Upside Down

Kyynelet vierivät pitkin poskiani jättäen rispsivärin viivoiksi jälkeensä. Saamani on suttuinen. Silmät punestavat ja huulet vapisevat. Tukka on sotkussa, tarkoituksella tai ilman.

läskiposki jo nyt.

Tämä päivä on mennyt melko normaalisti. Heräsin ja söin aamupalan, tyytyväisenä siitä että listassani on virhe. Siinä lukee kahden weetabixin sijaan vain yksi. Se onkin viikonloppujen ainoa hyvä puoli. Aamupäivällä luin ja ulkoilin hoitajan kanssa. Oli ihanan lämmintä, ja jäi harmittamaan kun jo 15 minuutin päästä piti palata sisälle.

Lounaan jälkeen uskaltauduin ottamaan jopa pienet päiväunet - silläkin uhalla, että se kuluttaa X kertaa vähemmän kaloreita kuin istuminen. Askartelin äidille äitienpäiväkortinkin, tuollaisen yksinkertaisen vain. Välipalapiirakan jälkeen alkoi kuitenkin ahdistaa taas sen verran, että kävelin ja juoksin pitkin osaston käytäviä. Uhattiin ottaa ulkoilut pois jos en hidasta tahtia. Pääsin kuitenkin vielä puistoon vartiksi kävelemään hoitajan saattamana "riehumisistani" (pöh) huolimatta.

Sain listalääkkeet etukäteen, kun olo jatkui tosi hermostuneena ja päivällisen jälkeen en pystynyt pidättelemään kyyneleitä, vaikka revin kaikki vanhat haavat auki. Kipu ei tällä kertää tehonnut. Laastarit sormiin ja nappia naamaan.

BMI on 15.3

PS. Haloo Helsingin uusi levy on ihana. Äiti osti sen mulle tsemppilahjaksi viikolla ja kuunneltu on!