Multa vietiin terät pois. Hoitokokouksessa sain vielä toisen mahdollisuuden jäädä osastolle viiltelystä huolimatta kun selitin, että olen motivoitunut ja haluan kovasti parantua. Oikeasti motivaatio on täysin hukassa. Jotain positiivista sentään on, että sain vihdoin itsenäiset ulkoilut, vaikka vartti kerrallaan ei ole paljoa. Sain myös erityisluvan osallistua fysioterapiaryhmään, johon ykkösvaihelaisilla ei yleensä ole asiaa. Painoindeksi kun on tuon yli 16... Muuta ihmeellistä ei tossa kokouksessa tainnut eilen ollakaan.
Perjantaina olisi retki Linnanmäen Sea Lifeen. En tiedä osallistuisiko, koska välipala pitää syödä paikan päällä ja se vähän pelottaa. Kai mä uskallan mennä mukaan.
Kuten mainitsin, multa vietiin terät. Fiksuna tyttönä hain kuitenkin askartelukaapista mitä tahansa, jolla saisi ihoa rikki. Fiskarsin sakset oli ihan turhat, eikä ylimääräisiä terottimia löytynyt, vaikka pengoin koko kaapin läpi. Neuloillakin saa aikaan vain säälittävää jälkeä, joten päädyin ottamaan lasipurkin, jonka ulkoilulla paiskasin kallioon säpäleiksi. Keräsin muutaman lasinsirun ja nyt ollaan taas lähtötilanteessa. Ei mulle olisi pitänyt antaa itsenäisiä ulkoiluita, kun ne tuppaa lisäksi menemään juoksuksi.
Emmi oli sitä mieltä, että en mä tällä asenteella parane. Ankku puolestaan haluis pitää mut täällä - kyllä se motivaatio vielä sieltä pilkahtaa.
Mä en tiedä mitä tekisin. Päässä soi vaan taas, että olisin parempi kuolleena.
"Ei mitään hätää jossei omat voimat riittäneet,
Ei mitään hätää se olen minä joka voi kuivata sun kyyneleet."
Et missään nimessä olisi parempi kuolleena. Et todellakaan:<
VastaaPoistaMusta sun kannattaisi vielä olla sielä ja yrittää.
Voimia♥
onhan se niin, että jos ei ole motivaatiota, on hankala parantua, mutta kannatan silti olemista osastolla. olet siellä enemmän turvassa kuin kotona, vaikka toivoisinkin, että olisit siellä kokonaan turvassa, ja tottahan se on, että sieltä sen motivaationpilkahduksen voi löytää.
VastaaPoistaja komppaan äänetöntäkuolemaa, että ei oo parempi kuolleena.
Kovasti tsemppiä sinne! Koita olla ajattelematta liikaa.
VastaaPoistaJa koita kultapieni löytää itsellesi rauha edes pieneksi hetkeksi. Pystytkö keskittymään siihen kirjaasi? Pakenemaan toisen ihmisen tarinaan? Omaa kohtaloasi sinun ei tarvitse ratkaista juuri nyt. Keskity tähän hetkeen ja ole rauhassa.
Ei ole kiire mihinkään.