Get up, get your mushroom - my day

Päiväni kuvina -postaukset ovat sen verran suosittuja, että tein tällaisen taas eiliseltä keskiviikolta. Koko postaus meinasi tosin jäädä jo julkaisematta, sillä 18-vuotislahjaksi saamani kone on nykyään erittäin vastahakoinen toimimaan ja käynnistää itsensä tuosta vain uudestaan noin viiden minuutin välein. Olen täällä koko päivän huutanut turhautumistani, mutta onneksi sain lopulta kuvat oikeaan kokoon ja sen jälkeen tekstin valmiiksi Chrome Bookillani.

En ollut laittanut kelloa soimaan ja heräsin vasta vähän ennen yhdeksää. Selailin kännykältä uutisia ja totesin nettipankin avattuani, ettei Kelalta ole vieläkään tullut uutta eläkepäätöstä.

Mulla oli heti aamusta motivoitunut olo ruokailuiden suhteen, joten sen lisäksi että olin päättänyt syödä hedelmäksi banaanin, vaihdoin myös puuron leipään.

Aamupalan jälkeen lueskelin rauhassa kirjaa ja join toisen kupin teetä. Torey Haydenin tuotanto on edelleen menossa, tällä kertaa Tiikerin lapsi. Seuraavaksi on kyllä pakko saada jo muuta luettavaa ja mulla onkin kirjastosta pari teosta jo valmiina odottamassa.

Sain jostain päähäni, että haluan lähteä sieneen. Ajattelin, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä ja vedin päälle mitä kaapista ensiksi käsiin sattui ja jalkaan ainoat kengät, joilla on vähääkään toivoa pitää vettä. Aamupäiväksi mulla ei ollut muuta suunniteltua kuin ruoanlaittoa, joten koska oli hyvä sää, lähdin kävelemään kohti läheistä metsää.

Olisihan se pitänyt arvata, ettei tällainen kaupunkilaishölmö löydä metsästä mitään, kun ei tunnista kuin kantarellin ja suppilovahveron. Muita sieniä kyllä löytyi vaikka kuinka, mutta tyydyin sitten vain valokuvailemaan niitä ja syömään puolukoita ja mustikoita suoraan pensaista.

Löytyihän lopulta suppiksiakin, vaikka niiden aika on tietääkseni vasta myöhemmin syksyllä. Kovin pieniä olivat ja suurimman osan jätinkin vielä metsään kasvamaan. Innostuksissani viivyin sieniretkellä vähän pidempään kuin olin suunnitellut. On kumman palkitsevaa löytää aina uusia vahveroryppäitä! Ruoanlaitto sitten jäi siltä päivältä ja söin mitä pakastimesta ja jääkaapista löytyi.

Ikean kasvispullia ja paistettua kesäkurpitsaa, punasipulia ja sieniä

Ruokailun jälkeen otin pienet päiväunet nukkuakseni ahdistuksen pois ja sitten tulikin jo kiire. Olin päättänyt pitkästä aikaa lähteä kulttuuripajalle ja sitä ennen oli vaihdettava vaatteet ja meikattava. Oikeasti en ole koskenut meikkeihini moneen päivään, mutta nyt oli pakko saada maski naamalle, jotta kehtasin lähteä ryhmään.

valmis

kaikki mahdolliset laput näkyvillä :'--D ja housut jää pieniks: ahdsts

Ehdin nipin napin ajoissa Luova kirjoitus -ryhmään, sillä unohdin puhelimen kotiin lataukseen ja jouduin palaamaan hakemaan sen. Itse en saanut ryhmässä kirjoitettua mitään, sillä mun on ihan mahdotonta saada järkevää tekstiä aikaan vain puolessa tunnissa. Kuuntelin kuitenkin mielelläni muiden kirjoitelmia ja pidin saavutuksena sitä että olin ylipäätään saanut itseni paikan päälle.

Kulttuuripajan jälkeen kävelin vanhempieni luokse, jonne olin sopinut jääväni yöksi. Isä oli tullessani ulkona koiran kanssa, mutta voi sitä vastaanottoa kun Luna palasi kotiin! Käytiin vielä pihalla leikkimässä pallolla, ja päivän ahdistukseni suli koiran iloon. Riehuminen toki kostautui, kun jouduin aamuyöstä heräämään pissattamaan terrieriä sen juotua liikaa pallon perässä juoksemisen jälkeen, mutta oliko söpöä kun karvaturri nukkui koko yön kyljessä kiinni!

Tänäänkin olen viettänyt lähes koko päivän vanhempieni luona ja Luna on seurannut perässäni huoneesta toiseen. Teki oikein pahaa, kun jouduin illalla lähtemään omaan kotiin ja toinen jäi eteiseen tuijottamaan nappisilmillään.

Huomenna kuitenkin käydään mun polin jälkeen äidin kanssa lounaalla, minkä jälkeen ajattelin käydä vielä moikkaamassa dogea. Ensi viikolla meillä alkaa myös lyhyt neljän kerran agilityn alkeiskurssi, joten tuntuu hyvältä että Luna on nyt niin vahvasti ottanut kontaktia muhun.

Lemmikit on ehkä parasta terapiaa ikinä!