Food is not your enemy

Siitä huolimatta, että on ollut vaikeaa, olen syönyt suht' hyvin. Olen myös kesän aikana huomannut, että ruokailupaikalla ei ole enää juurikaan merkitystä. Tietysti syön mieluiten yksin kotona, mutta esimerkiksi ravintolassa tai sukulaisilla käyminen sekä tietämättömyys siitä mitä eteensä saa, ei tuota enää hirveätä ahdistusta. Myöskään (terveiden ihmisten) seura ruokailutilanteessa ei aiheuta juuri päänvaivaa, mutta toisen syömishäiriöisen kanssa iskee väkisin vertailu päälle ja alkaa kelailla päässään kaikkea turhaa.

Olen kokeillut innoissani taas kaikkea uutta, itsetehtyä ja valmista. Niin se vain menee, että kun tarpeeksi monta kertaa haastaa itseään jollain tietyllä ruoka-aineella, pelko taustalta pikkuhiljaa häviää.

Mitä kaikkea olen reilun kuukauden aikana syönyt? Tässä vähän osviittaa siitä kännykkäkuvien muodossa:

aamupaloja

Ehdottomasti useiten syön aamulla puuroa, yleensä erilaisten siementen ja maapähkinävoin kanssa. Mulla menee syömiseen vieläkin aivan tuhottomasti aikaa, joten kiireaamuina syön leipää. Parhaaksi leivänpäälliseksi on valikoitunut savunmakuinen vegejuusto ja uutena tuttavuutena soijaleikkele. Kesäloman aikana olen saanut totutella myös muroihin ja jogurttiin, kun puuron keittäminen ei ole ollut mahdollista. Olen syönyt hirveät määrät nektariineja, persikoita ja aprikooseja ja surettaa jo nyt, että sesonki on lopuillaan.

lämpimiä ruokia

Mulle keitot on jostain syystä olleet aina vaikeita, sillä liemen kanssa on vähän sama kuin mehujen ja muiden "juotavien kaloreiden" kanssa. Silti oon tehnyt pariin kertaan kesäkeittoa ja leiponut lisäksi sämpylöitä (koska  ateriasuunnitelman mukaan keiton kanssa 2 leipää, eikä mikään oo parempaa kuin itsetehty leipä). Kaapista löytyy valmiskeittoja pahan päivän varalle, ja semmoinen yhdistettynä vihikseen aka kasvislihapiirkkaan = big recovery win.

Kävin siskon kanssa myös laivan buffetissa ensimmäistä kertaa sitten lukion ykkösristeilyn. Vege-vaihtoehtoja Viking Gracella oli hyvin tarjolla, mutta jos olisi vegaanilinjalle lähtenyt, niin lautanen olisi täyttynyt pelkistä soijapavuista. Buffan jälkeen olin ihan ähky salaateista, sienipiirakasta, sushista, mansikoista, jäätelöstä kinuskikastikkeella ja macaroneista.

Perhetuttujen mökillä tuli grillattua soijanakkeja, jotka upposivat myös lihansyöjille testimielessä.
Mummolassa söin itse tehtyjä pinaattilettuja ja niitä mahtui vatsaan aikakin kymmenen puolukkahillon kera.

Veneellä söin valmiskasvispyöryköitä, kun muilla oli jotain lihaa/kalaa. Mua ahdisti usein ruokailuiden väliin jäävä liian lyhyt aika, koska ainoana meri-hyvinvoivana söin kunnon lounaan ennen rantautumista. Pariinkin kertaan söin eri aikaan kuin muut vasta käytyäni tutustumassa saareen. Onneksi äiti oli kuitenkin seurana, ja sain syötyä muiden tapaan feta-pastaa tai papukastiketta tacolastujen kera.

Kotiin päästyäni ostin ensimmäistä kertaa Hoviruoan kasvispihvejä, jotka upposivat ihan sellaisinaan. Sain myös vihdoin tehtyä itse seitania, mutta näin ensikertalaisena voin sanoa, että maustamisessa on vielä parantamisen varaa ennen kuin lähden jakamaan reseptiä.

välipaloja

Välipalaksi syön yleensä leipää ja hedelmiä, mutta välillä uskaltaa poiketa tavallisesta. BareBarit jonkun juoman kanssa ovat osoittautuneet pelastukseksi, jos pitää tankata liikkeessä. Oon myös itse tehnyt porkkanakakkua ja koristellut mansikoilla täytekakun. Veneellä Maarianhaminassa sain haastettua itseni ja kävin ravintolalounaan jälkeen Hesessä syömässä soijatikut, ja seuraavana päivänä kaupasta löytyi alennuksesta Magnumeita ennen laivaan menoa...

En kuollut mihinkään, joten uusien makujen kokeilu jatkukoon :)