Christmas time is once a year

Joulun pyhät ovat ohi, joten tulin kirjoittelemaan omasta joulustani. Vietettiin aattoa perheen kesken ja joulupäivänä isovanhemmat tulivat kahville.

Heräsin aattona jo kahdeksalta herätykseen. Söin aamupalaa ja katsoin jonkin aikaa Joulupukin kuumaa linjaa, mutta sitten alkoi väsyttää niin, että menin pariksi tunniksi takaisin nukkumaan.

Katsoin kotona vielä Lumiukon ja avasin suklaakalenterin vikat luukut, ennen kuin lähdin vanhempien luokse lounaalle.

Syötiin riisipuuroa ja äiti sai taas mantelin. Mulla oli mukana ravitsemusterapeutilta saadut ohjeet joulun ruokailuita varten ja niiden mukaan menin lounaan ja päivällisen. Join myös viimevuotisen tee-kalenterin vikan "luukun".

Neljältä olisi ollut joulukirkko, mutta koska suuresta tavaramäärästä huolimatta unohdin tekemäni seitankinkun kotiin, lähdin sitä sporalla hakemaan ja kirkko jäi. Pikkasen ketutti.

Viiden maissa toinenkin siskoni saapui poikaystävänsä ja Lunan kanssa. Lunalla oli hirveä touhotus tuoda palloa kaikille ja tarkastaa lahjat kuusen alta.

Päivällisellä oli alkuruoaksi lähinnä kaloja ja mätejä, joten kasvissyöjänä odotin suosiolla pääruokaa ja että saan annoksen koottua lautasmallin mukaan yhdelle lautaselle. Seitan oli yllättävän hyvää siihen nähden, että multa loppu valmistusvaiheessa melkein kaikki kesken. Lisäksi (omalla lautasellani) oli laatikoita, papuja ja herneitä, vuohenjuusto-uunipunajuuria ja tomaattia. Porkkanalaatikkoa otin vielä lisää.

Leikin tonttua ja jaoin lahjat kuusen alta. Luna toimi apurina ja "tarkasti" jokaisen paketin ennen kuin annoin sen vastaanottajalleen. Onneksi koira löysi lopulta myös oman pakettinsa ja piiloutui pöydän alle syömään uutta luutaan.

Lahjaksi sain uuden puhelimen, pari sinistä Iittalan Kastehelmi -kynttilälyhtyä, hius- ja kasvonaamion, rahaa, teetä ja suklaata.

Siskot lähtivät kotiin yhdentoista maissa, mutta itse jäin porukoille yöksi, koska julkiset eivät enää kulkeneet. Luna jätettiin mun seuraksi ja nukuttiin yhdessä sohvalla.

Joulupäivänä koira herätti mut seitsemältä antamaan ruokaa, minkä jälkeen se tuli peiton alle vielä hetkeksi nukkumaan. Aamupalaksi söin eilistä riisipuuroa ja leipää. Päivällä käytiin vanhempien kanssa kävelyllä pursiseuran saaressa ennen kuin isovanhemmat tulivat iltapäivällä kahville.

En ollut jaksanut hakea agar agaria, joten juustokakku oli tehty liivatteeseen. Harmitti, koska oli kuulemma hyvää. Söin sitten kaksi torttua, pipareita ja suklaata.

Oli mukava joulu ja selvisin ilman isompia ahdistuksia. Mitä teidän jouluun?

In the middle of nowhere

Tänään oli lääkärintapaaminen syömishäiriöklinikalla, ja näin entistä polityöntekijäänikin käytävällä. En muista mitä kaikkea lääkärin kanssa tuli juteltua, sillä tunsin olevani ihan pihalla. Yritin kovasti keskittyä ja näyttää siltä, että olen läsnä, mutta silti osa sanoista meni ohitse. Hoitoni klinikalla kuitenkin päättyi tähän, sillä tarkoituksena oli, että käyn vain intervallit päiväosastolla ja jatkan sen jälkeen taas normi psykanpolilla.
 

Kävelin kotiin ja tunnuin olevani irrallaan muusta maailmasta, taas jossain näkymättömässä kuplassa. Kävin kaupan kautta ostamassa kukkakaalia ja joulutähden, kuuntelin musiikkia ja odotin vihreiden valojen vaihtumista. Outoa, että näin epätodellinen olo iskee nyt kun olen syönyt ja nukkunut kunnolla.



Perjantaina kun päivis loppui, tuli vähän haikea olo. Mitä nyt? Sama tunne palasi tänään. Olen paremmassa voinnissa kuin lokakuussa aloittaessani päiväosastolla, mutta silti tunnen oloni hyvin epävarmaksi. Pitäisi kai olla positiivinen ja keskittyä onnistumisiin, mutta silti en voi olla ajattelematta, että "tätä hyvää kautta" on jatkunut vain viikon ja siitäkin puolet osaston tuella. Lääkäri kyllä sanoi, että tarvittaessa voin tulla taas uudestaan päiväosastolle, mutta kun haluaisin nyt sen verran tukea, että pysyisin poissa noista osastokuvioista.



Onneksi on yksityinen psykoterapia, jossa keskitytään syömishäiriöön, mutta sekin olisi tarkoitus jättää tauolle dkt:n ajaksi. Te lukijat, jotka ootte dkt:hen osallistuneet, koitteko sen auttavan epävakauden ohella myös syömishäiriöoireisiin?



Kotona oon siivonnut ahkerasti ja mut tuntevat ihmiset olisivat varmaan ihmeissään siitä, kuinka siistiä täällä on. Oon muutenkin ollut energisempi ja saanut asioita hoidettua. Vastavuoroisesti olen ollut myös äärettömän väsynyt ja ottanut pitkiä päiväunia sekä aamupalan että lounaan jälkeen. Mun on vaikea asettua aloilleni ja kohdata ahdistus, joka iskee kun uskallan hidastaa.



Huomenna ollaan menossa siskojen kanssa vanhemmille leipomaan pipareita ja koristelemaan kuusta. Toivottavasti Lunakin on tulossa, tarvitsen koiraterapiaa :)

Päivisjakso nro 3

Viimeinen kaksiviikkoinen intervalli syömishäiriöpäiväosastolla on nyt takana.

Ensimmäinen viikko meni jotenkin ohi, enkä meinannut saada otetta mistään. Viikko oli itsenäisyyspäivän takia lyhyempi, eikä meillä ollut yhtään "pitkää päivää", eli päivällistä osastolla. Tein kyllä suunnitelmia ja ruokaakin, mutta syöminen jäi ajatuksen tasolle.

Tällä viikolla olen onneksi saanut taas syömisistä kiinni. Oon pystynyt lopettamaan oksentamisen ja syömään kotonakin ateriasuunnitelman verran. Kyllä, ahdistaa ja tekee mieli kompensoida, mutta yritän muistuttaa itselleni, etten halua jatkaa sairastamista loppuikääni. Ja se tarkoittaa, että parantuminen menee nyt kaiken muun edelle.

Yksi tyttö on ollut kanssani kaikilla kolmella hoitojaksolla ja on mukavaa, että on ollut joku kohtalotoveri. Ollaan välillä naurettu vedet silmissä maailman tyhmimmille jutuille, ja torstain piparijuustokakun äärellä hoitaja totes, että taitaa olla hoitoväsymystä liikkeellä. Ehkä, tai sitten vain ruoanvalmistusryhmän aiheuttama ahdistus purkautui hysteriana.

Luin taas pari kirjaa ja olen kuunnellut joululauluja viltin alla. Kotona aloitin Greyn anatomian ensimmäisen kauden kai kolmatta kertaa. Mulla on dvd-boksit kuitenkin vain 9.-kauteen asti,joten sen pidemmälle en ole koskaan päässyt. Olen lämmitellyt kuumassa suihkussa ja hiuksiin laitoin taas harmaan värin.

Toivon, että saan pidettyä kiinni tämänhetkisestä päättäväisyydestä. En tiedä mitä hoitokuvioidern suhteen tapahtuu seuraavaksi. Bmi ei vielä riitä dialektisen käyttäytymisterapian (dkt) aloittamiseen, joka nyt monen vuoden odottelun jälkeen olisi muutoin mahdollista. Ensi viikolla on aika sh-polin lääkärille ja psykan polillakin pitäisi olla jossain vaiheessa hoitokokous, joten eiköhän asiat pian selkiydy. Sen kuitenkin tiedostan, että kaikki on kiinni minusta itsestäni ja siitä miten saan syömiset sujumaan.

Ensi viikolla ajattelin katsoa jouluruokien ohjeita ja tehdä ainakin seitankinkun aattoa varten. Joulu ei tänä vuonna aiheuta juurikaan stressiä: se kestää kuitenkin vain muutaman päivän ja ollaan ihan perheen kesken. Oikeastaan mä jopa jo odotan joulua, riisipuuroa, tunnelmaa ja valoja.

"Joulun kanssas jaan"

Eilen lauantaina, kun oli vielä lunta maassa, kävin pitkästä aikaa valokuvaamassa. Iltapäiväaurinko sai lumiset oksat kimmeltämään ja mulla oli pitkästä aikaa vapautunut olo kun katsoin kaunista maisemaa ja etsin hyviä kuvakulmia.

Illalla oli vielä Haloo Helsingin keikka Hartwall areenalla. Luulin alkuun, että joudun menemään yksin, mutta onneksi kaveri suostui antamaan mun syksyiset töppäilyt anteeksi ja sain meille paikat permannolla kolmannesta rivistä.

Haloot julkaisi torstaina uuden itse tehdyn joululaulun, jota olen fiilistellyt viime päivät. Kuuntelin sen useampaan kertaan luontokuvausreissuni aikana, joten liitän kappaleen sanat osaksi valokuvapostausta:

"Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan

valoja väreissä taivaan ja maan

joku piiloutuu lahjavuorten taa, joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii, jota varten tänne muka synnyttiin

mulla ei oo kiire minnekään, aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa

tässä mä seison takki auki taas

tämä vuosi joitain suosi enemmän

Valkoinen maa, antaa sataa

tahtoisin päästä sua halaamaan

tänä vuonna, tämän joulun kanssas jaan

Joka päivä yritän sen ymmärtää kuinka tää kaikki joskus häviää

ja se rikkaus joka kuuluu elämään

sitä silmillä pysty mä en näkemään

Särkyköön suruni hetkeksi pois, eikä viha mun sisällä vaikerois

tahdon vain hetkisen hengähtää

aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa

tässä mä seison takki auki taas

tämä vuosi joitain suosi enemmän

valkoinen maa, antaa sataa

tahtoisin päästä sua halaamaan

tänä vuonna, tämän joulun kanssas jaan

Luona nimettyjen kivien maan, vielä hetken kanssas olla saan

Kerran tänne ja kerran täältä lähdetään

Valkoinen maa, lunta sataa

tässä mä seison takki auki taas

tämä vuosi joitain suosi enemmän

valkoinen maa, antaa sataa

tahtoisin päästä sua halaamaan

tänä vuonna, tämän joulun kanssas jaan"

Ihanaa joulukuun alkua kaikille, vaikka sää on taas sateinen kuin marraskuussa. Mä oon polttanut tuikkuja kotona jo pitkin syksyä ja viime viikolla sain kaivettua valkoisen minijoulukuusen kaapista ja ripustettua jouluvalot olkkarin verhotankoon.

Miten te olette valmistautuneet jouluun? Löytyykö joulukalenteri, ja jos niin millainen?