2012/03/23

Happy Thoughts


Pari päivää päässäni on pyörinyt paljonkin terveitä ajatuksia, harmi vain, etten ole saanut sovellettua niitä käytännön tasolle. Olin siis mummilla ja syömiset sujuivat oikein mallikkaasti. Ahdisti, kun piti syödä kolmesti päivässä sen totutun yhden kerran sijaan, mutta pystyin isovanhempien tuella syömään edes jotakin. Vaikka iltapäiväkahveilla en syönytkään pullaa, pystyin rauhallisin mielin ottamaan omenan. Lounaalla sain otettua lisää salaattia, kun sosekeiton jälkeen jäi vielä nälkä. Olin etukäteen pyytänyt, että tarjottava lämmin ruoka olisi keittoa, koska se on minulle paljon helpompi kuin laatikkoruoat.


Tässä onkin nyt tullut väkerrettyä 1000 palan palapeliä ja pelattua korttia oikein urakalla. Olen myös puhunut sairaudestani, edistysaskelista ja siitä mikä paranemisen tielle astuessa pelottaa. Olemme myös mummin kanssa käyneet rauhallisilla kävelyillä ja tänään kävimmekin Prismassa, josta ostimme minulle uuden hienon muumimukin - ja ilman mitään syytä, synttärit ja joulu ovat jo takana päin.

Sain puhuttua pelostani lukiota kohtaan, mitä minulta vaaditaan kun palaan sinne. Taas totesin, että odotukseni numeroiden suhteen ovat aivan liian korkealla, vaadin itseltäni aivan liikoja. Täytyy kyllä sanoa, ettei siskon ylioppilaskirjoituksiin lukemista katsoessa pelkoni ole väistynyt ollenkaan, päin vastoin, tuo kun on suorastaan asunut kirjastossa viimeiset pari kuukautta. Kun olen itse paremmassa kunnossa, pitääkö minun yltää samaan ja kirjoittaa ainakin viisi E:tä?

Meinasin tänään syödä jopa keksin ylimääräisenä, mutta sitten iski epävarmuus. Näin jälkeenpäin ärsyttää, yksi keksi hei, en minä siihen olisi kuollut!

"Joskus aion vielä kääntää
Kelkkani ja tehdä korjausliikkeen;
Aion parantaa kaikki tehdyt vauriot,
Melkein uskon itsekin.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan piittaamattomuudella."

10 kommenttia:

  1. Ihana juttu, että vierailu isovanhempien luona meni hyvin :) ja oikein hyvä että on terveitä ajatuksia jonkin verran! Tulin iloiseksi kun luin :)

    VastaaPoista
  2. Jostain syystä postauksestasi huokuu valtavasti positiivisuutta, tahdonvoimaa ja tervettä asennetta, siitäkin huolimatta että sairaus on sinussa edelleen vallalla ja olet todella -rehellisesti sanottuna- sairaalloisessa kunnossa. (äläkä ota tätä kohteliaisuutena) Sinussa on todellista sisua, kun pystyt ottamaan lisää kun jää nälkä ja todellakin analysoimaan sairaita ja terveitä ajatuksia ja jopa myöntymään terveen puolen vaatimuksille. Erinomaista!

    Itse 6-vuotisen anoreksian sairastaneena voisin sanoa, että monille meistä paraneminen lähtee rentoudesta ja hyväksyvästä asenteesta elämää ja itseä kohtaan. Minä jätin suoraan sairaalasta kotiuduttuani kaikki ruokalistat ja säännöt pois, koska koin että ne vaan lietsovat sairauden mukanaan tuomaa sääntöjen mukaista rutiinielämää. Toimin kuten sinäkin nyt; jos keitto on helpompi, syön keittoa. Pääasia on että syöt(!) ja että syöt tarpeeksi, oli ruoka sitten keittoa, laatikkoa tai salaattia. Kunhan syöt täysipainoisesti, itsesi kylläiseksi ja niin, että jaksat ja koet voivasi hyvin.

    Muista olla antamatta sairaudelle liikaa arvoa ja kunniaa: se ei suinkaan ole jokaisen ajatuksen takana--on ruokia, joista ihminen ei vaan yksinkertaisesti pidä. Terveilläkin ihmisillä on epämiellyttäviä ruokia ja terveet ihmiset syövät joskus keittoa, koska ei tee mieli kiinteää ruokaa :) Minua on auttanut tämän oivaltaminen: Saan syödä sitä mitä pystyn parhaiten syömään ja mikä tuntuu hyvältä. Niin tekevät normaalit ihmiset. Minä en aio antaa sairaudelle enää piirunkaan vertaa arvoa, enkä anna sille sitä kunniaa, että se saisi seistä kaikkien ajatusteni takana. Ehei! Jotkut ajatukset ovat samoja kuin terveillä ihmisillä, vaikka olenkin kuvitellut niiden olevan sairaita.

    Rentous, sallivuus, armollisuus. Siinäpä avaimet terveyteen. Katso peiliin ja muista että sinä olet sen kuvan takana, sen ihmisen sisällä, jonka näet peilikuvasta. Et ole se ruumis, se keho ja katoava ja muuttuva pinta vaan paljon enemmän. Jos näännytät itsesi, sisin katoaa ja kuolee ja sinusta tule todellakin vaan se paljas ja luinen pinta, jonka sisällä kolisee, bang bang. Aivot vaativat energiaa, RASVAA toimiakseen tehokkaasti. Kokemuksesta voin sanoa, että opiskelu on yhtä hel*ettiä aliravituilla aivoilla. Älä kiduta kehoasi enempää, se ei sitä ansaitse. Se ansaitsee sen ylimääräisen keksin ja toisenkin ja santsilautasen keittoa kera ruisleivän vähintään :) Rakasta kroppaasi ennen kuin se on liian myöhäistä. Se on ainut, jonka koskaan tulet saamaan.

    Mukavaa pääsiäisen odotusta sinulle! Olet arvokas. Omana itsenäsi.

    VastaaPoista
  3. hui :O noora oot kamalassa kunnossa! älä näännytä ittees enää!! oisit niin paljon kauniimpi terveenä usko mua<3

    VastaaPoista
  4. inhottavan laihat käsivarret. :( ei näytä kovin kauniilta. syö syö, et sä siellä koulussa muuten pärjää.

    VastaaPoista
  5. Nää kuvat vahvisti mun käsitystä siitä, ettei ihmisen kuulu olla äärimmäisen laiha. Sen lisäksi, että olen kauhean kuihtuneen ja riutuneen näköinen, näytät myös vähän hassulta. En missään nimessä tarkoita, että hauskalta, vaan jotenkin mittasuhteet näyttävät olevan ihan pielessä. Näytät näissä kuvissa omituiselta, sitä sanaa haen. Epäluonnolliselta.

    VastaaPoista
  6. Olet todella kuihtunut. :( Ihanaa kuitenkin kuulla, että mummolan reissu on mennyt hyvin ja olet pystynyt syömään. Ehkä nyt huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka saatkin vähän enemmän ravintoa, päinvastoin, olo on varmasti fyysisesti parempi, vaikka ahdistaakin. Jatka samaan malliin, tällaisia postauksia on mukava lukea. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommentoijille, en nyt jaksa vastata erikseen kaikille. Paino ei mummolassa noussut kuin muutaman sata grammaa, selvisin siis kotonakin suuremmilta ahdistuksilta. Peilistä vain en millään näe tuota kuvien luista tyttöä, joten tekisi vain mieli jatkaa laihduttamista. Tällä menolla vain olen pakkohoidossa ennen koulun alkua ja jos en, niin pelottaa miten siellä jaksan.

    VastaaPoista
  8. Sairauslomalta (tai kuntoutustuelta tai eläkkeeltä...) on pitkän tauon jälkeen hankala palata yhtään minnekään.

    Mua on auttanut se, kun olen ymmärtänyt, etteivät muut ihmiset (vanhemmat, ystävät, läheiset) odota minulta mitään. Oma pää muodostaa odotukset, jotka vasta toipumassa olevalle ihmiselle ovat mahdottomia.

    Sun läheisetkin varmaan vain toivovat, että sä voisit hyvin ja ylipäätään pysyisit elossa. Millään ylioppilastodistuksella ei tässä kontekstissa ole mitään väliä.

    Aikana, jolloin olet sairastanut, sun mieli on muuttunut, kasvanut, kärsinyt ja ehkä iloinnutkin. Et millään voi palata siihen pisteeseen, jossa olit, kun viimeksi kävit koulua. Lähtökohdat ovat taas uudet.

    Sä olet Noora aikuinen nainen ja saat itse päättää mitä tietä kuljet. Hyvässä ja pahassa.

    Onnellisuutta sinne <3 ja kamalasti voimia.

    VastaaPoista
  9. Huh sä olet niin pieni. Oikeasti. Kumpa tietäisit. Mä toivon sulle ihan hirveästi voimia ja halua, että pääset parempaan kuntoon. Että voit paremmin. Vaikka se tuntuukin vaikealta ja sellaiselta mitä ei välttämättä haluaisi. Mutta voimia. (:

    VastaaPoista
  10. Ei voi sanoa, että on pieni vaan sairaalloisen laiha ja ihan kamalan näköinen. Riutunut. Ja riutuneisuus on rumaa. En käsitä mitä anorektikot itse näkevät peilissä. Mikseivät he näe totuutta?

    VastaaPoista