Uusi objektiivi ja Linnanmäen valoja

Vähän taas yli-innostuin valokuvauksesta ja tilasin järjestelmäkameraani uuden kiinteän linssin kun kaipasin lisää valovoimaa. Ostin siis AF-S Nikkor 50mm f/1.8G -objektiivin, joka tuntuu hyvältä yleisobjektiivilta etenkin potrettikuvia ajatellen. Olen tähän asti kuvannut lähinnä luontokuvia ja voisin kokeilla laajentaa harrastustani.

Olen ehtinyt vähän jo kokeilla uutta objektiivia ja oon tykännyt. Kävin viime lauantaina Linnanmäen valokarnevaaleilla katsomassa Antti Tuiskua ja samalla napsin muutamia otoksia valaistuista laitteista. En jaksanut keskittyä säätämään kaikkia asetuksia, kun oli hyvää seuraa enkä halunnut antaa odotuttaa itseäni jokaisen laitteen kohdalla. Illan iloinen ja räiskyvä tunnelma toivottavasti välittyy kuitenkin kuvista. Suunnittelin jo käyväni valokarnevaaleilla uudestaan lämpimämmän vaatetuksen kera, mutta taitaa jäädä ensi vuoteen.

Huomenna olisi tiedossa kauan odotettu Haloo Helsingin kiertueen päätöskeikka. En saanut paikkaa permannolta, mutta ehkä katsomosta käsin saa paremman näkökulman koko esitykseen.

Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on? Onko joku muukin tulossa Hartwallille?

PS. Jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin omistamani kamerat ja objektiivit, niin aiheesta voi käydä lukemassa täältä.

Sushi and sushi again

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille! Mulla on mennyt mukavasti ja oon ollut kiireinen nähdessäni kavereita ja miettiessäni päiväohjelmaa, johon ruokailut saa luontevasti upotettua.

Olen nyt viikon sisään käynyt jo kaksi kertaa sushi-lounaalla Iso Roballa sijaitsevassa Yamato-nimisessä ravintolassa. Viime torstaina näin pitkästä aikaa Sallaa, ja eilen lounastettiin äidin kanssa.

Kasvissyöjänä pidän Yamaton buffetin sushivalikoimasta, koska myös kalattomia vaihtoehtoja löytyy mukavasti. Lisäksi kasvistempura on tosi hyvää, mutta mikäpä friteerattu ei olisi?

Maistoin ensimmäistä kertaa misokeittoa, ja vaikka se oli hieman oudon makuista, voisi siitäkin varmasti oppia tykkäämään samalla lailla kuin sushista. Muistan nimittäin, että ensimmäistä kertaa sushia syödessäni mulla oli mausta tosi ristiriitainen mielipide, mutta nykyään tää on ihan suosikkiruokaa.

Otettiin buffetit, ja söin enemmän kuin mihin vatsa on tottunut, joten loppupäivä meni aivan ähkyssä. Jaksoin siitä huolimatta lähteä iltapäivällä vielä keskustaan ja Kaisaniemeen nauttimaan viimeisistä lämmittävistä auringonsäteistä Jennan kanssa.

Mulla on paljon ohjelmaa suunniteltuna tälle syyslomaviikolle ja positiivinen mieli tulevia päiviä kohtaan. Nyt viel lomaillaan rauhassa tää viikko, ja katsotaan jaksanko ensi maanantaina palata takaisin lukion penkille.

Pirteetä loppuviikkoa kaikille!

Why so serious?

Käytiin viikko sitten Iinan kanssa Rajasaaressa kuvaamassa. Itse unohdin muistikortin kamerastani kotiin, joten toimin mallina ja kuvasimme blogiini uutta banneria. Tuli kyllä ihanan syksyisiä kuvia ja pitää sanoa, että tuo tyttö on taitava kuvaaja. Iinan facebook-sivuille pääset tästä.

Samalla vaihdoin blogin otsikon, mitä pidätte?

Uusi alku vol. 592

Oon ollut viime viikot hakoteillä koko paranemisprosessin kanssa, kääntynyt väärään suuntaan ja välittämättä edes sydäntuntemuksista päättänyt laihduttaa. Kiherrellyt itsekseni ettei kukaan huomaa kun tankkaan punnituksiin ja keksin päästäni ruokia joita olen muka syönyt. Ennen kaikkea valehtelin kuitenkin itselleni.

Mikään ei ole paremmin, vaikka vaa'an numerot pienenevät. Hetken voi huokaista helpotuksesta: tämän sentään vielä osaan. Mutta pian syömishäiriö eristää muusta maailmasta, ja tuntuu kuin kaikkea ympärillään katsoisi harmaan lasin läpi, joka vääristää äänet ja vie lämmön. En osallistunut siskoni 18-vuotissyntymäpäiville, koska ravintolaillallinen kauhistutti. Olisiko aika laittaa asioita hieman tärkeysjärjestykseen?

Mussa on parin päivän mittaan kehittynyt ihan järjetön motivaation puuska! En halua enää osastolle ja sen välttääkseni on suunta saatava muutettua kotona. Oon saanut käännettyä ajatuksia takaisin oikeille, terveemmille urille ja tehnyt pieniä konkreettisia muutoksia syömisiini.

Tänään oon päättänyt jättää tekosyyt, ottaa ateriasuunnitelman käteen ja alkaa noudattaa sitä. En aio kuitenkaan orjallisesti seurata kellonaikoja ja ruokamääriä, sillä uskon osaavani muokata suunnitelmaa itselleni sopivammaksi ja siirrellä ruoka-aineita aterialta toiselle karsimatta kuitenkaan energiamääristä.

Haluan pitää huolta hyvinvoinnistani ja ennen kaikkea kropastani. Mun keho on saanut kestää jo ihan liikaa, enkä halua aiheuttaa sille lisää pysyviä vaurioita. Pitkään ajattelin kuolevani anoreksiaan. En nähnyt tietä ylös, joten ei haitannut että näytin elävältä kuolleelta myös ulospäin. Enää en halua nähdä peilistä diagnoosia, mutta tämä viime viikkojen painon lasku vie armottomasti sitä kohti.

Tänään mä uskallan ottaa taas askelen eteenpäin kootakseni itseni kasaan näistä sirpaleista, joiksi joskus olen hajonnut. Paranemisen ei voi antaa vain tapahtua itsekseen, näin pitkällä sairaushistorialla sen eteen on tehtävä jatkuvasti töitä. Lokakuun ajan mä lupaankin kuunnella itseäni todella tarkkaan ja keskittyä saamaan taas ruokailut mallilleen, jotta saisin energiaa muuhunkin ja ennen kaikea pystyisin taas nauttimaan asioista.

Hyvää keksiviikkoa ja pysykää vahvoina!

Punajuuri-vuohenjuustopihvit

Jo kolmannen kerran vietetään lihatonta lokakuuta. Itselleni osallistuminen ei tuo minkäänlaista muutosta nykyiseen ruokavaliooni sillä olen ollut yläasteelta lähtien lakto-ovovegetaristi (syön siis maitotuotteita ja kananmunia, mutten lihaa). Hetken harkitsin vetäväni kuukauden vegaanina, mutten halua syömishäiriön takia rajata esimerkiksi juustoa kielletylle alueelle.

Oon ollut viime aikoina tosi surkea ruoanlaittaja ja turvautunut puolivalmiisiin vaihtoehtoihin. Jokunen päivä sitten innostuin kuitenkin tekemään kasvispihvejä ihan alusta asti itse. Punajuuri ja vuohenjuusto sopivat mielestäni erittäin hyvin yhteen, joten valitsin ne pääraaka-aineiksi. Jaan reseptin nyt teidänkin kanssanne:

- 6 (pienehköä) punajuurta
- 1 iso punasipuli
- 0,75dl lehtipersiljaa silputtuna
- n. 100g vuohenjuustoa
- 1dl cashew-pähkinöitä rouhittuna
- 3 kananmunaa
- 1dl korppujauhoja
(- vehnäjauhoja)
- suolaa ja mustapippuria

Pilko sipulit ja kuori ja raasta punajuuret. Murskaa cashewit rouheeksi blenderillä tai kuten itse tein: pähkinät muovipussiin ja hakkaa perunanuijalla. Lisää edellämainutut aineet kulhoon, riko joukkoon kananmunat, mittaa korppujauhot ja vuohenjuusto. Sekoita käsin ja anna turvota 5-10min.
(helpommalla tietysti pääsee, jos heittää kaikki ainekset vain suoraan tehosekoittimeen)

Lisää joukkoon persilja, suolaa ja pippuria oman maun mukaan ja tarvittaessa vielä hieman vehnä- tai korppujauhoja, jotta pihvit eivät hajoa pannulla.

Muotoile pihveiksi ja paista pannulla oliiviöljyssä.

Itse tein seuraksi vielä perunamuusia. Pihveistä tuli vähän suolattomia, mutta ehkä ensi kerralla uskaltaa myös maistaa onko mausteita tarpeeksi ennen kuin on paistanut kaikki pihvit valmiiksi... Hyviä olivat joka tapauksessa!

Syksyisiä kuvia

Esittelen viime viikonloppuna Järvenpäässä ottamani luontokuvat tässä postauksessa kuten lupasin. Keskitytään siis syksyiseen Etelä-Suomeen ja ruskan ihaniin väreihin.

Tiedän, että osa teistä lukee blogiani vain anoreksian takia. Itseäni on auttanut parantumisessa huomion suuntaaminen aivan muualle. Etsin elämästä kauniita asioita ja tällä hetkellä päällimmäiseksi nousee luonto.

Sen enemmittä puheitta, toivottavasti joku jaksaa selata loppuun saakka :)

Tell me 'bout the good old days

Vietin rentouttavan viikonlopun isovanhempieni luona Järvenpäässä. Sain oleskella suureksi osaksi omassa rauhassani ja käytin aikani käymällä pitkällä valokuvauslenkillä, lueskelemalla kirjaa ja lehtiä, kokoamalla palapeliä ja tietysti nauttimalla ruoasta. Pitkästä aikaa tuli myös katsottua televisiota ihan reaaliajassa.

Luonto oli jo ruskan värjäämä ja aurinko paistoi niin kauniisti, että oli pakko kaivaa kamera laukusta jo kävelymatkalla juna-asemalta mummolaan. Ajattelin taas esitellä luontokuvat omassa postauksessaan, kunhan saan katsottua ne läpi.

Perillä odotti valmiiksi katettu päiväkahvipöytä raparperipiirakoineen. Vaihdettiin kuulumisia ja päiviteltiin kämmenselän uutta ruusutatuointia. Joka kerta saa kyllä selittää, miksi pidän lävistyksistä ja tatuoinneista.

Serkkupoikakin kävi kääntymässä lauantaina "aamupalalla" kolmen jälkeen. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, sillä lapsina olimme hyviä kavereita.

Viikonloppu meni ohi hujauksessa. 1000 palan palapelikin jäi taivaasta hieman keskeneräiseksi. Eilen vielä viime minuuteilla ennen junalle lähtöä kokosimme mummin kanssa sillan valmiiksi.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, yrittäkää selviytyä maanantaista!

Yksi askel taakse...

Ajattelin tulla kirjottamaan taas vähän kuulumisia noiden mt-ongelmien osalta. Sanotaan suoraan, ettei vointi ole parhaasta päästä. Tuntuu, että kesän Mä olen jumala -olo on kuin eri ihmisen fiiliksiä. Nyt vain masentaa, itkettää ja kaikki ärsyttää.


Joku kiva anonyymi ehtikin jo toissapostaukseen kommentoida mun turvonneista poskista. En kiistä, ettei parin viime viikon aikana oksentelu oo karannut taas käsistä. Ja siihen päälle vielä viinapöhötykset, niin ai että turvottaa!



Tällä viikolla oon saanut pidettyä kiinni oksentamattomista ja alkoholittomista päivistä. Se vaan vaatii tarkkaan suunniteltua ohjelmaa ja oonkin kirjannut ylös päivän ohjelmat tunnilleen. Herätys, aamupala, eilisen Salkkarit, koiran ulkoilutus, lounas, lukeminen, jne..

Sain hyvää palautetta opettajilta koulun käynnistä ja kiitettävän äidinkielen novellianalyysistä. Kuitenkin kun maanantaiaamuna kirjoitin unettoman yön jälkeen eräästä Samuli Putron kappaleesta runoanalyysiä käytyäni ensin purkamassa itkien paineita lenkkipolulla, tajusin että en jaksa. Mun on pakko keskittää energiani toipumiseen.


Labratkaan ei ole kunnossa, mutta uskottelen itselleni ettei tässä ole mitään hätää. Silti iltaisin sydämen jyske korvissani mietin, että heräänkö enää aamulla.


Huomenna lähden suoraan terapiasta isovanhempien luokse Järvenpäähän. Säännölliset ruokailut ja hitaanpuoleinen eläkeläisten arki toivottavasti saa munkin mielen ja arjen taas raiteilleen. Ehkä voisin ottaa kameran mukaan, koska se on jäänyt laukkuun lojumaan sitten kesän. Maanantaiksi on sovittu poli, mutta jos koen hyötyväni enemmän mummin ja ukin luona lepäämisestä, jään vielä Jäkeen alku viikoksikin.


Hävettää myöntää, että tää menee näin. Syömishäiriö on paska sairaus.

Kesäillan kuvia

Palataan vielä hetkeksi elokuun kesäisiin tunnelmiin luontokuvien muodossa. Nää jäi jostain syystä julkaisematta ajallaan, mutta leikitään, että sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pitää paikkansa.

Näiden kuvien jälkeen en ole tainnut kameraan edes tarttua muuten kuin blogin kuvituskuvia varten. Ei ole huvittanut, ja masennus on ruokkinut ajatusta siitä etten edes osaa. Sinänsä järjetöntä, koska miten kuvittelin kehittyväni jos en harjoittele?

Tässä kuitenkin muutama kuva, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja tai jotain siltä väliltä. Ja kauneushan on aina katsojan silmässä!

Welcome autumn!

Kai nyt on vain myönnettävä, että syksy on vihdoin tullut. Shortsit ovat vaihtuneet aikaa sitten farkkuihin ja topin päälle saa vetää takin tai vähintään lämpimän neuleen. Toisaalta on kiva kun saa taas pukeutua kerroksittain, mutta toisaalta kaipaan kesän lämpöä kun riitti että vetäisi sen enempää ajattelematta päälleen maksimekon ja jalkaan ballerinat.

Kuinka mua toissa viikolla ketutti, kun nahkarotsissani tajusin ettei ulkona enää pärjää ilman pitkähihaista. Tuntuu, että kesä katosi hujauksessa ja siitä olisi voinut nauttia paaaljon enemmän. Kohta alkaa loputon palelu ja talven pimeys. R.I.P. Suomen kesä, joka ei ikinä alkanutkaan!

Heinäkuussa netistä tilaamani takki on noussut viilenevien säiden myötä ihan ykkössuosikiksi. Värin lisäksi rakastan ennen kaikkea isoja taskuja, koska kännykkä mahtuu sinne ilman putoamisen vaaraa! Miks nykypuhelinten pitää olla niin isoja?

Pimeydestä huolimatta yritän löytää elämästä positiivisia asioita. On aika rentouttavaa ajaa bussilla keskustan läpi katulamppujen valossa tai jumittaa iltaisin telkkarin edessä katsomassa sarjoja, jotka ovat palanneet kesätauolta.

Vaikka syksy ärsyttääkin, en voisi luopua Suomen neljästä vuodenajasta. Odotan innolla ruskaa ja vois vaikka opetella neulomaan itselleen villasukat! Iltaisin voi myös jälleen sytyttää (tuoksu)kynttilöitä ja käpertyä fleece-peiton alle juomaan teetä ♥

Keskitytään siis hyviin  asioihin. Syksyllä sataa, mutta sun mielessä ei tarvi sataa. Asioita voi katsoa monelta kantilta.