Olen ennen valokuvannut vain hevosten estekilpailuita, ja siitäkin on useampi vuosi, joten olin todella kiinnostunut kokeilemaan myös koirakkojen kuvaamista. Koirien into oli jotain aivan ihanaa katseltavaa, ja koska kyse oli 1-luokista, sattui radalla sähellyksiäkin niin, ettei voinut kuin hymyillä. Kuvasin vain yhden luokan ulkokentällä ja muuten käveltiin Ellan ja Tepon kanssa hallin läheisyydessä kuulumisia vaihdellen.
En ole varma saako kilpailijoista julkaista blogissa kuvia, joten pelasin varman päälle ja sumensin kasvot.
En olekaan ennen tajunnut, että julkisilla liikennevälineillä pääsee noin kätevästi koirahallille. Olen useammankin kuin muutaman kerranmiettinyt, että olisi kiva kokeilla ohjattua harrastusta koiran kanssa ja käydä agilityn alkeet oman cairterrierin kanssa. Idea on jostain kumman syystä stopannut aina heti alkutekijöissään ajokortittomuuteeni. Vähän arveluttaa myös Lunan omapäisyys ja ennen kaikkea oma osaamiseni, mutta olisi kiva tutustua lajiin siltä pohjalta, että yritetään vain pitää hauskaa :)
se omapäisyys on kyllä huono homma, tai ei se nyt välttämättä tietenkään huono homma ole mutta vaikea ja pirusti kärsivällisyyttä vaativa.. mä joskus oman dogin kanssa kokeilin ja harrastinkin jonkun aikaa, mut ei siitä meinannut tulla mitään eikä tullutkaan :D saatto sekin vaikuttaa kun kaveri käytti sitä radalla aina kun en ite kehdannut/uskaltanut mutta oli se kyllä muutenkin niin adhd ja vähän omapäinenkin koira joka ei kyllä rehellisesti 15 sekuntia kauempaa pystynyt keskittymään. siihen kaatu kans näyttelyt ja muut "viralliset" harrastukset, ja koirakuume hälveni pitkäksi aikaa :D
VastaaPoistaKyllä se on huono homma, kun koiralta ei juurikaan löydy miellyttämishalua. Mutta me lähdetään tänään (ja toinen kerta ens viikon pe) kokeilemaan 7v-neidin kanssa, että miten sujuu ja jos molemmat tykätään voisi käydä alkeiskurssin :) Kisaamiseen meillä ei varmaan kummallakaan riitä kärsivällisyys, mutta kiva saada puuhata koiran kanssa vähän jotain erilaista.
PoistaAgility on aivan huippua! Kannustan kokeilemaan. Itse olen harrastanut muutaman vuoden ja kisaamaan pitäisi kuulema alkaa. Itsellä vaan jännitys niin suurta, etten tiedä milloin uskallan ihan virallisiin kisoihin... Mutta kokeile ihmeessä! Jos ei innosta Lunaa niin eihän sitä tarvitse todellakaan jatkaa. Tärkeintä olisi, että koiralla ja sinulla on hauskaa! P.S. Minun koirani nimi on myös Luna! :D
VastaaPoistaKuten ylempään kommentiin jo vastasinkin, varasin meille nyt kahden kerran kokeilukurssin. Jos oikeasti innostuisin lajista, hankkisin seurakseni paimenkoiran. Kiva kuitenkin pitkästä aikaa puuhata tuon omankin neidin kanssa. Ei olla nähtykään ikuisuuksiin, kun Luna asuu nykyään siskon luona.
PoistaLuna on nykyään kai aika yleinen koiran nimi, joten ei ihme :D
Olen seurannut jonkin aikaa blogiasi ja kommentoin nyt ensimmäistä kertaa. Hurjan paljon tsemppiä syömishäiriöstä parantumiseen! <3 Itselläni myös parantuminen meneillään, mutta yllättävän vaikeaa se on. Tekisi mieli vain luovuttaa.
VastaaPoistaOlisiko mahdollista jos voisit tehdä ruokapäiväkirja tyyppisen postauksen kuvien kera? :)
Välillä tekeekin mieli luovuttaa ja turvautua vanhaan tuttuun tapaan kituuttaa itseään, mutta uskon, että oikea elämä on lopulta miljoona kertaa parempaa kuin sairastaminen.
PoistaMulla on suunnitteilla postaus taas Recovery record -sovellukseen ottamistani ruokakuvista, mutta yhden päivän aterioiden julkaisu tuntuu liian henkilökohtaiselta; jonkun anonyymin mielestä syön liikaa ja toisen mielestä liian vähän..