2012/03/11

The Future Freaks Me Out

Paino noussut yli kilon pelkästään viikonlopun aikana, mutta kai sillä on varaa noustakin. Ahdistaa, mutta pääasia, että minulla on ollut hauskaa. Tyttöni kanssa on tehty ruokaa, syöty ruokaa ja kaikkea paskaa. Hamstrattiin perjantaita varten kunnolla herkkuja. Mikä kyllä johti siihen, että ennen kuin baariin pystyin lähtemään oli pakko oksentaa osa, koska en täyden vatsani kanssa pystynyt edes nousemaan sohvalta.... Ollaan juotu baarissa, tanssittu baarissa. Kun kebaba-miehet alkoi lähennellä liikaa, ei muuta kuin pusu huulille ja katsos kun ne hävisivät pikavauhtia. Tanssilattia räjähti kun Robinin Frontside ollie pärähti soimaan, ja mikäs muukaan biisi on soinut koko viikonlopun päässä.

Rahatilanne on heikko. Tilillä on mahtavat 1,54 euroa ja sillä pitäisi pärjätä loppu kuu. Ei tule tapahtumaan, kun nyt on vasta 11. päivä! Varmaan taas pakko siirtää mummin keräämältä säästötililtä muutama kymppi.. Hirvee olo aina kun joutuu käyttämään noita rahoja.

Taas kotona olen tänään saanut syötyä yhden ison porkkanan oksentamatta. Sen syömiseen meni melkein tunti, kun syömishäiriö päässä huutaa, ettei tällainen läski saa laittaa suuhunsa mitään. Yhäkin päässä palloilee ajatus oksentamisesta, kun tuo yrittää nousta takaisin suuhun jos vähänkin kumartuu tai liikkuu. Lounaaksi söin perheen kanssa minestrone-keittoa, mutta siitä tuli aivan järkyttävän huono omatunto ja löysin itseni pian vessasta kyynelet silmissä.

Isä ehdotti taas yksityistä Syömishäiriökeskusta, mutta kieltäydyin, vaikka myönsin etteivät asiat ole hyvin. Miten se muka auttaisi, kun ei muuallakaan minua haluta hoitaa. Lääkärikin totesi terveyskeskuksessa, että minun osaltani psykiatrinen puoli on aikalailla nähty, muuta ei Helsingillä ole tarjota. Paitsi tietysti yksityinen puoli, mutta sen aika ei ole vielä. Minun pitäisi saada tsempattua itseni siihen kuntoon, että voisin ottaa apua vastaan. Kuten perjantainakin päätin, että nyt näytän kaikille mihin pystyn. Mihin se asenne katosi? Jäljelle jäivät vain pelko ja ahdistus.

3 kommenttia:

  1. oi sinulla on tuo ihana farkkumekko mitä itsekin olen yrittänyt löytää joka puolelta! pärjäile pieni<3

    VastaaPoista
  2. Mieti vielä sitä yksityistä. Jos se oiski hyvä juttu?

    VastaaPoista
  3. Sun täytyy löytää se oma halu ja motivaatio ensin jotta mistään hyödysstä olisi apua.
    Hoitoon pitää pystyä sitoutumaan ja pitää pysyä sovituissä säännöissä vaikka se tuntuisikin aivan mahdottomalta.
    Mikään laitos ei pysty auttamaan sua jos sä et itse ole valmis luopumaan sairaudestasi.

    VastaaPoista