Caramel

Meille muutti eilen uusi otus: syyrialainen hamsteri-tyttö. Tai oikeastaan se muutti mun huoneeseen, koska koko perhe pikkusiskoa lukuunottamatta oli mun päätöstä vastaan. Sain koko edellisen päivän kuunnella haukkuja siitä, kuinka olen idiootti ja ajattelematon jos otan jyrsijän, eri asia sitten joskus kun muutan omaan asuntoon. "Meillehän ei mitään saatanan hamsteria oteta!" Varsinkin isältä ja vanhemmalta siskolta sain aika karua palautetta, mutta yritin olla loukkaantumatta ja antaa kaiken valua toisesta korvasta ulos.

Pieni haettiin vaatimattomasti Itäkeskuksen Faunattaresta. Lemmikiksihän tuo vain tulee, eikä ole tarkoitus käydä näyttelyissä tai mitään. Pelkäsin koko kotiintulomatkan, että hamsu jäätyy ulos, vaikka se oli kuljetuskopassa JA pahvilaatikossa. Omaan häkkiin päästyään otus ei sitten tehnytkään mitään muuta kuin juoksi juoksupyörässään. Eläinkaupassa ei sellaista ollut, joten nyt se innostui vähän liikaakin. Pyörä pitää ehkä ottaa ensi yöksi pois jos sama meno jatkuu. Käsitellä en ole neitiä vielä raaskinut, antaa sen ensin vähän tutustua uuteen elinympäristöönsä.

Nimeksi taisi tulla lopulta Caramel, tutummin Karkki.

Nyt istun kotona ja mietin, miksei kukaan ole laittanut ruokaa. Minulla on nälkä, mutten uskalla sanoa sitä kellekään. Pitäisivät kuitenkin läskinä sikana. Mutustan kurkkua ja porkkanoita pahimpaan nälkään.