Back To Beginning

Niin siinä kävi, että päädyin Ulfåsaan sh-osastolle. Siirtoon oli moniakin syitä, oireilun olisi pitänyt vähentyä huomattavasti parin kuukauden kuluessa, enkä osannut pyytää hoitajilta apua kun sitä tarvitsin. Monena iltana itkeskelin hoitajille, ettei tää auta tarpeeks. Eikä hoitoa silloin kannata jatkaa, jos se ei tuota toivottua tulosta. Oon aivan ****tin pettynyt itseeni ja ensimmäinen ajatus oli, että laihdutan itseni hengiltä ja seuraava että rikon mun terottimen. Terve puoli kuitenkin voitti ja otin tarjotun osastopaikan vastaan ja siirryin jo heti samana päivänä.

Lääkäri puhui myös, että mun olisi saatava jotain muutakin kuin vain syömishäiriöhoitoa. Lähete lähtee tavalliselle psykiatrian polille, tarkotus ois kai että aloittaisin dkt-ryhmässä painoindeksistä huolimatta. Oon sen verran epävakaa.

Tänään oon vaan nukkunu yli puol päivää. On kuitenkin ollut vähän positiivisempi mieli eilisen epätoivon jälkeen. Ärsyttää ruokailuissa muiden potilaiden huono kunto, itse en halua korvata ruokiani nutreilla ja oon päässyt jo aikaa sitten yli kaikista piilotteluista ja ruoan levittelyistä lautasen reunoille. Iltapalalla otin karjalanpiirakan päälle munavoita margariinin ja juuston sijaan, koska teki mieli.

Ulkoilut on ryhmässä tuetusti hoitajan kanssa 2 x 15min. Aamupäivällä mua alko ärsyttää niin paljon, että ajattelin etten käy ulkona ollenkaan ennen kun saan mennä itsenäisesti. Lähin silti ennen päivällistä uudestaan mukaan. Joka ruokailun jälkeen istutaan puol tuntia yhteisissä tiloissa. Huoh, mutta kai se toimii kun en oo täällä ollessani oksentanut kertaakaan.

Panic

Tekis mieli kirjoittaa, mutta tätä lukee liian moni. Ilmeisesti osastotoveritkin, eikä mua kiinnosta jakaa ajatuksiani kenenkään tutun kanssa. Yritetään. Voin vaan sanoa, ettei mee hyvin. Oon edelleen kuntoutusosastolla, mutta jatko on vähän kyseenalaista. Liikaa oksentamista, minkä johdosta paino ei ole noussut tavotteiden mukaisesti. On se noussut, mutta... ei tarpeeksi. Et nyt pitäis vaan osata lopettaa toi paskamainen tapa. Ja ahdistus on niin huipussaan, että oon viime päivät vaan lähinnä itkenyt hysteerisesti ja pää sanoo, että tapa ittes. Yöllä valvoessani oon miettinyt, että kannattais lähtee hoitajan ehdotuksen mukaisesti päivystykseen, mutta kun sitten pitäisi olla samalla jotain tikattavaa...

Tuntuu niin epätoivoselta, että välillä tekis mieli mennä pariks viikoks Ulfåsan osasto-osastolle, sais tiiviimpää hoitoa. Mut sit menis tää hoitopaikka täällä, joka auttaa pidemmän päälle.. Ahdistaakin niin hirveesti, että Aurora ois lopulta varmaan oikein paikka. Viikon jakso siellä ois kuitenkin loppupeleissä yhtä tyhjän kanssa.

En osaa ajatella selkeesti ja iltalääkkeiden + tarvittavien jälkeen väsyttää niin hirveesti, että tuntuu kun oisin humalassa.

Liityin jäseneksi SYLI:in ja ilmoittauduin voimauttava valokuvaus -kurssille, joka alkaa huhtikuussa. Koulukin alkaa parilla kurssilla samoihin aikoihin. Luuseriolo kun vaihdan lyhyeen matematiikkaan, vaikka se onkin vain siitä syystä, että saisin lukion nopeammin alta pois. Mitä sen jälkeen, en tiedä kun en näe itseäni edes valkolakki päässä.

Huomenna hoitokokous, hoitajat tulee Ulfåsasta ja polilta kun oma on lomalla.

Not Afraid

Olen nyt ollut kuntoutusosastolla reilun kuukauden ja olisi tarkoitus tulla kirjoittelemaan kuulumisia kuten lupasin. Tuntuu vain, ettei ole mitään mistä kirjoittaa, mitä haluaa / saa jakaa julkisesti.

Olo on vaihdellut normaalista melkein psykoottiseen masennukseen. Oon nukkunut joinain öinä vaan alle kaksi tuntia ja käynyt seuraavana päivänä ylikierroksilla. Eli olot on vaihdellu laidasta laitaan.

Mulla oli tiistaina ylimääräinen hoitokokous. Lääkkeiden määrää lisättiin kolminkertaiseksi, on ollu sen verran mustelmia, oksentelua ja hoipertelua ja mitä millonkin ahdistuksenhallintaan. Luustontiheysmittauksessakin kävin, josta kuulen tuloksia ensi viikolla.

Painoa on tullut kiitettävästi lisää, mutta ahdistuksen seasta on vain muistettava että näin sen pitää mennäkin. Jatketaan siis Perusruokavaliolla ja keskitytään syömiseen. Oon tän viikonlopun melkeenpä kokonaan ossalla, koska olin viikolla jo muutaman yön kotona.

Ateria kerrallaan, päivä kerrallaan. Nyt päivälliselle.

"Yksi askel taakse, kaksi eteenpäin. Kyl tää tästä vielä muuttuu oikeinpäin!"

ask.fm

Lol, oon noloteini. Tein äääskin:

http://ask.fm/nnouy

Saa toki kysyä, yrittäkää olla asiallisii. Ja moi mul on tylsää, oon osastolla lauantai-iltana ja muut nukkuu jo. Itellä ei oikee lääkkeet vaikuta, unta jos sais siinä kahden aikaan...

Doctor, Doctor

Mulla oli eilen hoitokokous. Ja se tuntui kuulustelulta. Puhuttiin päihteistä, kuntsarin yhteishengestä, lääkityksestä, syömisestä. En nukkunut edellisenä yönä juuri ollenkaan, joten näköjään osastolle meno stressaa, vaikken sitä itselleni myönnäkään. Kuitenkin linjaus on se, että aloitan maanantaina. Uskon, että muitakin puhututtaa mun paluu, osastolla nimittäin on samoja henkilöitä kuin sieltä lähtiessäni.

Olen viime viikkoina oksentanut käytännössä kaiken minkä syön, mutta olen varma, että kuntsarilla pystyn lopettamaan oksentamisen seinään. Uusi ympäristö - uusi alku. Aloitan start-ateriasuunnitelmalla, joka viikon sisällä nostetaan perusruokavalioon. Eniten mua oikeastaan harmittaa, että soijamaito pitää vaihtaa tavalliseen lehmänmaitoon, koska eläinperäinen juoma on muuttunut... ällöttäväksi, ja esimerkiksi teen seassa maku/koostumus tulee hyvin ilmi.

Kävin eilen polilta lähdettyäni labrassa ja tänään lääkäri soitti tuloksista: kalium on aloitettava kolmesti päivässä, eikä hän ei osannut tulkita ekg:tä tarpeeksi tarkkaan, joten sain seuraavan vapaana olevan ajan sisätautilääkärille. Sain ajan tälle päivälle klo 12.45. Nyt oon lähdössä siis neljättä kertaa Ulfåsaan tällä viikolla.

Mun piti käydä tänään äidin kanssa lounaalla, joten harmittaa kun ravintolatuokio vaihtuu lääkärintapaamiseen. Toivotaan, ettei sydämessä ole mitään vakavampaa häikkää. Saanko sanoa, että vihaan tätä sairautta?

sadd.jpg

// edit. Ei siinä ekg:ssa ollutkaan mitään hälyttävää, jatkossa vaan menee kalium-lisä kolme kertaa päivässä. Mutta meillä oli oikein hyvät keskustelut sisätautilääkärin kanssa!

This Is My One Last Chance To Breathe

Poistin viimeisimmän postauksen, koska se oli näin jälkeenpäin ajateltuna turhan sairasta tekstiä.

Osa ehti kuitenkin pelästyä, että enkö pääsekään kuntoutusosastolle. Paikka sieltä kuitenkin on edelleen aukeamassa minulle ja aloituspäivä on sovittu. Mulla on ensi keskiviikkona hoitokokous, johon tulee osastonlääkäri ja (tuleva) omahoitajani.

Ja ei, mua ei jännitä osastolle meno. Tai ehkä vähän se, minkälaisen vastaanoton saan. Veikkaisin että aika kylmän. En tiedä keitä kuntsarilla tällä hetkellä on, mutta kuulemma joitain samoja kuin sieltä kesän alussa lähtiessäni. Ja mä voin suoraan sanoa, ettei mulla ole juurikaan muistikuvia viimeisestä siellä viettämästäni viikosta. Että hävettääkö pikkasen?

Kuitenkin: tää on mun viimeinen mahdollisuus ja aion ottaa siitä kaiken irti. Tervetuloa anoreksia-vapaa elämä!

Cavity Search

Olen kokonaan unohtanut julkaista syksyn hakusanat, joilla blogiini löydettiin. Korjataan virhe, joten tässä parhaat googletukset:

- 15 kiloa ylipainoa // taitaa vaikuttaa jo terveyteen, joten ikävä sanoa: laihduta
- maitoon jää koukkuun // ei jää, mutta parempaa se on kuin vesi
- koiran ruokinta ennen aamupissaa // meillä ruokitaan vasta jälkeen
- maailman laihin ihminen // ei onneksi löydy täältä
- sheiveristä haava häpyyn // toivottavasti ei paha. Bepanthen?
- mitä tarkoittaa scream // HUUTAAAAA!! I scream for ice cream.

- baby aamuhämärässä // Haloo Helsinki!
- kevyempi kantaa hautaan // Haloo Helsinki!
- haloo helsinki kevyempi kantaa anoreksia // ilmeisesti olen maininnut ko. bändin monesti...

- emo tyyli aikuisella // riippuu iästä (mutta noloa)
- scene otsatukka // söps ♡
- viiltelin hetken mielijohteesta // ja jälkeenpäin kaduttaa, trust me...
- anoreksiaa sairastava lepositeisiin // olisit yhteistyökykyisempi nii ei tarvis :--(
- ex-anorektikon herkuttelua // sipsiä, karkkia ja paras: saa laittaa voita leivän päälle!
- anorektikko ja pepsi max // itse suosin Rainbow-colaa
- vaaka mikä huutaa läski // älä osta sellaista!
- anoreksia kiusasi // vähän se on joo välillä ilkee...
- mitä tehdä kun tekee mieli ahmia eikä ole rahaa // itke!

Uusi Blogi

Kuten edellisessä postauksessa lupasin:

MERIPIHKAA JA TUHKATUULIA
http://meripihka.net // tervetuloa


Ja ihanaa parasta uuttavuotta kaikille!

Until The End

Too shy to scream alkaa tulla tiensä päähän. Näillä näkymin pääsen takaisin kuntoutusosastolle tammikuun puolessa välissä. Ajattelin kääntää ihan uuden sivun myös virtuaalisesti ja oonkin tässä viime viikot rakennellut uutta blogia.

Kokonaan en ole lopettamassa, vaan olen päättänyt käydä päivittämässä TSTS:ää noin kuukauden välein, kun ennen postauksia on tullut vähintään kerran viikossa. Se lienee tarpeeksi väljä aika niin, etteivät ajatukset uraudu pyörimään vain ruoan kanssa taistelun ympärille. Kerron edelleen yleiskuulumisia syömishäiriön osalta ja etenkin edistysaskelista. Päivittelen harvakseltaan ja toivon, että tästä tulee selviytymistarina.

Uudessa blogissa en tule puhumaan syömishäiriöstä. Tykkään bloggaamisesta, mutten halua kantaa anorektikon leimaa otsassani yhtään tämän pidempää. Mä olen ihminen, en sairaus joka suurimman osan tän blogin postauksista on kirjoittanut. En edes uskalla lukea vanhoja postauksiani, saati tunnista niistä enää itseäni.

Uuden blogin nimen ja osoitteen julkaisen seuraavassa postauksessa 1. tammikuuta. Mun kanssa matkaa voi jatkaa siellä ღ

I'll Be Home For Christmas

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua
Siinäkö joulu on?

Kiirettä, huisketta salaisuuskuisketta
Siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle
Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan"

Aatosta selvitty ja tänään vietetään rauhallista joulupäivää. Oltiin eilen ihan vain kotosalla oman perheen ja toisen siskon poikaystävän kanssa. Aamulla katsoin Joulupukin kuumaalinjaa ja Lumiukon jatko-osan Lumiukko ja lumikoira. Keitin lounaaksi riisipuurot ja kävin lumituiskeessa kuvailemassa talvisia maisemia.

En jaksanut lähteä mukaan kirkkon, vaikka ihan mielelläni siellä edes sen kerran vuodessa kävisin. Pidin Luna-terrierille seuraa.

Illalla syötiin perinteisiä jouluruokia, mulle oli kalojen ja kinkun sijaan lisäksi papuja ja leipäjuustoa.

santsasin pariinkin kertaan

candels

Innokkain lahjojen avaaja oli koira! Se sai viipaloidun nakin paketissa ja sen jäkeen kiinnostikin myös ihmisten lahjat hyvin paljon. "Autan avaamisessa, mulle lisää namia, tuleeko?"

"en tykkää yhtään tästä tonttulakista"

Hyvää joulua ja pyhiä kaikille lukijoille! :---)