Mutta jos oikeasti masentaa niin paljon, ettei saa tehtyä juuri mitään moneen viikkoon? Kun lukittautuu neljän seinän sisälle ja ainoat ihmiskontaktit päivän aikana ovat tukiasunnon ohjaajien käynnit ja kaupan kassan kanssa asiointi: "löytyykö bonus-korttia?" Kavereita ei ole nähnyt ikuisuuksiin ja puhelimen vastaaja täyttyy kuuntelemattomista viesteistä. Kun suihkussakäynti vie niin paljon voimia, että on helpompi olla viikon ajan peseytymättä. Tiskivuori kasvaa, vaatteiden paikka on kaapin sijaan huoneen lattialla, villakoirat valloittavat suuren osan asunnon lattian pinta-alasta ja raha-asiat jäävät hoitamatta ajoissa, koska ei välitä saako seuraavaksi kuukaudeksi rahaa vai ei. Tai no, sen verran on pakko välittää, että saa maksettua vuokran ja säilytettyä sängyn, jossa nukkua muumien tavoin talviunta ensi kevääseen asti. Äiti käy hakemassa viikonlopuksi vanhempien luokse, koska itsekseni en pääse liikkeelle.
Onneksi omalla kohdallani masennus on vain jaksottaista. Selviän tästä nykyään läpi, koska tiedän että olo jossain aiheessa helpottaa. Ehkä saan koko sairaudenkin vielä joskus selätettyä, mutta tällä hetkellä se tuntuu todella kaukaiselta.
Onneksi omalla kohdallani masennus on vain jaksottaista. Selviän tästä nykyään läpi, koska tiedän että olo jossain aiheessa helpottaa. Ehkä saan koko sairaudenkin vielä joskus selätettyä, mutta tällä hetkellä se tuntuu todella kaukaiselta.
Sain vihdoin tällä viikolla jatkoa Kelan kuntoutustuki- aka osa-aikaiseen eläkepäätökseen, mikä hieman helpottaa. En pysty opiskelemaan tai käymään töissä ja olen itsestäni ylpeä jos pääsen kerran viikossa käymään kulttuuripajalla. Silti joka päivä yritän tehdä jotain pientä: siivota, käydä kirjastossa tai valokuvaamassa.
Olen myös niin tunnollinen, etten ole ikinä jättänyt yhtäkään poliklinikka- tai terapiakäyntiä väliin. Tälläkin viikolla aivan hirveän ahdistuksen vallassa sain itseni paikalle fysioterapiaryhmään. En saanut keskityttyä ollenkaan ja suurimman osan ajasta istuin vain paikallani, jotta sain pidettyä itseni kasassa.
En blogin puolella haluaisi jakaa asioitani enää yhtä henkilökohtaisesti kuin ennen. Teini-iässä kirjoitin tänne kuin ainoaan päiväkirjaani. Joten jos sanon että olen masentunut, niin en yritä kerjätä sillä ylimääräisiä säälipisteitä, vaan kirjoittaa omia kokemuksiani kyseisestä sairaudesta.
Ehkä tämä oli tällä kertaa tässä. Nyt aion yrittää nauttia viikonloppupurjehduksesta vanhempieni ja koirani kanssa, ja olisi kiva jos kotiin palattuani kommentointi blogin puolella olisi pystynyt asiallisena :)
Kävin katselemassa edellisen postauksen kommentteja... En nyt viitsi uutta paskamyrskyä aloittaa, mutta sen sanon, että osa kommenteista oli ajattelemattomia. Masennus on monen tekijän summa, se vaikuttaa lähes kaikkeen. Oikeasti.
VastaaPoistaJa masennus on sairaus (vai käytänkö jo vanhentunutta termiä..?) siinä missä kliseisesti sanottuna diapetes tai syöpä. Jos kysytään jotain "miksi et tehnyt sitä/tätä/tuota" niin miksi ihmeessä on vähemmän oikein perustella se masennuksella, ja enemmän oikein fyysisellä sairaudella? Noin esimerkkinä heitän teille ajateltavaa. En haasta riitaa millään tavalla, haluaisin vain ravistella osaa teistä...
Mutta tsemppiä Noora, pidä kiinni tunnollisuudestasi ja koita käydä terapiassa, se on vain hyväksi. Halit. ♥
Aivan samaa mieltä!
PoistaKiitos :)
PoistaBlogin perusteella on varmasti vaikea arvioida minkä asteista kirjoittajan masennus on ja käytetäänkö sitä vain tekosyynä, kun asiat jäävät hoitamatta. Kuulen edelleen usein myös lähipiiristäni, että masennus kyllä helpottaa jos jaksaa nähdä kavereita, ulkoilla, liikkua.. Varmasti auttaakin suurella osalla ihmisistä, mutta kun on pitkään "kunnolla" masentunut, niin moinen kuulostaa aivan ylitsepääsemättömältä.
Otamatta kantaa edillisen postauksen kommentteihin on hienoa, kun kirjoitat rehellisesti. Blogiasi on kiinnostava lukea juuri sen vuoksi, että kirjoitat suoraan sydämestä. :)
VastaaPoistaBlogisi lukeminen saa tosiaankin aivot raksuttamaan, sillä tuli pohdittua sitä, ettei koskaan voi tietää, miltä jokin asia toisesta tuntuu. Jokainen kun kokee esimerkiksi stressin ja stressaantumisen eri tavoin.
Hauskaa purjehdusta!
Oon päättänyt pitää täällä rehellisen linjan. Moni lukija kamppailee samojen ajatusten kanssa, joten blogi toimii vertaistukena toivottavasti molempiin suuntiin :D Vaikka yritän kirjoittaa paranemismyönteisesti, en silti väkisin halua ylläpitää näkemystä siitä, että kun kerran on hetkeksi saanut asiat sujumaan niin kaikki olisi siitä lähtien vain pelkkää nousukiitoa. Takapakit ovat osa prosessia ja myönnän, että nyt on sellainen taas iskenyt. Tästä on vain pikkuhiljaa koottava itsensä uudestaan kasaan ja jatkettava jokapäiväistä taistelua.
PoistaJohtuuko masennuksesi anoreksiasta vai anoreksia masennuksesta?
VastaaPoistaOut of the box: masennuksen syitä löytyy myös liittymättä anoreksiaan aika paljon tästä maailmasta, myös Nooralla mitä todennäköisimmin.
PoistaNoora i feel u:/<3
Ja vielä; masennukseen ei välttämättä ole aina edes mitään "syytä". Ei se sairaus syitä kysele, vaikka maailman onnellisin ihminen jolla on asiat superhyvin voikin sairastua masennukseen.
PoistaOmalla kohdallani anoreksia ja masennus ovat alusta asti kulkeneet käsi kädessä, joten vaikea sanoa oliko ensin muna vai kana.
PoistaEn todellakaan sano tätä ilkeydellä vaan oman kokemuksen pohjalta, mutta usein herkästi masentuneisuudella vain ruokkii itseään. Joskus mäkin heittäydyin masennuksen vietäväksi ja saatoin olla esim viikon käymättä suihkussa kun ei vaan jaksanut, mutta loppupeleissä vain lietsoin itseäni. Nykyään yritän kaikesta huolimatta ruoskia itseni liikkeelle mikä on vähän arpapeliä kun taistellaan vielä anoreksian kanssa. Se on fyysisestikin tosi raskasta mutta olen huomannut masennusjaksojen lyhentyneen huomattavasti näin. Toivon että sunkin taistelu edes helpottuisi inhimilliselle tasolle joku päivä <3
VastaaPoistaTiedän mitä tarkoitat. Itsekin saan helpompina päivinä pakotettua itseni liikkeelle ja vaikkapa imuroitua koko asunnon, mutta seuraava päivä saattaakin vierähtää sohvalla ja "katson" Netflixistä leffoja niistä mitään tajuamatta, kun ajatukset ovat muualla ja keskittymiskyky tiessään.
PoistaVälillä kyllä sh ajaa ulos kävelemään, mutta senkin miellän pakkoliikunnaksi kun voimat eivät riittäisi.
Älä anna ymmärtämättömien ihmisten masentaa sua lisää. Jos ihminen ei ole kokenut miltä masennus tuntuu, ei voi myöskään ymmärtää kuinka vaikeaksi arjen kaikkein pienimmätkin asiat menee kun se masennuspaholainen taas puskee päälle. Pienetkin asiat, kuten puhelun soittaminen, suihkussa käyminen tai postin hakeminen on silloin yhtäkkiä suuri voimia vaativa tehtävä, johon ei yleensä kykene ennen kuin monen päivän viiveellä, ehkä. Itse olen sairastanut bipoa yhdessä ahdistuneisuushäiriön kanssa ainakin kuusi vuotta, joten tiedän mistä puhun.
VastaaPoistaTottakai kannattaa taistella eikä vain "antautua" masennukselle, mutta kun vaatii itseltään liikoja pahenee tilanne vain entisestään. Tsemppiä Noora <3
Täytyy myöntää, että parit itkut noiden kommenttien takia itkin, koska ne saivat tuntemaan itseni patalaiskaksi. Ja kyllä mä taistelen tätä kaikkea paskaa vastaan, voittaminen ei vaan ikävä kyllä onnistu sormia napsauttamalla.
PoistaKiitos :)
Itelläkin on ollut kausia, etenkin yläasteella ja ekana vuonna yläasteen jälkeen, jolloin en ole jaksanut mennä suihkuun enkä mennä mitään muuta ko istua koneella ja mennä kerran viikossa kuviskerhoon. Ja käydä koulua, koska porukat pakottivat mut meneen kouluun.
VastaaPoistaVälillä kirves on pudonnut kaivoon, viimeks näin kävi viime kesänä useiden kavereiden menetysten takia. Mutta vaikka jo puolet elämästäni olen aina välillä toivonut kuolemaa itselleni, en ole vielä kuollut vaan hengissä ollaan.
Tietenkin toivon sulle kaikkea hyvää, pahoittelut jos edellisen postauksen kommenttini oli vähän loukkaava. Mä en läheskään aina ajattele loppuun asti, onhan mulla AD/HD ja se skeida on tuonut mulle lisäongelmia.
"Kukaan ei ole täydellinen."
Mäkään harvoin ajattelen sanomisiani loppuun asti, joten ei mitään :) Toivottavasti sunkin elämä vielä kääntyy hyväksi, eikä tarvitse ajatella että hengissä pysyminen on jo saavutus. Voimia ♥ mäkin koitan jaksaa
PoistaMua vähän ihmetettykin ne edelliseen postaukseen tulleet kommentit... Mutta tietty se on aina helppo huudella jos ei oo henkilökohtaista kokemusta. Tai vaikka oiskin, niin pitäis kuitenkin muistaa, että kaikkki ihmiset on erilaisia, eikä kaikilla masennuskaan oo täysin samanlainen juttu.
VastaaPoistaJuuri näin :)
PoistaEdellisen postauksen kommentoijat olisivat ehkä voineet pitää mölyt mahassaan. Masennus todellakin kuluttaa voimavaroja, jolloin ajoittain pieniltäkin tuntuvat asiat voivat vaatia ylimääräisiä ponnisteluja, eikä joinain päivinä niitä pieniäkään asioita välttämättä jaksa tehdä. Itselleni käy usein niin, etten masennusjaksojen aikaan ja pahimman ahdistuksen iskiessä jaksa edes lähteä ihmisten ilmoille ja jopa kaupassakäynti tuntuu haasteelliselta. Omalla kohdallani juuri vakava-asteinen masennus on suurin syy jaksamattomuuteeni.
VastaaPoistaSanoisin kuitenkin, että anna kommentoijien sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä sun todellista tilannetta ja tuskin on pätevä arvioimaan sun jaksamattomuuden syitä.
Surullista, että joudut lukemaan tuollaisia kommentteja. Voimia ja tsemppiä!
VastaaPoistaTuttuni sanoi hyvin, kun juteltiin just niistä idioottimaisista "se on vain tekosyy/olet laiska"-kommenteista:
Se, että jättää asioita masentuneena tekemättä ja kertoo siitä muille, on oikeastaan merkki juuri päinvastaisesta asiasta kuin laiskuus! Nykymaailmassa kun yleisesti arvostetaan työskentelevää/toimeliasta ihmistä. Jos tuot esille olevasi väliaikaisesti jotain muuta kun sitä, se on vahvuutta. Laiska ihminen menisi vain virran mukana, tekisi asioita jottei herättäisi huomiota. Tai jos joskus jättäisi tekemättä, ei siitä ainakaan kertoisi ettei toisi omaa laiskuuttaan ilmi!
Melkein meinasin linkata tän tekstin omaan blogiini, mutta edes toisen sanoilla - vaikka ne uppoisivat _täysin_ tähän tilaani joka on vallannut yhtä 'laiskan' arkeni jo vuosikausia - en kehtaa myöntää tätä. Mulle on vaikea itse vielä kohdata monia asioita, mutta ruudulta niiden lukeminen noin koristelemattomasti on... ehkä hieman helpottavaa? Hämmentävästi, mutta aidosti tunnen samat itsesyytökset.
VastaaPoistaMutta niinä päivinä, kun me saadaan itsemme joskus ulos ahdistumatta, silloin me tiedetään miltä vapaus tuntuu edes hetken ja osataan arvostaa sitä. Todella arvostaa.
On kyllä typerää ajatella että "jos et oo samaa mieltä ku mä nii et tiiä millasta on (oikeesti) olla masentunut/miltä masennus tuntuu/mitä OIKEASTI vaikea masennus on". Kai nyt voi olla eri mieltäkin vaikka olisi sairastanut saman sairauden. Osa vähättelyä on just sairastuneiden keskinäistä väittelyä "et oo oikeesti ollu masentunu jos oot tota mieltä/jos et oo tätä mieltä/jos sanot tai teet näin tai oot tekemättä" jne
VastaaPoistaTämä!
PoistaSamaa mieltä. Jokainen tosiaan tuntee masennuksen eri tavalla. Esim yksi on jatkuvasti vihainen, toinen väsynyt ja kolmas ahdistunut. Tai toki kaikkea samaan aikaan. Ärsyttää kun kaikissa medioissa annetaan ymmärtää että "vaikea masennus on sitä kun ei pääse sängystä ylös eikä käy suihkussa". Ja että sitten siitä parannutaan kuukaudessa tai parissa kun on syönyt vähän lääkkeitä ja käynyt terapiassa. Kerran yksi henkilö sanoi minulle että kun syöt vähän mielialalääkkeitä niin nopeasti se masennus häviää. Oikeasti vituttaa sellaiset ihmiset jotka kuvittelevat että masennus lähtee lääkkeillä ihan kuin joku keuhkoputkentulehdus tai muu vastaava. Eihän se ole oikeasti niin yksikertaista. Kai?
Poistatä-mä!
PoistaMasennuksen kanssa ei ole helppoa elää ja se vie oikeesti toimintakyvyn monista arkisistakin asioista kuten suihkussa käymisestä. Mua ärsyttää masentuneiden vähättely. Jokaisen pitäisi tehdä töitä masentuneiden kanssa tai itse sairastaa sitä, että ymmärtäisi missä siinä sairaudessa on kyse.
VastaaPoistaMasennus ei ole olotila eikä sellanen, että mua masentaa. Se on sairaus, joka voi kestää vuosia ja välillä mennä paremminkin, mutta pysyä silti elämässä.
Toivon sulle Noora kovasti tsemppiä! <3 Olet rohkea kun kirjoitat myös henkilökohtaisemmista asioista.
Voin hyvin samaistua tähän tekstiin! Masennus tekee kotoa lähtemisestä välillä mahdottoman vaikeaa. Toisaalta se kotiin peiton alle hautautuminen myös ruokkii masennusta. Ja mä ainakin huomaan, että kun vaan pakottaa itsensä ulos, niin ei se ollutkaan niin vaikeaa miltä alkuun tuntui. Mutta joskus oma mieli on vaan liian iso este, että pystyisi toimimaan "järkevästi".
VastaaPoistaKuten moni muukin on kommentoinut, niin mua myös ärsyttää että mielenterveysongelmia pidetään usein TEKOsyynä, vaikka ne on ihan yhtä päteviä syitä kuin fyysiset sairaudet. Tuskin samanlaista kommenttia olisi tullut edelliseen postaukseen, jos sulla olisit vaikka liikuntarjaoitteinen ja sen takia kameran hakeminen olisi ollut hankalaa. Tuollaiset väitteet, että asioiden tekemättä jättäminen on vain laiskuutta tai haluttomuutta, on haitallisia masentuneelle, joka tuntee muutenkin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, ettei pysty samoihin asioihin kuin terveet.
Ei se siitä oo kii et ne ei ois pätevä syy tai oikea sairaus tai mitää, se on siit kiinni et se vaan on helppo olla itelleen sillee "nno emmä nyt jaksa ku mul on tää masennus" "emmä pysty ku oon masentunu". onks se kauheen järkevää? Eikös masennus aiheuta tätä "laiskuutta" (väsymystä ja välinpitämättömyyttä joka näyttää ehkä jonkun mielestä laiskuudelta ulospäin) ja haluttomuutta? Mun mielest se on kans vähä jotenki sen sairauden ihannointii et jätetää ne oikeesti inhottavat oireet ja yleisesti negatiivisina pidetyt oireet sanomatta ja sit kerrotaa vaa oireista jotka tietämättömille aiheuttaa sellasen säälin tunteen "onpa tolla rankkaa" "nyt kommentoin sille et jaxuhaleja". Harva jos ei kukaa kertoo niist oireista et on katkera (se aiheyttaa yleensä vaikeeta käytöstä ihmissuhteis), puhuu joistakin toisista pahaa, on ilkee ja vihanen, sanoo toisille herkästi pahasti ja ehkä et on sitä mieltä et se on oikein, mielialanvaihteluista se miten muut kärsii siitä... Se et on oikeesti vaikee ihminen toisille ja välil vähä ärsyttäväki. Niistä kukaa ei puhu,ja sit jos puhuu nii sit se on just sellasta "näin kävi mut en voinu itelleni mitää ku mul on tää ja tää sairaus". Se minän blogi on hyvä esimerkki siitä mielenterveysongelmien oikeesti ei-halutusta ja ei-kerrotusta puolesta ja sehän vaikuttaa ihan tosi ärsyttävältä ja en haluis tutustuu tohon ihmiseltä. Se on tietty vaa sen yks puoli jonka se siel näyttää
PoistaSe et masennus aiheuttaa jaksamattomuutta näkyy sillä et ei jaksa tehä asioita, mut kukaa ei sano et "en tehny ku en jaksanu enkä pystyny" koska se kuulostais pahalta ja sellaselta et muut reagois negatiivisesti ja sit sanotaan just "en jaksanu koska mul on masennus" ja kaikki syöksyy heti lohduttaa ja kyselee ja kaikkee. Kumpaahan on helpompi ja miellyttävämpi käyttää ja kummassakohan on enemmän ongelmii?
Ja sillee yleisesti kannattaa kysyy esim omalta hoitajalta tai terapeutilta mitä mieltä ne on jos noin sanoo "en voi koska sairaus". neki varmaa sanoo eri asioita ku ihmiset on erilaisia mut kannattaa kuulla jonkun objektiivisen ihmisen (ei siis minkää bff<3) mielipide aiheesta
Mä kirjoitin itseasiassa viime viikolla kans tän tyylisen postauksen. Tosin mä selätin mun masennuskauden. i can feel u!
VastaaPoistaMikä hieno blogi! :)
VastaaPoista