Rauhallista mökkeilyä

Lähdin maanantaina isovanhempieni kanssa Jyväskylään mökkeilemään ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen. Vaikka sää oli jo melko syksyinen tuulineen ja sateineen, oli mukavaa pysähtyä hetkeksi ja vain olla.

Kouluikäisinä vietimme joka kesä siskojeni kanssa viikon mummin ja ukin kanssa mökillä, ja usein myös pikkuserkkumme olivat samaan aikaan mummin veljen omistamalla naapurimökillä kyläilemässä.
Tällä kertaa olin kuitenkin vailla omanikäistäni seuraa ja reissulla oli hieman yksinäinen fiilis, vaikka yleensä viihdyn hyvin itsekseni.

Ilta-auringossa oli ihanaa lukea kirjaa laiturilla tai sateen ropistessa kuistilla lämpimään huppariin kietoutuneena. Näin loppukesästä hyttysetkään eivät enää juuri häirinneet, joten ulkona pystyi oleilemaan kunnes tuli kylmä. Kävin tietysti myös saunassa ja uimassa. Järvivesi oli juuri ja juuri sen verran lämmintä, että minäkin vilukissana pystyin uimaan, kunhan välillä pääsi lauteille lämmittelemään.

Tikkataulu ja puujalat oli haudattu vajan perälle, eikä sisiliskojakaan löytynyt pyydystettäväksi, joten suuren osan ajasta luin, kokosin palapeliä ja katsoin olympialaisia.

En tiedä oliko helpotus vai ei, ettei itse tarvinnut miettiä ruokia ollenkaan. Toisaalta ahdisti kun piti poiketa totutusta ateriarytmistä ja syödä kahvin kanssa pullaa ja mustikkapiirakkaa nimipäivän kunniaksi, mutta toisaalta helpotti kun ei itse tarvinnut kantaa vastuuta saaduista energiamääristä. Huomasin, että mua alkoi myös mietityttää ravintoaineet ja erityisesti proteiinien puute, sillä suurin osa syömisistämme oli alunperin liharuokaa, josta oli vain jätetty liha pois.

Naapurin valkoiset pupu ja kani kävivät tontilla useampaan otteeseen. Ilmeisesti ne saivat olla vapaana tai olivat todella taitavia karkaamaan, mutta tuoreruoalla houkuteltuina ne suostuivat jäämään siliteltäviksi ja tulivat perässä jopa kuistille asti. Noita pupuja sitten kyttäilinkin ahkerasti ikkunasta ja kävin niiden puuhia seuraamassa.

Vaikken kouluun tänä syksynä menekään, nyt pitäisi kai yrittää siirtyä takaisin normaalimpaan vuorokausirytmiin. Kesäloman loppu koulunalkuineen on aina ollut mulle tosi stressaavaa aikaa ja jotenkin nuo tunteet puskevat helposti pintaan nytkin, vaikkei olisi mitään syytä.

Ensi viikon tavoitteeksi voisin ottaa käydä edes kerran pajalla joko toiminnallisessa ryhmässä tai ihan vain viettämässä aikaa. Pitkästä aikaa pääsen myös käymään terapiassa ja osallistumaan rentoutusryhmään, josta ei ole enää montaa kertaa jäljellä. Paljon tämän enempää en varmaan jaksaisikaan, sillä ihan perus arjesta selviäminen tuntuu vievän tällä hetkellä tavattoman aljon energiaa.

Rauhallisin mielin siis uuteen viikkoon. Miten siellä ruudun toisella puolella on sujunut arkeen palaaminen?