Vaa'an lukema on pompannut parissa päivässä yli kolme kiloa ylöspäin. Normaalipainoonkin on matkaa vain muutama hassu kilo, alle viisi. Näen ylimääräistä (läskiä) kaikkialla ja raskausarpiakin perseen seuduilla. En näe itseäni ylipainoisena, mutta olo on suuri.
Olen koko kesän syönyt ja tavoitellut normaalipainoa, saavuttanut välitavoitteita, toivoen että vihdoin saisin luvan aloittaa ratsastusharrastuksen ja että Kela myöntäisi tuen psykoterapiaan (tällä hetkellä käyn omakustanteisesti). Mutta nyt kun tavoiteltu bmi alkaa olla kohdillaan, ahdistaa ja tuntuu väärältä. Farkut kiristävät, yhdet eivät enää edes mahdu päälle. Fyysisesti vointi on paljon parempi, mutta mielialat heittelevät edelleen miten sattuu.
Tänään oli ensimmäinen terapiakerta pitkään aikaan. Puhuttiin kesästä, viime viikon mökkireissusta, syksystä, koulun alkamisesta ja sen tuomien paineiden aiheuttamasta ahdistuksesta. En ole menossa kouluun tänä syksynä, mutta silti pimenevien iltojen myötä ajatus vapaa-ajan loppumisesta kummittelee mielessä. Koska koulun alkaessa muu elämä jäi toissijaiseksi...
Terapian jälkeen kävin Sellossa ahdistusshoppailemassa uuden laukun ja hiusvärin. Blondasin toissapäivänä tyvikasvun, joten koska tuttua hattaraväriä ei Cybershopissa ollut jäljellä, ostin Herman'sin Polly Pinkin purkin. Alun perin mun piti haalentaa pinkkiä väriä ja sekoittaa vain pieni osa siitä hoitoaineeseen, mutta hetken mielijohteesta lättäsin värin päähän sellaisenaan.
Kuvissa väri ei näy yhtä kirkkaana kuin livenä. Mulla on vain kerran aiemmin ollut näin räikeän pinkit hiukset, enkä silloinkaan tuntenut oloani tutuksi, joten nää näyttää ja tuntuu aika.. räikeiltä. Väri kuitenkin toivottavasti kuluu parin pesun jälkeen pois, joten olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Pystyisitkö sä luopumaan vaa'asta? Itsellä on ainakin helpottanut totaali tietämättömyys, ainoastaan hoitohenkilökunta on saanut sen luvun itselleen.
VastaaPoistaSuhteeni vaakaan on niin monimutkainen, ristiriitainen ja hallitseva, etten pysty jättämään kapinetta kokonaan pois :--/ Lisäks mua kammottaa ajatus siitä, että joku muu tietäisi painoni ja ite en.
PoistaIhan ensimmäisenä täytyy sanoa, että oon tosi huono sopimaan tapaamisia ihmisten kanssa. :-D Mutta siis, jos nyt vaikka syyslomalla sitten, kun alkaa olla tää loma lopuillaan..
VastaaPoistaPieneltä näytät edelleen, älä kuuntele sairauden vääristämiä ajatuksia. :-) Aluksi painon nousu ja normalisoituminen tuntuu kamalalta, mutta ajan myötä menettää merkityksensä.
Mulla on sama ongelma, mut onneks saatiin sun ansiosta nyt ees ajankohta sovittua :))
PoistaOot tosi kaunis ja ihanat hiukset <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVoin omasta kokemuksesta kertoo että se kun paino on omassa biologisessa normaalipainossaan niin olo helpottuu senkin takia, kun ei tarvitse koko ajan tottua "uuteen kroppaan" ja kaikkiin muutoksiin. Kun paino pysyy suunileen samassa, eikä heittele koko ajan sen mukaan jaksaako taistella syömishäiriötä vastaan vai ei, se oikeasti auttaa siinnä hyväksymisprosessissakin. Tietenkin kroppa tuntuu isolta kun on tavallaan tottunut itseensä pienempänä, mutta kyllä siihen "isompaankin kroppaan" lopulta tottuu - vaikka ei pitäisi ja hyväksyisi, niin ainakin tottuisi.
VastaaPoistaVaikka kyllähän sä tiedät! Tsempit (:!!!!
Mukava lukea toistenkin kokemuksia asiasta, kiitos kun jaoit tämän :) En olekaan ajatellut tuota, että sopivan painon saavutettuaan ei todella tarvitse ikuisesti totutella uuteen kehoon ja voi keskittyä itsensä hyväksymiseen sen sijaan, että laskee mihin seuraavat viisi kiloa vielä mahtuvat.
PoistaHei,etsin valokuva aiheeseeni anorektikkoa,kertomaan aiheesta valokuvina.
VastaaPoistaTarkoitus olisi koota mustavalkokuvia,mitkä ovat valon ja varjon tunnelmallisia.
Olisitko kiinnostunut kuvauksista?
Olisin, vaikkakin omalla koneellani on todella vähän kuvia pahimmilta anoreksia-ajoilta. Laita sähköpostia moldotturin@gmail.com :)
PoistaJa siis nykyään painoni lähentelee normaalia, joten en ole varma saako kuvien kautta välitettyä tunteen syömishäiriöstä..
Poistaosta isompia farkkuja äläkä yritä käyttää niitä lastenkokoja enää
VastaaPoistaTotutteleminen siihen, että farkut ovat ihonmyötäiset ja istuvat päälle on jo oma prosenssinsa. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka kotiin tultuaan haluavat vaihtaa verkkarit päälle.
Poista