2016/06/26

Juhannus: normi viikonloppu

Alun perin mun piti lähteä viettämään juhannusta perhetuttujen mökille, mutta tehtiinkin vaihto pikkusiskon kanssa ja jäin kaupunkiin koiran kanssa viettämään jussia sen sijaan, että olisin lähtenyt saaristoon. Heinäkuun puolessa välissä lähdetään joka tapauksessa purjehtimaan, joten tää kotiin jääminen ei erityisemmin haitannut.

Perjantaina puolen päivän aikaan kävin ensin vanhempien luona tsekkaamassa Helsingin Sanomien juhannusmenot ja sen jälkeen hain Lunan siskolta samalla kun hän poikaystänsä kanssa lähti vanhempien mukaan mökkeilemään.



Juhannusaatto alkoi kepeästi vesisateella ainakin täällä Helsingissä. Kokkojen katselut ja muut perinteet jäi siis tältä vuodelta kokematta ja oleskeltiin vaan Lunan kanssa kotosalla. Olin mukamas hyväkin koiranomistaja ja luin kuinka lemmikille opetetaan esim. ryömimistä. Harjoiteltiin kuitenkin loppujen lopuksi vain ennestään tuttuja temppuja ja leikittiin. Päästiin me silti myös heittelemään ja hakemaan vaaleanpunaista fresbeetä.



Koira herätti mut kumpanakin aamuna jo ennen viittä kun aurinko nousi. Neidille ruokaa jotta uikutus hiljenee, ja emäntä takas nukkumaan. Kahdeksan jälkeen sitten pissallekakalle ja omistajallekin aamupalaa.


Oli kyllä kiva herätä koiran kanssa ulos samaan aikaan kun luontokin herää. Maisemat ovat paljon kauniimpia auringonnousun aikaan kuin keskipäilällä. Rauhalliset aamut on rakkaus. Bongattiin kuitenkin matkalla aivan liian monta oravaa ja joka kerta teki pahaa kiskoa koira pois puun juurelta kun vietit ois käskeneet melkein kiivetä puuhun jyrsijän perässä.

Lauantaina oltiin melkeen koko päivä ulkona. Nähtiin Jenna iltapäivällä ja oleskeltiin koirapuistossa ja parissa eri puistossa (piti vaihtaa paikkaa kun jotkut pojat lennätti kauko-ohjattavaa lennokkia ja neiti räksytti sille). Luna pääsi vilvoittelemaan mereen kahlaamaan keppien perässä. Se on aika rimppakinttu kun karvat kastuu, tui.



Näillä ilmeillä kameralle parhaan kaverin kanssa, oli hyvä juhannus! Älä Jemppu tapa mua :--D

Tätä on kesä parhaimmillaan! Miten teidän juhannus?

6 kommenttia:

  1. Mulla oli kans kaupunki juhannus. Olin ystävän luona sen perheen kanssa ja grillailtiin,oltiin rannalla ja nautittiin yhdessä olosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mukavalta :) Mäkin oisin halunnu grillata (miten se onnistuu kaupungissa?), mut jouduin ihan vaan mikrottamaan maissini.

      Poista
  2. Mä oon niin tyytyväinen että meidän koira herättää mut aikasintaan ysiltä, inhoan aikasia aamuja vaikka ne varmasti onkin nättejä.
    Ja sille tulee samanlaiset rimppakintut kun se kastuu, näyttää niin pieneltä ja surkeelta. :D
    Sun juhannus kuulostaa oikeen mukavalta, koirat on parasta juhannus seuraa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tääkää neiti kuulemma muita herätä, oon kai opettanu sen siihen että kun multa tulee uikuttaa vähän huomioo nii sitä saa. Ruokapöydästä ei tipu mitään, mut jos toinen tuo pallon nii pakkohan sitä on muutaman kerran heittää :'--D

      Poista
  3. Näyttää hauskalta! Olen nyt viikon sisään lukenut melkein koko blogisi alusta tähän päivään, ja ei voi muuta kun ihastella miten paljon olet edennyt. Ei sua edes tunnista esm. vuoden 2012 teksteistä enää. Kyllä sä ton paskan vielä päihität lopullisesti! Sulla on muuten kauniit silmät =) ja ihana hymy!

    Itellä juhannus mennyt sohvan pohjalla. Rahat paloi ensimmäisen viikon aikana, seuraavat tulee kolmen viikon päästä. Ei ole varaa edes vessapaperiin, kaapissa purkki hernekeittoa ja riisiä. Jääkaapissa ketsuppia. Vierotusoireet painaa päälle, ei ole rahaa ostaa lääkettä, kamaa, huumeita... Ehkä tästä pääsisi nyt eroon lopullisesti. Oon kuitenkin huomannut, että kun päihteet on pakosta jäänyt vähemmälle, entiset huonot käyttäytymismallit on noussut uudestaan esille. Mietin että soittaisin huomenna dieetin, laihduttaisin, kun ei muutenkaan tee mieli syödä. Tekee mieli ahmia ja oksentaa. Kiinnitän enemmän huomiota ulkonäköön ja läskeihini, kamapäissä ei sellasiin asioihin kiinnitä huomiota. Pari päivää sitten söin roskiksesta palaneita keksejä, jotka olivat pehmenneet siellä 12h.

    Sun blogista oon saanut vähän saman kuvan, että kun yksi "oire" hellittää, toinen nostaa päätään. Mistäköhän tämä johtuu, tuntuu ettei vaan osaa olla onnellinen... Miksi jotkut ihmiset on vaan niin sekaisin ja jotkut ei???

    T. Peikkotyttö (oon monesti miettinyt että kävisin kahvihetkissä ja toivon että näkisin sinut ja uskaltaisin jotain sanoa, mutta se tuntuisi tyhmältä kun en ole juuri ruuan kautta oireillut vuoteen)

    VastaaPoista
  4. *puolessavälissä
    *puolenpäivän

    VastaaPoista