End of sailing season

Purjehdimme viikonloppuna purjeveneemme kesäpaikaltaan Inkoosta oman pursiseuramme saareen Helsinkiin. Olen tänä kesänä ollut mukana vain yhdellä viikon kestävällä purjehdusreissulla, joten halusin ehdottomasti vielä kerran veneilemään syksyisestä säästä huolimatta.

Ajettiin siis vanhempien ja koiran kanssa autolla Inkoon satamaan, ja vesi- ja bensatankin täytön jälkeen lähdettiin kohti Helsinkiä. Sain ohjata meidät ulos satamasta väylälle ja purjeet nostettiin aika pian liikkeelle lähdön jälkeen. Yleensä vietän melkein kaikki matkat sisätiloissa, mutta poikkeuksellisesti istuin muiden kanssa ulkona sittlådassa suurimman osan ajasta. Luna oli tänä vuonna ekaa kertaa veneilemässä, mutta sekin selvästi tiesi mistä on kyse.

Tuulen voimalla sitten mentiin loppumatka, vaikka vähän alkoi lopussa kryssiminen ja hidas vauhti äitiä ärsyttää. Fiilis oli myös aika erilainen kuin kesällä, meinasi tulla kylmä jopa takki päällä ja pipo päässä. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä kesälläkin saa välillä pukeutua kerroksittain ja varustautua melkein toppatakkiin. Maisemat olivat kuitenkin hyvin erinäköisiä, kun saarien puut ja kaislikot kellersivät ja ilmassa oli jo ihan selvää syksyn tuntua.

Koska ruoan valmistaminen veneellä liikkeessä on aina niin hankala juttu, tyydyin vetäisemään lounaaksi puoli rasiallista Härkistä kylmilteen ja kylkeen pari leipää. Lämmikkeeksi keiteltiin pikakahvia ja teetä.

Lopulta saavuttiin Porkkalassa sijaitsevaan Lähteelän satamaan. Minä otin hoitaakseni koiran, sillä aikaa kun äiti laittoi ruokaa. Käveltiin Lunan kanssa ihania hiekkateitä metsän keskellä ja koirakin selvästi tykkäsi maisemanvaihdoksesta. Kun päästiin kauemmas autotieltä, uskalsin päästää terrierin irti hihnasta. Neiti on vähän nössö, kun vapaana ollessaankin se käveli melkein jaloissani kiinni, tai uskaltautui korkeintaan viiden metrin päähän tutkimaan, jos sattui jotain kiinnostavaa vastaan. Itsekin nautin ulkoilmasta ja syksyyn pukeutuvasta luonnosta, vaikka tietty haikeus kesän päättymisestä puskeekin esiin kaiken kauneuden keskellä.

Ruoaksi olin toivonut syömishäiriön kannalta "helppoa" papu-vihannespaistosta, joka on kyllä aina yhtä hyvää kun käyttää tuoreita vihanneksia. Isä tosin kommentoi, että miksi pitää tarjoilla kahta eri salaattia :D

Loppupäivältä en enää ottanut kuvia, sillä alkoi olla jo niin pimeää. Lueskelin kirjaa ulkosalla ja pidin silmällä koiraa, joka olisi mielellään räksyttänyt rannassa puuhun kiipeileville lapsille.
Väsymys alkoi hiipiä jo yhdeksän aikaan ja mentiinkin aikaisin nukkumaan. Onneksi meillä on veneessä kamiina lämmittämässä, sillä lämpötilat alkaa olla tähän aikaan vuodesta jo aika alhaisia yöaikaan.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen lähdettiin vielä yhdessä kävelylle. Löydettiin sieniä ja äidin kanssa käytiin kiipeämässä lintutorniin katsomaan maisemia. Luna kävi taas kahlaamassa, sen mielestä kesä ilmeisesti jatkuu jäiden tuloon asti...

Takaisin veneelle päästyämme satama oli jo aika hyvin tyhjentynyt ja mekin lähdettiin pian liikkeelle. Tuuli just sopivasti ja pelailin varmaan puolet matkasta Pokémon GO:ta ja käytin kaikki incenseni, jolla nappasin mm. pari Squirtlea, Ponytaa ja Voltorbia.

Vasta Helsingin edustalla jouduttiin tekemään ensimmäinen venda, joten sain kätevästi nukuttua päiväunetkin ihan salongin sohvalla ilman putoamisvaaraa. Ylläolevan maiseman näkeminen on yleensä tarkoittanut kesäloman päättymistä, mutta sunnuntaina oli ihan kiva palata kotiin ja nähdä tutut rannat pitkästä aikaa mereltä päin.

Sain viikonlopun purjehduksesta sen verran virtaa, että tällä viikolla vointi on ollut jo paljon parempi ja olen jaksanut käydä mm. Syömishäiriöliiton kahvihetkessä. Tänään meillä myös alkoi Lunan kanssa uusi agilitykurssi, joka veti kyllä suun pitkästä aikaa hymyyn. En voi lakata hehkuttamasta, kuinka paljon iloa lemmikit tuovat arkeen :)