Pakkasin eilen tavarani jo toista kertaa. Viimeksi sain tosin purkaa ne saman tien, sillä osastolta ei ollutkaan lähtemistä. Tällä kertaa taksi kuitenkin odotti rakennuksen ulkopuolella aamuyhdeksältä. Ehdin sopivasti syödä vielä viimeisen aamupuuron vanhalla osastolla ja sitten olikin siirto neloselle. Sain jopa matkustaa yksin, vaikka taksikuski saattoikin minut ihan osastolle asti ja kiltisti kantoi vaatelaukkuni.
Perillä sain heti kertauksen uusista järjestelyistä ja ennen lääkärin tapaamista sain osallistua vallan ihanaan nutrishotti -"ateriaan". Eli nutridrink compactia ihan oikeasti shottilaseista. Ettei vain ketään ahdistaisi liikaa. Lääkärin kanssa sovittiin, etten tällä viikolla osallistu vielä edes rentoutusryhmään kun olen niin huonossa kunnossa. Höh, eihän ne mun kuntoa tiedä. Voin hyvin kiitos vaan.
Lounas tuli ja söin enemmän yhdellä aterialla kuin varmaan koko vuonna. Ja mukamas vain startti-ateriasuunnitelman mukaan. Huh, kun olin täynnääää. Välipalaksi puolukkarahkaa ja sen jälkeen äiti tuli onneksi vierailulle. Sain sentään jonkun kanssa juteltua kun en ole muihin tyttöihin ehtinyt vielä tutustua. Oikeastaan ei edes huvita tutustua, oon viime viikkoina erakoitunu ihan liikaa.
Tänään on jäljellä enää iltapala ja ah-dis-taa. Ahdistaa päivällisen jäljiltä, edelleen nousee oksennus suuhun. En tiedä uskallanko mennä nyt suihkuun, sillä tein itselleni lupauksen, etten oksenna enää. En, vaikka pitäisi syödä kuinka paljon. Tää lupaus saa myös luvan pitää.
Kaiken ahdistuksen lisäksi ärsyttää. Kynnet katkeilee, eikä housut pysy ylhäällä edes vyön kanssa.
syö pieni syö. ja taistele pitäen ne kaikki sisällä! josksu on kyl kauheeta, kun tuntuu kumartaessa että melkeen tulee mahasta pihalle, mutta siinä on vaan se keino et sillon ei saa kumarrella. ja jos on liian täynnä ja siitä kamala olo, monesti auttaa kun menee makaamaan kyljelle jalat koukussa. ainoo, että siinä pitää kukistaa se ahdistus, kun makaa heti ruuan jälkeen. mutta siihen on vaikka hyvä nukahtaa ja kun herää niin on olo monin kerroin parempi, kun on fyysinen ja henkinen olo parempi. :)
VastaaPoistaniin ja syömällä ne housut jalassa taas pysyy ;)
vitsit tuntuu tänään jo toistamiseen, että nää mun kommentit lietsois enempi sairauteen kun parantamiseen. tää ja se valkohomejuusto juttu. mut niiden on tarkotus kumminkin olla paranemiseen auttavia! :)
Shottilaseista!! :'DDD ahahahaa, johan ne on alkanu lellimään teitä ja suojelemaan kaikelta mahdolliselta ahdistukselta, ei vaan mun aikana.
VastaaPoistaMut joo, ihan hyvä jos se jota kuta auttaa.
Oon niin onnellinen että pääsin sieltä pois ja Vihdoinkin on tullut se vaihe etten kaipaa koko paikkaa, hoitajia, tuttuja vakio-potilaita, mitään! Vielä pitäisi pari kertaa käydä lässyttämässä ni sit se on ohi ikuisesti!
ps. tässä sellanen blogi ja henkilö joka oikeasti on auttanut eteenpäin! http://maijuemilia.blogspot.com/
VastaaPoista