2011/05/23

Nine In The Afternoon

Taivas on harmaa ja itkee kilpaa mun kanssa. Tänään tuli yllättäen siirto yläkertaan, osasto ysille, suljetulle. Oon nyt neljä päivää tarkkailussa ja sen jälkeen pääsen toivon mukaan takasin neloselle. Siellä mua ainakin odottaa oma huone rojuineen.

Täältä ylhäältä on kieltämättä paremmat näkymät. Linnanmäki on auki, laitteet pyörii ja valot vilkkuu. Jos ois yhtään kesäsempi ilma, tekis mieli ulos. Mutta ulos ei ole menemistä tarkkailun aikana. Ei Lintsille tai sairaalan pihallekaan.

Mutta miten mä voin syödä _yhtään mitään_, kun en pääse kävelemään edes 15 minuutin lenkkiäni? Paisun kuin pullataikina, vaikka näytän jo valmiiksi niiskuneidiltä. On mulla muodot muumien, lalala.

Ei riitä, että pelkkä syöminen ahdistaa. Nyt mun pitäisi osata kertoa ahdistuksestani ihan tuntemattomille tyypeille. Just kun olin ehkä vähän oppinut avoimemmaksi omahoitajien kanssa. Ja nää olettaa, että pystyn olemaan viiltelemättä. Ilman keskusteluapua. Onkohan mulla edes tarvittavia lääkkeitä täällä? En halua takaisin Auroraan, se aika oli pelkkää kidutusta.

En kehtaa tulla edes ulos huoneestani (jossa olen toistaiseksi yksin), koska olo on kuin mammutilla. Farkut kiristää ja vatsamakkara tulee esiin kun istuu alas. Mä en kestä tätä yksinäisyyttä, vaikken muuta tarvitsekaan. Muut potilaat kun näyttävät taas olevan reilusti minua vanhempia. Olen taas pelkkä (lihava) lapsi muiden silmissä.

8 kommenttia:

  1. mutta ajattele, että se on vaan 4 päivää. oot niin surkeena tossa kuvassa, että ihan itteekin melkee alkaa itkettään. :( kyllä sä pärjäät siellä. etkä todellakaan ole mikään lihava!

    VastaaPoista
  2. KUKAAN ei ajattele susta noin. Ei oikeasti, kuten ei ole sussa grammaakaan liikaa. Mut tiedän ettei noi sanat nyt tepsi, mutta toivon sun olon paranevan. Ihana kuulla et olet edes omahoitajille avoimempi, mut rakas sun on pakko päästä tosta viiltelystä, niin ei sua paiskota osastoltakaan toiselle. Muhun sattuu nähdä noi sun kädet, sun viillot on kuin railoja.

    Kovasti jaksamista, halauksia ja voimia sulle. Kyllä paha vielä hellittää, mä lupaan.

    VastaaPoista
  3. en edes tunne sua, ja silti tekee pahaa katsoa että jollakin jonka ajattelua oon täällä lukemassa on noin surulliset kasvot : c

    pärjäile < 3

    VastaaPoista
  4. hyvä, et sait puhuttuu ees jotain. :)

    VastaaPoista
  5. Aloin vasta nyt seurata sun blogia, vaik oon ollu seuraajana jo pidemmän aikaa. Paljon voimia sulle pikkuinen ! Kyll se aurinko paistaa viel sullekki . <3

    VastaaPoista
  6. Voi että sun kanssas... Oot niin pienen ja haavoittuvaisen, surullisen näköinen tuossa kuvassa :( Käy ihan itseä ahdistamaan ja itkettämään sun tilanne, kumpa voisin auttaa :( Olet kaunis ja vahva ihminen, sun pitää vaan löytää se piirre itsestäsi♥ Kaikki ajattelee vaan sun parasta vaikka siltä ei varmaan tunnu :(

    Tsemppiä♥

    VastaaPoista
  7. En tienny et oot oikeesti NOIN huonossa kunnossa :( kukaan ei oikeesti ajattele, että olisit lihava. Oot ihan liian laiha ja mä pelkään sun puolesta, mä pelkää ja paljon. Se kerta ku näin ekaa kertaa sun ranteet, mua alko oikeesti itkettämään ! En haluu et sun elämä menee tollaseen, ku se vois olla niin hauskaa ja jokaisesta ruuanpalasta vois nauttia! Me kaikki rakastetaan sua ja halutaan et parannut <3 !
    Tsemppiä

    VastaaPoista
  8. Olet rohkea uskaltaessasi jakaa tunteesi. Mä en usko hetkeäkään, että ihmiset näkevät sut samalla lailla kuin miten näet juuri nyt itse itsesi. Sitten kun sä pääset rauhaan itsesi kanssa, nuokin arvet kaunistavat. Kaikilla on historiansa.

    VastaaPoista