Purjehdus 2016

Mun kesälomaan kuuluu purjehdus yhtä lailla kun monen suomalaisen kesään mökkeily. Olin viikon purjehtimassa vanhempieni kanssa ja alkumatkan ahdistuksen jälkeen olisin voinut olla vielä pidempäänkin!

Oon syönyt kotioiloissa vegaanisti, mutta pääkapunkiseudun ulkopuolelle siirryttäessä kauppojen valikoimat kävivät niin suppeiksi, että päätin sisällyttää juustot, jätskit ja kananmunan jälleen ruokavaliooni. Mun mielestä syömishäiriöstä parantuessa on joustettava tietyissä asioissa, jotta saa kaikki välttämättömät ravintoaineet. Mutta itse aiheeseen, eli purjehdukseen:

Lähdimme lauantaina Inkoosta, jossa meillä on venepaikka kesäisin, ja teimme vain lyhyen matkan perhetuttujen mökille. Perillä juotiin skumppaa, grillattiin ja syötiin. Olin ainoa oman ikäluokkani edustaja, joten toimin lähinnä koiravahtina, kun otukset eivät tulleet keskenään toimeen.

Seuraavana päivänä seilasimme Byxholmiin. Tavalliseen tapaani nukuin ja luin kirjaa koko matkan sisätiloissa. Perillä syötiin ja varattiin saunavuoro. Vesi oli niin kylmää, etten edes yrittänyt käydä uimassa. 14°C on ehdottomasti aivan liian vähän, uskaltaudun veteen vasta kun lämpötila lähenee 20 astetta. Naapuriveneen pojat löysivät puunjuurelta rantakäärmeen ja pitihän sitä monta kertaa käydä ihailemassa! Otus oli siedettävä, kunnes se alkoi liikkua ja kiemurteli pusikkoon...

Sunnuntaina päästiinkin jo Hankoon ja tultiin tyylikkäästi sisään satamaan suoraan kiville. Siskoni tuli illemmalla junalla poikaystävänsä kanssa ja he kävivät vanhempien kanssa ravintolassa syömässä, sillä aikaa kun itse kiersin metsästämässä Pokémoneja kun peli oli vihdoin saatavilla Suomessa. Jouduin myös luopumaan omasta punkastani, jossa olen nukkunut aina ja "muuttamaan" veneen salonkiin.

Seuraavan päivän matkalla iski taas ahdistus ruoan suhteen. Kun vene tuulen takia kallistuu, ei jääkaapista pysty kaivanaan edes margariinia tai maitoa, puhumattakaan, että sytyttäisi kaasulieden lämmittääkseen jotain. Joten: vihikset kylmänä ja lounasleivät pelkällä sulatejuustolla, jos unohtui aamulla laittaa eväät valmiiksi.

Vänössä lähdin purkamaan ahdistustani valokuvaamiseen. Olin juuri syönyt runsaan välipalan ennen rantautumista, joten ei tullut kyseeseenkään että söisin päivällisen heti perään. Päivän ruoka-ajat olivat siis mielestäni aivan sekaisin ja muutenkin turhautti. Kävelin kappelille ja keskityin maisemiin, perhosiin ja lampaisiin. Myöhemmin illalla syötyäni kiersin vielä luontopolun.

Seuraavan päivän matkalla näkyi ensimmäinen merikotka, jota lokit ilmeisesti häätivät poikastensa läheltä. Ensimmäinen satama Ahvenanmaan puolella oli Karlby, tosin koska vierassatama oli täynnä, jouduimme jäämään kaupan laituriin. Suihkussakin tuli vain kylmää vettä.

Rödhamnissa kävin saaren toisella puolella kuvaamassa lintuja, vaikken sinne ole uskaltautunut moneen vuoteen käärmekammoni takia. Käärmeitä ei kuitenkaan näkynyt, vain hylätty linnunpesä munineen, kuollut sammakko ja kasa jonkin pikkueläimen luita. Saarelle on rakennettu kivistä kivannäköisiä pieniä kasoja ja labyrintteja kallioille. Myöhemmin käytiin yhdessä myös radiomajakkamuseossa. Parin veneen päässä oli mukana papujaija, joka hämmästytti matkimalla lokkeja ja jotain videopeliääntä. En oo ennen nähnyt lintua mukana purjehtimassa.  Aamuksi tilattiin tuoreita sämpylöitä, jotka tuotiin veneen keulaan aamukahdeksan jälkeen.

Maarianhaminaan saavuttiin pilvisessä säässä. Käytiin perinteiseen tapaan lounaalla sataman ÅSS Paviljongenissa ja olin jo etukäteen varautunut syömään terassimenun ainoan kasvisruoan, joka tänä vuonna osoittautuikin erittäin haastavaksi syömishäiriön kantilta: gnocchit, parsa ja kaali olivat tietysti ok, mutta niitäkin oli vain muutama ja loppuannos oli tryffelikastikkeen, juuston ja öljyn peitossa.

 
Ruoan jälkeen lähdettiin keskustaan ja itäsatamaan kävelemään. Itse jäin pidemmäksikin aikaa kiertelemään, sillä keskustassa oli festarit meneillään. Vaikka saarelta ei Pokémoneja muuten löytynyt, niin aivan festarialueen ulkopuolella sijaitsevassa puistossa oli lähes jatkuvasti kolme "lurea", joten istuskelin siellä kuuntelemassa musiikkia kunnes akku loppui (okei myönnän, kävin välillä Hesessä syömässä ihan vaan, jotta saisin ladattua puhelinta).

Lauantaina vanhemmat jatkoivat matkaa Ruotsin puolelle ja me palattiin Ellan ja Tuomaksen kanssa Viking Gracella Suomeen. Oltiin ostettu liput jo etukäteen, mutta buffetiin oli jäljellä tuolloin vain kaksi paikkaa. Saatiin onneksi laivalta ostettua myös mulle buffa ja ärsyttävä laivamatka menikin paljon nopeammin viime vuosiin verrattuna kierrellessä taxfreessa, lukiessa ja syödessä.