Enkä odotakaan muilta täydellistä ymmärrystä, kunhan välillä ees koittais yrittää.
PoistaTsemppiä!<3
VastaaPoistakiitos :3
Poista