Ei se paino tän viikon punnituksessa ollu noussu. En tiiä pitäiskö olla ilonen vai pettynyt, olo on ehkä eniten huojentunut. En mä ookkaan mikään läskipallo, vaikka siltä tuntuukin. Hoitaja puhui parin viikon päiväosastostojaksosta, mut tyrmäsin ehdotuksen heti kättelyssä. Päätettiin sen sijaan, että jalkautuva käy mun luona useemmin.
Must on alkanu tuntuu, että sujuu paremmin silloin kun kukaan ei oo tuputtamassa ruokaa ja kyttäämässä. Oon tänäänkin syönyt viisi kertaa, turvaruokiakin, mutta silti. En oikeen tiedä viekö anoreksia vai minä. Viikonlopun olin aika pitkälti vanhempien luona ja ahdisti vaan, kun äiti oli koko ajan tarjoomassa syötävää. Siellä äitienpäivälounaallakin söin ihan yli ateriasuunnitelman (ei mulle kuulu kakkuu lounaalla!), ja välipalaks vetelin kiltisti kaksi leipää juustoineen ja margariineineen, kun normaalisti se ois yks.
Illalla kotiin päästyäni maha pullotti peilistä katsoessa siihen malliin, että oli pakko oksentaa.. Eihän se siinä vaiheessa enää mitään hyödyttänyt, mutta pääs sentään eroon kylläisyyden tunteesta.
Tänään oonki hienosti keränny itseni ja pistänyt taas ruokaa naamariin, johtuen siitä, ettei painolle ollutkaan viikon aikana tapahtunu mitään. (Paitsi mun teorian mukaan oon lihonu, mutta vaaka valehtelee kun nesteet lähti eilisen oksuilun myötä. Miten puntari muka eilen aamulla näytti melkein kaksi kiloa enemmän? Oikeesti oon siis painavampi.) Jo aamupala tuli tosin ryssittyä, kun torkutin herätyskelloa niin pitkään, etten ehtinyt ennen polille lähtöä enää syödä kuin omenan. Otin äsken kuitenkin ylimääräsen jäätelön, joten ehkä se tuli sillä kuitattua.
Tänään on väsyttänyt ihan törkeesti, joten vois mennä aikasin nukkumaan. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
cursor
13. toukokuuta 2013
10. toukokuuta 2013
One Plus One
Mun piti eilen lähtee lyhyelle kävelylle Hietsuun, mutta kas kummaa löysin itseni yli tunnin päästä Lauttasaaresta. Soitin äidille ja hän käski lähtemään bussilla kotiin. Sen takii piti syödä ylimääränen jätski, mutta en mä saanu sitä alas. Yks päivässä riittää. Kun syön kunnolla, käskee joku liikkumaan enemmän. Toissayönäkin jouduin perustelemaan itselleni, että se on anoreksia joka haluu mut juoksemaan nyt heti just, vaikka kello on neljä aamuyöllä. En lähtenyt.
Nyt pitäis nostaa kilo viikossa, jotta pääsen mukaan matkalle. Tuntuu mahdottomalta. Käytiin kaupassakin ostamassa mulle kaloripitoisempia ruokia, mutta tekis vaan mieli syödä niitä turvallisia. On vähän sekaset fiilikset, mut kai tää tästä.
Polilla oltiin tyytyväisiä kun en huijannut, paino pysynyt suunnilleen samassa. Ens viikolla oma hoitaja palaa lomalta ja voisin pyytää aikaa sisätautilääkärille, joka osais arvioida mun fyysistä kuntoa: pystynkö mä lähtemään vajaa kuukauden päästä Italiaan.
Päivä kerrallaan.
6. toukokuuta 2013
Happiness
Oon nyt porukoilla ja toi ulkona vallitseva kesäinen ilma on saanu virkeyttä muhunkin. Tai sitten se on materialismionni, koska palkitsin tänään itseni parilla uudella kesäisellä vaatteella. Tai loistavan viikonlopun ansiota. Miten vain, mutta olo on hyvä!
Puolilta päivin suuntasin keskustaan, koska kulta oli unohtanut jotain tarpeellisia tavaroita kotiin. Kävin siis viemässä ne ja samalla haimme postista Ankulle saapuneen hupparin. Saatoin tuon bussille ja jatkoin itse vielä kaupungilla jonkin aikaa. Pyörin Forumissa, josta jatkoin vielä Aleksanterin kadulle kun mieleisiä nettikaupasta bongaamiani vaatteita ei löytynyt. Löysin kesää varten H&M:ltä hameen ja mekon, joita aion vielä huomenna sovittaa ennen kuin päätän pidänkö ne. Ruokakaupan kautta kotiin, lounasta naamaan, jakso Heroesia, kamat kasaan ja porukoille.
Äiti oli tehnyt päivälliseksi aurajuustopastaa, yhtä lapsuuteni lempiruoista. Söinkin hyvällä omallatunnolla äidin kokoaman annoksen, vaikka pasta ja juusto (varsinkaan yhdistelmänä) ei mukavuusalueelle kuulu. Yritän vain hokea, että saan syödä ja pitääkin syödä, jotta paino nousisi.
Peilailin tänään itseäni kaikista mahdollisista ikkunoista ja peileistä ja totesin, että en ole läski. Ehkä näen itseni väärin ja minulla tosiaan on varaa nostaa painoa. Keskiviikkona polilla aion tunnustaa tankanneeni viime kerrat ja toivon, että painon suhteen ollaan menty eteenpäin. Kotivaakaan en luota, se saattaa vaihdella 34kg - 39kg yhden päivän aikana, nyt aamupainoksi on vakiintunut n. 37 kiloa. Tällä viikolla saan pärjätä yksinäni, sillä hoitaja ei ole tulossa syömään kanssani. Yritänkin siis viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempieni luona, jotta saan tukea. Ja äitienpäivänä olisi tarkoitus haastaa itseni brunssilla! Iiks..
Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla
Mut mekko riekaleina laskuhumalassa
Ei löynyt onnee Onnelasta
tidid...
Puolilta päivin suuntasin keskustaan, koska kulta oli unohtanut jotain tarpeellisia tavaroita kotiin. Kävin siis viemässä ne ja samalla haimme postista Ankulle saapuneen hupparin. Saatoin tuon bussille ja jatkoin itse vielä kaupungilla jonkin aikaa. Pyörin Forumissa, josta jatkoin vielä Aleksanterin kadulle kun mieleisiä nettikaupasta bongaamiani vaatteita ei löytynyt. Löysin kesää varten H&M:ltä hameen ja mekon, joita aion vielä huomenna sovittaa ennen kuin päätän pidänkö ne. Ruokakaupan kautta kotiin, lounasta naamaan, jakso Heroesia, kamat kasaan ja porukoille.
Äiti oli tehnyt päivälliseksi aurajuustopastaa, yhtä lapsuuteni lempiruoista. Söinkin hyvällä omallatunnolla äidin kokoaman annoksen, vaikka pasta ja juusto (varsinkaan yhdistelmänä) ei mukavuusalueelle kuulu. Yritän vain hokea, että saan syödä ja pitääkin syödä, jotta paino nousisi.
Peilailin tänään itseäni kaikista mahdollisista ikkunoista ja peileistä ja totesin, että en ole läski. Ehkä näen itseni väärin ja minulla tosiaan on varaa nostaa painoa. Keskiviikkona polilla aion tunnustaa tankanneeni viime kerrat ja toivon, että painon suhteen ollaan menty eteenpäin. Kotivaakaan en luota, se saattaa vaihdella 34kg - 39kg yhden päivän aikana, nyt aamupainoksi on vakiintunut n. 37 kiloa. Tällä viikolla saan pärjätä yksinäni, sillä hoitaja ei ole tulossa syömään kanssani. Yritänkin siis viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempieni luona, jotta saan tukea. Ja äitienpäivänä olisi tarkoitus haastaa itseni brunssilla! Iiks..
Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla
Mut mekko riekaleina laskuhumalassa
Ei löynyt onnee Onnelasta
tidid...
ja kiitos, teitä on jo 500 ! ♥
2. toukokuuta 2013
Where's My Love
Taas yks yksinäinen ilta, muut frendit pois sut vei
Ja mukaan päässyt ei.
Taas yks sulle tärkee silta, jota lähdit kulkemaan
Jätit mut oottamaan.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan
Taas yks yksinäinen ilta, omia juttujas taas teet
Ja pois päin musta meet.
Taas yks sulle tärkee silta jota en saa ylittää,
Sen toiseen päähän en ees nää.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Varo ettei siltas romahda
Ja ettet päätäs kolauta.
Ja kun tuut takaisin
Sä tiedät kuka täällä odottaa.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämänilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Musta tuntuu, että peli on menetetty kun joudun elämään tässä epävarmuudessa. Tai tekemään suunnitelmia, joita ei ikinä pitäisi joutua tekemään.
Join eilen illalla pään täyteen vapusta jääneitä juomia. Itkin itseni uneen kolmen tunnin itkun jälkeen, se ei vaan loppunut. En viillellyt, koska tiedän mitä mieltä sä oot siitä. Jos mulla ois lääkkeitä, vetäisin niitä.
Mä oon syyllinen, mun sairaus on. Se vaan on kylmä fakta, että tästä ei pääse viikossa eroon. En mä pysty darrapäivinä tilaamaan pizzaa, vaikka se aivan varmasti hyvältä maistuisikin. Mun takia ei käydä ravintolassa syömässä tai mitään romanttista. Liikuntakielto rajoittaa yhteisiä harrastuksia. Vaikka ois mustakin kiva pystyä katsomaan se leffa sylikkäin kerralla putkeen, eikä pitää mitään siivoustaukoja.
Mun pitää alkaa rakentaa elämää muunkin kun sun ympärille. En oo esim. varannu itselleni viikonlopuille enää pitkään aikaan tekemistä, koska oon halunnut viettää ne sun kanssa. Teen kaiken viikolla kun oot poissa tai poden huonoa omatuntoa. Ja mikä pettymys kun sä näetkin omia kavereitas.
Mä luulin kaiken olevan hyvin, mutta sitten mun maailma romahti.
Ja mukaan päässyt ei.
Taas yks sulle tärkee silta, jota lähdit kulkemaan
Jätit mut oottamaan.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan
Taas yks yksinäinen ilta, omia juttujas taas teet
Ja pois päin musta meet.
Taas yks sulle tärkee silta jota en saa ylittää,
Sen toiseen päähän en ees nää.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Varo ettei siltas romahda
Ja ettet päätäs kolauta.
Ja kun tuut takaisin
Sä tiedät kuka täällä odottaa.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämänilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Musta tuntuu, että peli on menetetty kun joudun elämään tässä epävarmuudessa. Tai tekemään suunnitelmia, joita ei ikinä pitäisi joutua tekemään.
Join eilen illalla pään täyteen vapusta jääneitä juomia. Itkin itseni uneen kolmen tunnin itkun jälkeen, se ei vaan loppunut. En viillellyt, koska tiedän mitä mieltä sä oot siitä. Jos mulla ois lääkkeitä, vetäisin niitä.
Mä oon syyllinen, mun sairaus on. Se vaan on kylmä fakta, että tästä ei pääse viikossa eroon. En mä pysty darrapäivinä tilaamaan pizzaa, vaikka se aivan varmasti hyvältä maistuisikin. Mun takia ei käydä ravintolassa syömässä tai mitään romanttista. Liikuntakielto rajoittaa yhteisiä harrastuksia. Vaikka ois mustakin kiva pystyä katsomaan se leffa sylikkäin kerralla putkeen, eikä pitää mitään siivoustaukoja.
Mun pitää alkaa rakentaa elämää muunkin kun sun ympärille. En oo esim. varannu itselleni viikonlopuille enää pitkään aikaan tekemistä, koska oon halunnut viettää ne sun kanssa. Teen kaiken viikolla kun oot poissa tai poden huonoa omatuntoa. Ja mikä pettymys kun sä näetkin omia kavereitas.
Mä luulin kaiken olevan hyvin, mutta sitten mun maailma romahti.
29. huhtikuuta 2013
Drink The Water
Tykkäsin eilisestä Haloo Helsingin keikasta, hypin siellä kuulemma innoissani ku joku neljätoistavuotias, noloo.
Ollaan täällä rottapoikien ja Karkki-hamsterin kanssa keskenään kun Ankku suuntasi taas tänään työharjotteluun. Onneks se tulee jo huomenna takaisin ja päästään vapun viettoon. Oon täysin rahaton, mutta onneksi me ollaan hamstrattu alkoholia kaappeihin kun ollaan joskus oltu rikkaita! Alan vasta nyt käsittää mitä rottien omistajat näkee lemmikeissään. Pikkupojat Leevi ja Romeo on kasvanu jo melko isoiks, mutta riehua ne jaksaa ja niiden kanssa voi jopa leikkiä. Ei ne uskalla sohvalta mihinkään lähteä, mutta tulee kiinnostuneina syliin kiipeilemään ja painimaan. Choco ja Pätkis vetelee omia polkujaan ja Zorro-vanhus viihtyy sylissä rapsuteltavana. Alkaa reppanan aika olla jo :----(
Oon nyt päättäny, että oksentelu saa luvan loppua. Siitä on tullut melkein jokapäivästä kun oon yksin, eikä kukaan "vahdi". Rahat menee kauppaan, vaikka ne vois käyttää paljon hyödyllisemmin. Ja nyt on pakko päästä vähän parempaan fyysiseen kuntoon, jotta jaksan viettää kesää! Ois tarjolla Italianmatkaa, purjehdusta. Ja syksyllä saisin aloittaa ratsastuksen.
Tänään oli poli ja täytyy myöntää, etten mä ollu punnituksessa ihan rehellinen.. Omahoitaja on edelleen lomalla, joten ei toi oo ku kuulumisien kertomista. Oon kuitenki tän päivän saanu tsempattuu ku hoitaja kävi syömässä lounaan mun luona ja äitin kanssa tehtiin päivällistä. Iltapalan kanssa tuskailin aika kauan "et sä sitä tarvii, oot syöny jo tänää muutenki liikaa", mut sainpahan sentään jotain alas.
Ja päivitettyä kuvaa hiuksista, puolet päästä on nyt sinisenä!
Ollaan täällä rottapoikien ja Karkki-hamsterin kanssa keskenään kun Ankku suuntasi taas tänään työharjotteluun. Onneks se tulee jo huomenna takaisin ja päästään vapun viettoon. Oon täysin rahaton, mutta onneksi me ollaan hamstrattu alkoholia kaappeihin kun ollaan joskus oltu rikkaita! Alan vasta nyt käsittää mitä rottien omistajat näkee lemmikeissään. Pikkupojat Leevi ja Romeo on kasvanu jo melko isoiks, mutta riehua ne jaksaa ja niiden kanssa voi jopa leikkiä. Ei ne uskalla sohvalta mihinkään lähteä, mutta tulee kiinnostuneina syliin kiipeilemään ja painimaan. Choco ja Pätkis vetelee omia polkujaan ja Zorro-vanhus viihtyy sylissä rapsuteltavana. Alkaa reppanan aika olla jo :----(
Oon nyt päättäny, että oksentelu saa luvan loppua. Siitä on tullut melkein jokapäivästä kun oon yksin, eikä kukaan "vahdi". Rahat menee kauppaan, vaikka ne vois käyttää paljon hyödyllisemmin. Ja nyt on pakko päästä vähän parempaan fyysiseen kuntoon, jotta jaksan viettää kesää! Ois tarjolla Italianmatkaa, purjehdusta. Ja syksyllä saisin aloittaa ratsastuksen.
Tänään oli poli ja täytyy myöntää, etten mä ollu punnituksessa ihan rehellinen.. Omahoitaja on edelleen lomalla, joten ei toi oo ku kuulumisien kertomista. Oon kuitenki tän päivän saanu tsempattuu ku hoitaja kävi syömässä lounaan mun luona ja äitin kanssa tehtiin päivällistä. Iltapalan kanssa tuskailin aika kauan "et sä sitä tarvii, oot syöny jo tänää muutenki liikaa", mut sainpahan sentään jotain alas.
Ja päivitettyä kuvaa hiuksista, puolet päästä on nyt sinisenä!
Oikein hyvää vappua kaikille!
25. huhtikuuta 2013
Summer In The City
Tässä teekupposen vierellä odottelen, että päivä valuu kohti loppuaan. Kohta ruokaa naamaan, niinkuin hoitajan kanssa aamulla polilla sovittiin. Painoon ei oltu tyytyväisiä, kun se ei ole noussut. Pitäisi saada noususuuntaiseksi, tai päiväosasto odottaa. Mun omahoitaja on kuitenki nyt vielä pari viikkoa lomalla, enkä haluu päättää mitään ennen kun se palaa. Siihen asti saa osastot odottaa, kunhan ei mitään totaalista romahdusta tule.
Muru tartutti muhun hiustenvärjäysinnostuksen. Ärsyttää kun tukka ei kestä blondaamista, kesällä olisi kiva olla jossain muussa värissä kun mustassa. Viime kesänä olin punapää ja sitä edellisenä blondi. Nyt mulla on vaan toi pieni vaalea raita, jota voi shokkiväreillä värjäillä haluamakseen. Ne kun ei kuluta hiusta yhtä paljon kun kestoväri ja lähtee yhdellä vaalennuksella pois! Sinistä väriä olisi kaapissa, katotaan saanko pidettyä näppini irti siitä. Tai punaisesta.
Pari päivää on sujunut hyvin. Ollaan kokkailtu äidin kanssa maailman parasta nuudelikeittoa (josta tuli kyllä pataa) ja muutenkin olo on ollut ihan pirteä. Johtunee osittain ainakin kesäisestä säästä. Oon kierrelly kaupungilla ja yrittänyt olla ostamatta mitään. Mukaan on silti tarttunut musta neule, jonka perustelin itselleni, että on välttämätön esim. puistoillessa hupparin alla. Tekosyitä ostaa vaatteita.. Ja pimeessä hohtavat aurinkolasit! Ne on hienot, oon aina ollu harakkana kaiken pimeessä hohtavan perään :--D
Ärsyttää edelleen Salatut Elämät.. Eilen oli pakko vetää iltajumpat kun Iida ja Annakin teki kuntopiiriä. Vaikka suurimmaksi osaksi mä vaan naureskelen koko ohjelman toteutukselle. Viiden päivän kurkku-vesi-paaston jälkeen ei kukaan kehu oloaan paremmaksi kuin koskaan, juokse päälle kilometrien lenkkiä ja vedä rääkkitreenejä. Mulla ainakin taju meinas lähtee jo kävellessä kun joskus toteutin 200kcal/pvä dieettiäni. No, se Anna onneks pyörty ja joutuu kai tän päivän jaksossa sairaalaan - ihan oikein sille :)
(Mun puhelin muuten hajos ja kaikki nimet meni mukana, erakoidun ku ei oo kenenkää numeroita!)
Muru tartutti muhun hiustenvärjäysinnostuksen. Ärsyttää kun tukka ei kestä blondaamista, kesällä olisi kiva olla jossain muussa värissä kun mustassa. Viime kesänä olin punapää ja sitä edellisenä blondi. Nyt mulla on vaan toi pieni vaalea raita, jota voi shokkiväreillä värjäillä haluamakseen. Ne kun ei kuluta hiusta yhtä paljon kun kestoväri ja lähtee yhdellä vaalennuksella pois! Sinistä väriä olisi kaapissa, katotaan saanko pidettyä näppini irti siitä. Tai punaisesta.
Pari päivää on sujunut hyvin. Ollaan kokkailtu äidin kanssa maailman parasta nuudelikeittoa (josta tuli kyllä pataa) ja muutenkin olo on ollut ihan pirteä. Johtunee osittain ainakin kesäisestä säästä. Oon kierrelly kaupungilla ja yrittänyt olla ostamatta mitään. Mukaan on silti tarttunut musta neule, jonka perustelin itselleni, että on välttämätön esim. puistoillessa hupparin alla. Tekosyitä ostaa vaatteita.. Ja pimeessä hohtavat aurinkolasit! Ne on hienot, oon aina ollu harakkana kaiken pimeessä hohtavan perään :--D
Ärsyttää edelleen Salatut Elämät.. Eilen oli pakko vetää iltajumpat kun Iida ja Annakin teki kuntopiiriä. Vaikka suurimmaksi osaksi mä vaan naureskelen koko ohjelman toteutukselle. Viiden päivän kurkku-vesi-paaston jälkeen ei kukaan kehu oloaan paremmaksi kuin koskaan, juokse päälle kilometrien lenkkiä ja vedä rääkkitreenejä. Mulla ainakin taju meinas lähtee jo kävellessä kun joskus toteutin 200kcal/pvä dieettiäni. No, se Anna onneks pyörty ja joutuu kai tän päivän jaksossa sairaalaan - ihan oikein sille :)
(Mun puhelin muuten hajos ja kaikki nimet meni mukana, erakoidun ku ei oo kenenkää numeroita!)
22. huhtikuuta 2013
Pirate Bones
Mun joka päivä on pelkkää helvettiä. Kiloja, kaloreita, kävelyä, nälkää, oksennusta. Mä taistelen itteeni vastaan, milloin saadakseni painoa, milloin laihtuakseni. Mikään ei tuota tulosta ja mä vaan ahdistun. Odotan kauhulla lauantaina pidettäviä tupareita, enkä haluaisi etukäteen miettiä tarjottavia. Kyllä mä leivon ja laitan ruokaa mielelläni, mutta mua vaan pelottaa mitä tuun sillon syömään. En mä voi desimitalla mittailla muiden edessä, ottaa vaan vähän tuota ja tuota.
Paino on ollut laskusuunnassa, vaikka eilisestä se oli pompannut pari kiloa ylöspäin. Mä en vaan osaa lopettaa ja mua sattuu kun sä sanot, että on tehtävä valinta sinun ja sairauden välillä. Itken ja tekisi mieli viiltää, mutta satutan itseäni mieluummin olemalla syömättä. Ja se tekee tilanteesta jatkuvan oravanpyörän. Jos jatkan, menetän sinut. Mutta en osaa lopettaa.
Hyperventiloin. Mietin, annanko ruokani palaa paistinpannulle. Pilattua ruokaa ei voi syödä. Mietin, lähdenkö kauppaan ostamaan jäätelöä oksennettavaksi.
Ehkä mä lähden porukoille rauhottumaan. Viimeistään huomenna. Mun maailma on romahtanut.
Paino on ollut laskusuunnassa, vaikka eilisestä se oli pompannut pari kiloa ylöspäin. Mä en vaan osaa lopettaa ja mua sattuu kun sä sanot, että on tehtävä valinta sinun ja sairauden välillä. Itken ja tekisi mieli viiltää, mutta satutan itseäni mieluummin olemalla syömättä. Ja se tekee tilanteesta jatkuvan oravanpyörän. Jos jatkan, menetän sinut. Mutta en osaa lopettaa.
Hyperventiloin. Mietin, annanko ruokani palaa paistinpannulle. Pilattua ruokaa ei voi syödä. Mietin, lähdenkö kauppaan ostamaan jäätelöä oksennettavaksi.
Ehkä mä lähden porukoille rauhottumaan. Viimeistään huomenna. Mun maailma on romahtanut.
20. huhtikuuta 2013
All I Need Is Love
Rakastan kultaani yli kaiken. Viikko erillään tuntuu miljoonalta vuodelta, viime näkemisestä on ikuisuus. Torstaina saatoin Ankun Kamppiin ja kotimatkalla ratikassa sain jonkun paniikkikohtauksen tapaisen kun ajattelin, että nyt sille on sattunut jotain. En tiedä mistä ajatus päähäni putkahti, mutta sydän alkoi hakata tuhatta ja tuntui että pyörryn. Eikä ollut puhelintakaan varmistaa että toinen on kunnossa, joten pelkotila jatkui monta tuntia.
Oon alkanu taas muistaa niitä hetkiä, kun tavattiin ensimmäisen kerran. Vaikka vielä tuolloin en tyttöön vielä ihastunut, pistin hänet kyllä erityisesti merkille: hän oli kaunis, tyyli oli upea. Saimme toisiltamme vinkkejä pukeutumiseen ja muuhun, mistä kaikki eivät pitäneet.. Puhuimme toisillemme vain muutamia sanoja, koska olimme molemmat niin ujoja ja emme uskaltaneet luottaa ihmisiin. Mä oon edelleen kaveriporukassa mieluummin hiljaa ja varsinkin uusien tuttavuuksien joukossa. Muistan sinut silti erityisenä.
Joskus myöhemmin uskaltauduin ottamaan netissä yhteyttä. "Muistatko minut?" Ja kyllä hän muisti. Tehtiin retki Suomenlinnaan 23.05.2010 eväänä Läkeroleja (damn, kun niitä hyviä saa enää Ruotsista) ja Pepsi Maxia. Valokuvattiin, pelattiin Skip-boa ja kuunneltiin radiota. Oli kylmä, mutta ainakin oli hyvää seuraa.
Joskus myöhemmin sain houkuteltua Ankun mukaamme puistoilemaan. Tais olla juhannus ja "mentiin naimisiin" Ruttopuistossa. Vaihdettiin tupakka-askista kyhätyt sormukset ja sain muwulta ensimmäisen pusun ;) Loppuillan muistikuvat on aika hämärät, koska alkoholilla oli osuutta asiaan. Baariinkaan asti ei taidettu päästä. Vai olikohan se joku toinen kerta, noi hetket on mulle yhtä sumua. Ilolientä kului sinä kesänä paljon. Seurustelemaan kuitenkin alettiin vasta elokuussa 2011, kun sain tehtyä aloitteen. Muistan, kuinka kävelimme Eirassa käsi kädessä. Olin onnellinen, vaikka ajatus tytön kanssa seurustelemisesta tuntuikin ensin oudolta.
Nyt oon vaan niin iloinen, että tuolloin joskus uskalsin ottaa yhteyttä. Tai että me alun perinkään tavattiin, vaikkakin huonoissa merkeissä. Meidän kaveripiirit oli ihan erit, joten ei oltais varmaan muuten ikinä tutustuttu. Rakastan sinua, kulta ♥
Oon alkanu taas muistaa niitä hetkiä, kun tavattiin ensimmäisen kerran. Vaikka vielä tuolloin en tyttöön vielä ihastunut, pistin hänet kyllä erityisesti merkille: hän oli kaunis, tyyli oli upea. Saimme toisiltamme vinkkejä pukeutumiseen ja muuhun, mistä kaikki eivät pitäneet.. Puhuimme toisillemme vain muutamia sanoja, koska olimme molemmat niin ujoja ja emme uskaltaneet luottaa ihmisiin. Mä oon edelleen kaveriporukassa mieluummin hiljaa ja varsinkin uusien tuttavuuksien joukossa. Muistan sinut silti erityisenä.
Joskus myöhemmin uskaltauduin ottamaan netissä yhteyttä. "Muistatko minut?" Ja kyllä hän muisti. Tehtiin retki Suomenlinnaan 23.05.2010 eväänä Läkeroleja (damn, kun niitä hyviä saa enää Ruotsista) ja Pepsi Maxia. Valokuvattiin, pelattiin Skip-boa ja kuunneltiin radiota. Oli kylmä, mutta ainakin oli hyvää seuraa.
Joskus myöhemmin sain houkuteltua Ankun mukaamme puistoilemaan. Tais olla juhannus ja "mentiin naimisiin" Ruttopuistossa. Vaihdettiin tupakka-askista kyhätyt sormukset ja sain muwulta ensimmäisen pusun ;) Loppuillan muistikuvat on aika hämärät, koska alkoholilla oli osuutta asiaan. Baariinkaan asti ei taidettu päästä. Vai olikohan se joku toinen kerta, noi hetket on mulle yhtä sumua. Ilolientä kului sinä kesänä paljon. Seurustelemaan kuitenkin alettiin vasta elokuussa 2011, kun sain tehtyä aloitteen. Muistan, kuinka kävelimme Eirassa käsi kädessä. Olin onnellinen, vaikka ajatus tytön kanssa seurustelemisesta tuntuikin ensin oudolta.
Nyt oon vaan niin iloinen, että tuolloin joskus uskalsin ottaa yhteyttä. Tai että me alun perinkään tavattiin, vaikkakin huonoissa merkeissä. Meidän kaveripiirit oli ihan erit, joten ei oltais varmaan muuten ikinä tutustuttu. Rakastan sinua, kulta ♥
15. huhtikuuta 2013
Where Is Home?
Tää sairaus on ollu mussa kiinni kauan, niin kauan, että on vaikee päästää irti. Yksin olo on asettanu tietynlaisia haasteita, ja oon oikeestaan nauttinutkin siitä aina kun voitan sisäisen kamppailuni. Välillä kuitenkin häviän. Jos mä jätän yhdenkin aterian välistä, alkaa anoreksia huutaa päässä "Hyvä hyvä, huomaatsä? Sun ei tarvitse syödä enää ikinä, sä et tarvitse ruokaa." On vaikea ymmärtää, että jokainen kävelty askel ratikkamatkan sijaan on häviö, jokainen lautaselle jätetty murunen on tappio. Ketä vastaan mä taistelen, itseänikö?
Tänään oli taas poli. Lopetin vaaka-lakon ja mua hävettää kertoa paino, joten se jääköön mun ja hoitajan väliseksi salaisuudeksi. Voin silti kertoa, että pientä takapakkia oli tullut. En tiiä paljonko paino oli pudonnut, mutten jää murehtimaan sitä, kunhan vain ei laske entisestään. Tehtiin parille päivälle ruokasuunnitelma, koska mun on helpompi syödä jos joku antaa mulle siihen luvan. Mä voin syödä keiton, jos joku niin sanoo, mutta jos itse pitää päättää menee kauheeks pähkäilyks.
Huomiselle ois varattu labrat. Lääkäri halus varmistaa ainaki kaliumit, mut ei mul mitää tärinöitä tai pyörrytyksii paljon oo, joten arvot voi olla normaalin rajoissa. Viimeks verikokeet on otettu osastolla, eli yli kolme kuukautta sitten. Kohta aletaan hipoa ennätysaikaa, jonka oon viettäny osastoreissujen välissä kotona!
Tänään oli taas poli. Lopetin vaaka-lakon ja mua hävettää kertoa paino, joten se jääköön mun ja hoitajan väliseksi salaisuudeksi. Voin silti kertoa, että pientä takapakkia oli tullut. En tiiä paljonko paino oli pudonnut, mutten jää murehtimaan sitä, kunhan vain ei laske entisestään. Tehtiin parille päivälle ruokasuunnitelma, koska mun on helpompi syödä jos joku antaa mulle siihen luvan. Mä voin syödä keiton, jos joku niin sanoo, mutta jos itse pitää päättää menee kauheeks pähkäilyks.
Huomiselle ois varattu labrat. Lääkäri halus varmistaa ainaki kaliumit, mut ei mul mitää tärinöitä tai pyörrytyksii paljon oo, joten arvot voi olla normaalin rajoissa. Viimeks verikokeet on otettu osastolla, eli yli kolme kuukautta sitten. Kohta aletaan hipoa ennätysaikaa, jonka oon viettäny osastoreissujen välissä kotona!
10. huhtikuuta 2013
Everyday Random Stuff
Mä näin unta mun vanhasta omahoitajasta, joka muutti ulkomaille. Unessa se pelasti mut kun olin eksynyt. Aamulla tuntuikin, että olen aivan hukassa ja tarvitsisin jonkun näyttämään mulle tietä. Laihdutus-ajatukset pyöri päässä ja sain oikeasti pakottaa aamupalan kurkusta alas. Oon nyt yksin täällä meidän kämpässä ensimmäistä kertaa, kun Ankku lähti työharjotteluun toiselle paikkakunnalle. Ensin ajattelin, etten tuu mitenkään selviimään, että on pakko turvautua terään tai alkoholiin, mutta nyt ajatukset on jo positiivisemmat.
Mulla oli eilen hoitokokous syömishäiriöpolilla. Sovittiin, että jatkan käyntejä kerran viikossa (vaikka mun hoitaja jää pian lomalle kolmeks viikoks! :< ) ja jalkautuva käy luonani syömässä pari kertaa viikossa. Tässä juuri samalla kun kirjoitan, kokkailen huomiseksi papu-soijarouhe-kastiketta ja riisiä. Samalla sovittiin, että jos painoni (jota en katsonut) lähtee laskuun, voidaan minut laittaa muutamaksi viikoksi päiväosastolle.
Kivelästä odotetaan yhteydenottoa, en oikein tiedä mitä varten; alanko käydä sielläkin polilla, koska mikään ryhmä ei taida olla vielä ajankohtainen. No, siellä ainakin keskityttäisiin enemmän masennukseen ja ahdistukseen.
Mä kaivoin kymmenen vuotta vanhan harrastukseni esiin netin syövereistä: virtuaalitallin. Mietin ihan vakavissani palaavani niihin kuvioihin, saisi koodata ulkoasuja, muokata kuvia, kirjoittaa hevosille luonteita ja sukuselvityksiä, kilpailla, yms. Kuulostaa lapselliselta, mutta voin sanoa, että se on aivan oma maailmansa. Lopetin nää touhut sairastuttuani ja jouduttuani osastolle, mutta nythän saisin hyvin päiviini sisältöä. Ja ah, kun pääsisi vielä kameran kanssa kiertämään islanninhevosnäyttelyitä! Onko kukaan muu ikinä omistanut / hoitanut virtuaalihevosia?
Heppatyttönä mä innostuin tänään myös piirtämään. Tommonen nopee lyijykynätöherrys siitä tuli, mutta uskallan silti julkaista sen täälläkin. (Vaik paperilla se näyttääki paremmalta..)
Mulla oli eilen hoitokokous syömishäiriöpolilla. Sovittiin, että jatkan käyntejä kerran viikossa (vaikka mun hoitaja jää pian lomalle kolmeks viikoks! :< ) ja jalkautuva käy luonani syömässä pari kertaa viikossa. Tässä juuri samalla kun kirjoitan, kokkailen huomiseksi papu-soijarouhe-kastiketta ja riisiä. Samalla sovittiin, että jos painoni (jota en katsonut) lähtee laskuun, voidaan minut laittaa muutamaksi viikoksi päiväosastolle.
Kivelästä odotetaan yhteydenottoa, en oikein tiedä mitä varten; alanko käydä sielläkin polilla, koska mikään ryhmä ei taida olla vielä ajankohtainen. No, siellä ainakin keskityttäisiin enemmän masennukseen ja ahdistukseen.
Mä kaivoin kymmenen vuotta vanhan harrastukseni esiin netin syövereistä: virtuaalitallin. Mietin ihan vakavissani palaavani niihin kuvioihin, saisi koodata ulkoasuja, muokata kuvia, kirjoittaa hevosille luonteita ja sukuselvityksiä, kilpailla, yms. Kuulostaa lapselliselta, mutta voin sanoa, että se on aivan oma maailmansa. Lopetin nää touhut sairastuttuani ja jouduttuani osastolle, mutta nythän saisin hyvin päiviini sisältöä. Ja ah, kun pääsisi vielä kameran kanssa kiertämään islanninhevosnäyttelyitä! Onko kukaan muu ikinä omistanut / hoitanut virtuaalihevosia?
Heppatyttönä mä innostuin tänään myös piirtämään. Tommonen nopee lyijykynätöherrys siitä tuli, mutta uskallan silti julkaista sen täälläkin. (Vaik paperilla se näyttääki paremmalta..)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)