Vaaka kirkuu taas numeronsa päin naamaani. Painoindeksi 14,5.
Huonosti nukuttuja öitä. Päivät ahdistuksen vallassa, kun paino on noussut pelkästään keskiviikosta yli kilolla. Tätä vauhtia olen parin viikon päästä jo normaalipainossa ja uloskirjauskunnossa. Eikä päässä ole ehtinyt tapahtua yhtään mitään. Tuntuu etten saa minkäänlaista jutteluapua, että vain ruokaa saa lappaa suuhun.
En itke. En ole murtunut täällä vielä kertaakaan. Paitsi omassa huoneessani, kun kukaan ei ole nähnyt. Mä olen ulospäin vahva.
On tällä viikolla kuitenkin tapahtunut jotain positiivistakin. Sain keskiviikkona retkiluvan, mikä tarkoittaa, että pääsee mukaan perjantain viikoittain vaihtuvalle retkelle. Käytiin keilaamassa kolmen muun tytön ja hoitajan kanssa ja se oli ihan mukavaa vaihtelua ainaisiin samanlaisiin päiviin. Vaikka enimmäkseen päässä pyörikin, että paljonko tässä kuluttaa. Harmitti myös jäädä toiseksi viimeiseksi kun olen niin kilpailuhenkinen...
Taas on viikonloppu, en ole pitkään aikaan pitänyt niistä. Niin pitkään aikaan kun olen ollut sairaslomalla koulusta. Osastolla viikonloppu tarkoittaa hiljaisuutta. Osa potilaista on lomalla ja osastolle jäävätkin hoitajat jättävät omiin oloihinsa. En tiedä onko tarkoitus jotenkin erityisesti rauhoittua, mutta ainakin täällä on tylsää.
Kuulostaa kivalta toi sun retkilupa, ainakaan ei oo enään niin tylsää :) Älä stressaa ihan liikaa painon nousemisesta. Sun pitää pyytää, että saat puhua jollekkin! Ei toi oo oikein, että ainoostaan ruualla sua yritetään saada paremmaksi.
VastaaPoistaHaleja ♥