Lemmikkiterapiaa

Meidän cairnterrierineiti oli taas viime viikon pitämässä mulle seuraa. Luna on koko perheen koira, mutta suurimman osan ajasta se asuu pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Meillä ollessaan sen hoito on pääosin minun vastuullani, kun muu perhe on päivät töissä ja koulussa.

Leikittiin pallolla, harjoteltiin temppuja ja jättämistä, käytiin koirapuistossa ja kävelyllä syksyisessä Kaivopuistossa. Luna käyttäytyy hihnassa paljon entistä paremmin ja ottaa hyvin oma-aloitteisesti kontaktia. Remmirähjäystä on vähemmän kuin ennen, vaikka edelleen taluttaja saa nami kädessä pitää ympäristöään silmällä isompien koirien varalta. Luna on muutenkin reippaamman oloinen (liekö syy koulutuksessa, viileämmissä ilmoissa vai jossain ihan muualla), ja on mukavaa kävellä kun päästään jopa eteenpäin. Vaikka tietyissä paikoissa täytyy pysähtyä ja tarkistaa, josko oravia taas näkyisi.

Venäjän suurlähetystön pihalla ON PAKKO olla oravia tai pupuja!

On toi otus kyllä ihana piriste pimeään syksyyn. Aamulla kun nousen ylös, on nojatuolissa kerällä heiluvahäntäinen karvapallo, jolle tulee hirveä kiire toivottaa hyvää huomenta. Tai kotiin palatessa eteisessä odottaa innosta heiluva tumma möykky tennispallo suussaan. Se into ja rakkaus tarttuu helposti ihmiseenkin.

Eniten mua koiran kanssa puuhatessa mietityttää, kuinka eläin on täysin riippuvainen omistajastaan. Kaikki terveydestä ja ruoasta virikkeisiin on ihmisen vastuulla. Jos ei huvita lähteä ulos valoisaan aikaan, ei toinenkaan saa nähdä päivänvaloa, ja jos leikkiminen ei innosta, ei koiralle jää muuta ajanvietettä kuin nukkuminen.
Omasta mielestäni meillä Lunan kanssa on hyvä suhde, jossa luottamus on molemminpuolista. Uskallan esimerkiksi pitää Lunaa sisäpihalla vapaana, ja se puolestaan hakeutuu seuraani. Vaikka tietysti aika ajoin omapäiseen terrieriin menee hermot ja käyttäydyn välillä tavalla, jota se ei ymmärrä.

Leikit Eiranrannan koirapuistossa

Lueskelin viikon aikana myös koirien ruokinnasta ja mietin, että pitäiskö meidänkin tytön siirtyä (melkein) pelkästä nappularavinnosta osittain raakaruokintaan. Kävinkin ostamassa Keskustan eläinkaupasta pakkaseen raakapullia, jos niillä aloiteltais pikkuhiljaa ja korvattaisi esim. puolet nappuloista.

Jos Luna asuisi kokoaikaisesti luonani, menisi sen ruokavalio todennäköisesti kokonaan remonttiin. Siskoltani en sen sijaan uskalla vaatia kokonaan raakaruokintaan siirtymistä (silläkin syyllä että vastaus olisi todennäköisesti luokkaa: "Mitä jos huolehtisit ensin omista syömisistäsi?").

Siellä ruudun toisella puolella on varmasti joku enemmän aiheeseen perehtynyt, joka osaa kertoa koiran oikeaoppisesta ruokavaliosta tai raakaruokinnasta. Saa toki neuvoa tyhmää!

Haluaisin näin loppuun kysyä, että mikä on teidän ja koiranne yhteistä lempipuuhaa? Meillä on ehdottomasti pallolla leikkiminen!