2016/06/11

I eat whatever I want

Saan nostettua painoa ilman ateriasuunnitelmaa kotioloissa ja salaa olen aika hemmetin ylpeä itsestäni! Viime oksentamiskerrastakin on jo kuukausi, ja päivä päivältä häiritsevät kompensointiajatukset vähenevät. En itsekään tiedä miten oon saanut tän muutoksen tehtyä, enkä väitä ettei se olisi vaatinut töitä ja hampaidenkiristelyä.

Tietysti auttaa, että päähäni on iskostunut vuosien varrella niin monen ateriasuunnitelman sisältö, että vaikken laske kaloreita osaan suunnilleen arvioida kuinka paljon on syötävä. Pitkään vegenä oltuani tiedän myös miten koostaa kasvisruokavalio, jotta saa esimerkiksi tarpeeksi proteiinia.

aamupalaloja

Mitä mä oikeastaan syön? Ihan normaalia itse tehtyä kotiruokaa, välillä valmista tai puolivalmista jos laiskottaa. En ole enää vähään aikaan ostanut itse kotiin lainkaan eläinperäisiä tuotteita, joten suurimmaksi osaksi vegaanilinjalla mennään. Oonkin innostunut kokeilemaan keittiön puolella kaikkea uutta, esimerkiksi ensi viikolla ajattelin kokeilla ensi kertaa tehdä itse seitania. Mulla ei oikeastaan ole enää pelkoruokia, vaikka tietyt ruoka-aineet ovat vaikeampia kuin toiset. Syön herkkuja ilman suurempia tunnontuskia. Jos ruoan jälkeen tekee mieli makeaa, mikään ei estä syömästä jälkkäriä. Usein napostelen myös aterioiden välillä, enkä kyttää minuuttiaikataulun kanssa ruoka-aikoja. Tällä hetkellä syön kolme isompaa ateriaa päivässä ja niiden väliin välipaloja miten tekee mieli. Ruokailuvälit venyvät usein turhan pitkiksi, mutta mä oon sitä tyyppiä että syön mieluummin harvemmin ja enemmän kerralla.

lounaita

Syön omasta mielestäni aivan älyttömän paljon, mutten ehkä ole paras sanomaan mikä on paljon, liikaa tai edes riittävästi. Ennen kuin kukaan anonyymi tulee kirjoittamaan sanaakaan mun painosta tai siitä että se tällä menolla vain jatkaa nousuaan, niin mä olen sitä mieltä että suurin ongelma ei ole se että vedän joka päivä karkkia, keksiä, jätskiä ja muuta epäterveellistä, vaan tärkeintä on että ylipäätään syön lähes kymmenen vuoden sairastamisen jälkeen.

välipaloja ja eväitä
 
Melkein joka viikko me käydään äidin kanssa ulkona lounaalla, mikä onkin ehkä turvallisin mahdollinen tapa totutella uudelleen syömään ravintolassa. Nykyään mä jopa odotan perjantaita, jotta saa sushia tai muuta hyvää, vaikka ennen olisin ahdistunut ja ajatellut ateriointia ainakin viikon etukäteen. Neljä vuotta sitten skippasin siskon rippijuhlat, koska pelkäsin juhlapöydän tarjoiluja yli kaiken. Viime viikkoiset ylioppilasjuhlat sujuivat kuitenkin todella hyvin. Juttelin sukulaisten, kummien ja perhetuttujen kanssa, maistoin kaikkea tarjolla olevaa ja otin kakkua jopa lisää vaikka ukki jo vähän vihjaili että voiko noin paljon muka syödä.


Kyllä voi, koska anoreksialle haistatteleminen on parasta mitä oon pitkään aikaan tehnyt!

32 kommenttia:

  1. Voi että tää postaus teki mut iloiseksi, hymyssä suin luin tätä loppuun asti. :) Oon todella iloinen ja onnellinen sun puolesta. Ihan mahtavaa ! :)) ♡

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä ja nätti mekko.:)

    VastaaPoista
  3. Oon ihan älyttömän ylpeä sun puolesta, tätä oli aivan ihana lukea!♡

    VastaaPoista
  4. Upeeta Noora!!!! <3 Sä pystät tähän kyllä!! :)

    Sä et syö paljoa ainakaan kuvien perusteella ja painonhan pitäisikin juuri nousta ja tuossa vaiheessa ei oikeasti ole mitään väliä mitä syöt; kunhan syöt!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mä en vaan voi olla kuvittelematta että syön ihan hirveitä määriä kun muut nykyiset sh-kaverit valittaisivat ähkyä jo puolessa välissä annosta.

      Poista
  5. Aivan ihana lukea tällasta tekstiä! Oon niin ilonen sun puolesta. :) Ja todellakin on pääasia, että syöt. Itseä ärsyttää kun saa aina selitellä kaikille lääkäreille yms. että miksei harrasta säännöllisesti liikuntaa. Se tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että edelleen vaikka ne kehon vauriot on parantunut niin mieli ei ole ja liikunta menee helposti pakkoliikkumiseksi. Mut tärkeintä on itse tietää miksi jotain tekee tai ei tee. Herkut on sun parantumisen kannalta tosi tärkeitä, että suhde niihin normalisoituu. Ja muutenkin. Jos joku tulee valittaan, että miten nyt noin paljon syöt niin huhhuh.. nää on kuitenki varmaan samoja ihmisiä jotka ennen sanos et syö nyt tyttö syö. Mikään ei kelpaa. Heh, tulipa tämmönen ärsyyntymisavautuminen. Pidäthän tosta motivaatiosta lujaa kiinni ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinkin heti normalisoida suhdetta herkkuihin ja hakea yhen keksin, joita leivottiin aamupäivällä.

      Poista
  6. Oon seurannu sun blogia aikalailla alusta asti ja on ihan älyttömän ihanaa lukea näitä viimeisimpiä postauksia! Näytät nykyään niin onnelliselta ja kauniilta :)

    VastaaPoista
  7. Komppaan edellisiä, nimenomaan tärkeintä on, että joka tapauksessa syöt!! Ja ettei ainakaan näiden uusimpien postauksien perusteella ruoka oo sulle enää ainakaan niin paha paikka ku joskus on ollu. Ja sitä paitsi, mikä on kenellekin paljon tai vähän, sekin niin riippuu ihmisestä, ja siks mun mielestäni kellään ei oo oikeutta sanoa, että kenen,pitää syödä minkäkin verran ruokaa (alan ammattilaiset on tietysti eri juttu, mutta täytyy niilläkin olla perusteet sanomisilleen.)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa! Sun blogi on auttanut mua kovasti vaikeina hetkinä ja nyt itse lähes parantuneena shsta on ihana lukea tällainen postaus! Jatka haistattelua, enjoy ;) :)

    VastaaPoista
  9. Oot kyllä mahtava mimmi! Jatka samaan tyyliin :). Sain tästä postauksesta kauheest tsemppii! Ihan hävettää oma buliminen oireilu :(! Mutta mäkin nousen vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa hävetä! Nyt vaa ajatukset eteenpäin :)

      Poista
  10. Vau, saat kyllä olla ylpeä itsestäsi! Vaikka en sua tunne, niin sun tsemppi tarttuu kyllä bloginkii välityksellä. Tulee fiilis, että kyllä mäkin pystyn :) ja hei, jos teet seitania, niin postaapa siitä! Oon ite halunnu kokeilla sitä, mutten oo vielä uskaltautunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehtinykää tehä seitanii, mut joku päivä vielä! Ja kyllä sä pystytkin kunhan jaksat yrittää ;)

      Poista
  11. Musta tuntuu että jokaikinen nainen tässä maailmassa, oli sh tai ei, väittää ja luulee syövänsä paljon/liikaa vaikka todellisuus on usein ihan toista. Sä voit ihan hyvillä mielin syödä myös herkkuja, koska eihän sun ruokavalio nyt pelkästään niistä koostu.
    Aika hassua että sun ukki sano että voiko noin paljon edes syödä, mun isovanhemmat sanois vielä neljännenkin lautasen jälkeen että voivoi kun oot niin pieniruokainen. :D
    Mut aivan ihanaa että voit jo paljon paremmin, sä oot kyllä vahva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukki taisi vitsillä tarkoittaa, että jos itse söisi saman määrän niin paino nousisi, mun puolesta oli varmaan ihan ilonen :)

      Poista
  12. Jes ihan mahtavaa, hyvä sinä!!:)

    VastaaPoista
  13. Mulle tuli tästä postauksesta tosi hyvä mieli, ihana kuulla että jaksat nyt taistella anoreksiaa vastaan vaikka tiedän ettei se todellakaan ole helppoa. Hurjasti tsemppiä jatkoon! <3 :)

    VastaaPoista
  14. Pakko oli kommentoida, että upeaa Noora! Voit todella olla saakelin ylpeä itsestäsi! Jatka samaan suuntaan. :)

    VastaaPoista
  15. Nyt olet saanut hyvän suunnan kohti toipumista joten jatka sinnikkäästi eteenpäin! Vaikka takapakkia tulee (ja niitä tulee, kuuluukin tulla!) älä heitä hanskoja tiskiin, niistä oppii. Nyt on hyvä vaihe menossa. Ateriasi eivät todellakaan ole liian suuria! Jos vertailla haluat netistä goolettamalla löytyy vaikka minkälaisia ruokapäiväkirjoja. 3ateriaa ja pieni välipala on kuitenkin aika niukka. Vaikka söisit herkkuja päivän kokonaisenergiamäärä ratkaisee. Vähän huolestuttaa tuo vegaanisuus kun sitä ei toipumisvaiheessa suositella. Oletko vitamiinilisät(b12, kalsium, omega3, folaatti)hankkinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syön siis useampia välipaloja ja napostelen välissä, mutten halua asettaa mitään tiettyä ateriamäärää per päivä ettei ala ahdistaa jos menee "yli".
      B12-purkin ostin just täydennykseks apteekista, eiköhän nykyisellä vitamiinimäärällä pärjää :)

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Sai paljon kehuja myös juhlissa :)

      Poista
  17. Aivan mahtavaa! Saatkin olla ylpeä itsestäsi. :) Näytät myös todella kauniilta. Mukavaa kesää!

    VastaaPoista
  18. Hyvä juttu että menee paremmin! Se on vaikeaa, mutta sä pystyt siihen kyllä :)

    En usko että syöt liikaa, todellakaan. Varsinkin toipumisvaiheessa kroppahan tarvitsisikin enemmän ruokaa kuin normaalisti, mutta esimerkiksi sun ruokakuvia katsellessa ei sun annoskoot näytä todellakaan isoilta. Itse oon normaalipainoinen ja syön paljon enemmän, joten älä huolehdi :D

    Uskalla jatkaa tällä tiellä, se kannattaa :)

    VastaaPoista
  19. ihanaa kuulla että menee taas paremmin ja kuuntelet kehoasi.
    <3

    VastaaPoista
  20. Aivan nosti kyyneleet silmiin lukea tätä. Olen lukenut sun blogia jo pitkään näin anonyyminä ja tämä postaus antoi itsellenikin toivoa paremmasta. Olet uskomattoman kaunis tuossa kuvassa ja jatka samaan malliin niin anoreksia saa kunnolla kyytiä!

    VastaaPoista
  21. noora!! mulla on kova ikävä!! Oon tässä yrittäny kevään mittaan soitella josko kuvaamaan mentäis ja juteltais :3 ?

    VastaaPoista
  22. Voi vitsi, oon niin onnellinen näistä postauksista, sun puolesta etenkin. Omassa elämässäkin muutos parempaan tapahtui jotenkin vähän vahingossa; ainakin näin jälkikäteen ajateltuna, sillä niin monta kertaa oli yrittänyt ja mukamas yrittänyt ottaa itseään niskasta kiinni, ettei uskonut enää oikeastaan sen tapahtuvan... Ihanaa pidä kiinni tuosta ♥

    VastaaPoista
  23. Hola!
    Toinen "haistattaja" suosittelee Leaderin suht uusia Raw Chocolate-levyjä ja patukoita, Suomalaista ja ehken törrkeen hyvää. Kaik Red Berries-patukkaa lukuunottamatta ihanihan vegejä.

    VastaaPoista