2012/05/15

Beauty Is The Enemy


Olen nyt saanut painoa hilattua melkein kilon ylöspäin. Ei se vielä ole 35kg:ssa, mutta vähän kerrallaan...

Kotona ollessani olen syönyt yhden lämpimän aterian päivässä. Muutenkin kotona syöminen tuntuu tällä hetkellä turvallisimmalta kuin kodin ulkopuolella. Viime yön olin kultani luona ja päivällinen jäi purkilliseen raejuustoa ja vihanneksiin.

Tiedän, ettei ravinnonsaantini ole riittävää, mutta yritän pikkuhiljaa lisätä ruoka-aineita pään sisäiseen ateriasuunnitelmaani. Jos paino ei nouse, pitää syödä lisää. Ja sepäs se vaikeaa onkin, nälkä olisi muttei uskalla ottaa.

Aamupalaksi olen viime viikkona syönyt omenaa ja kahvin kanssa pari desiä maitoa. Puuro jotenkin takkuilee, en uskalla keittää edes annospussia, jossa tiedän olevan tasan 120kcal. Yleensä puuro on ollut yksi turvaruoista, mutta kun pitäisi syödä päivässä muutakin, tuntuu se vaikealta.
Välipalaksi mutustelen raejuustoa, hedelmiä ja viiliä. Tänäänkin kun tulin kaupungilta säntäsin suoraan jääkaapille, koska aamupala oli jäänyt niin pieneksi.
Päivälliseksi söin tänään vain maissia, vaikka pakastimessa olisi ollut sosekeittoa. Näin, koska teki mieli. Viime viikolla söin useampana päivänä soijanakkikeittoa, joka oli hyvääääää, vaikka ahdistikin.
Olen nyt ihastunut pakastemansikoihin, joita syön iltapalaksi. Viiliäkin pakotan itseni syömään, vaikka tuntuu, että se on vain turhia kaloreita. Pitää yrittää turvata kalsiumin saantia, kun kerran luut ovat niin huonossa kunnossa. Osteoporoosille kyytiä!

Enkä ole oksentanut yli viikkoon!


Huomenna on pitkästä aikaa psykiatrinen poli. Siellä varmaankin vain todetaan, että hoitoa ei voida vieläkään aloittaa ja jatkan omalla terveysasemalla. Hoidon uudelleen aloittaminen vaatisi painoindeksi 16:n ja aivan niin pitkällä en vielä ole.

15 kommenttia:

  1. parempi pienin askelin eteenpäin, kuin suurin harppauksin ja niistä säikähdyksissään perääntyä!:) jatka samaan malliin, kyllä sä selviät!! Aseta itsellesi vaikka esimerkiks joka toiselle päivälle jokin pieni haaste, minkä toteuttamisesta aiot pitää kiinni. Esim vaikka just toi aamukahviin maitodesin lisääminen:)
    hurjasti tsemppiä!!

    VastaaPoista
  2. OON TODELLA YLPEE SUSTA! Jatka juuri noin, syö niitä mitkä tuntuu hyvältä ja uskalla ylittää rajaa vähän kerrallaan. Ei liikaa ettet pelästy ja ota takapakkia, mutta ÄLÄ LUOVUTA!

    VastaaPoista
  3. Hui musta on jotenkin kauhistuttavaa, että ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa saadakseen apua. Tai siis.. silloinhan sitä apua kaikista eniten tarvitsisikin.

    Tsemppiä sulle paljon!

    VastaaPoista
  4. Oi, ihanaa! Piristit päiväni! (tai no iltani..)
    Ihana kuulla että olet edistynyt (: Jatka ihmeessä samaan malliin tsemppiä ja aivan mielettömän monta halia <3

    VastaaPoista
  5. Vitsit miten mahtavaa! Tulin tosi hyvälle mielelle tästä kirjotuksesta :) Ihan hirmuisesti tsemppiä, oot vahva tyttö!

    VastaaPoista
  6. Upeaa edistystä, juuri tuosta se lähtee. Syö sitä mikä menee ja mieli tekee, kunhan syöt. Jatka samaan malliin! <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille, jotka jaksavat uskoa muhun :) <3 Tänään polilla sain lukea rivien välistä, että ei tästä mitään tule ja yksin en pysty saamaan painoa yhtään lisää. Vähän kannustavampaa asennetta olisin hoitotaholta tarvinnut :<

    VastaaPoista
  8. Höh törkeetä ettei ne yhtään usko suhun siellä :< mä uskon et sä viel selviit! Tsemppiä miljoonasti<3

    VastaaPoista
  9. eihän sun tarvitse syödä tai nostaa painoa. odottele vaan, että paino putoaa jonnekin alle 30 kiloon niin pääset suoraan letkuihin sairaalaan. helppoa ja kätevää.

    VastaaPoista
  10. myös parantumista kohti menevä17.5.2012 klo 17.24.00

    Hienoa! Päivä kerrallaan. kyl sä selviit! Ja ku pääset parempaan niin itsetunto kohoaa ja jaksat paremmin. Äläkä pelästy takapakkeja, niistä pääsee kyllä. ota apu vastaan mitä saat ja voimaudu läheisistä. zemppiä!

    VastaaPoista
  11. Hyvä hyvä! Ihanaa että menee paremmin! Pienillä askelilla vain eteenpäin :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  12. Oon seurannut kauan sun blogia ja nyt oli pakko tulla kommentoimaan. Ihan huippua että sulla on mennyt vähän paremmin! ja tiedän että kyllä sä pystyt parantumaan, ei edes ole muita hyviä vaihtoehtojaka, kyllä sä pystyt. :)
    ps. mulla on sulle mun blogissa haaste!

    VastaaPoista
  13. Miau ♥ Mä aina välillä luen sun blogias :) Ajattelin nyt liittyä lukijaksi.

    Surullista katsoa sun kuvia, kuinka vaan kuihdut ja kohta susta ei oo mitään jäljellä. Sä oot niin hurjan kaunis ja mukava ihminen,mutta olisit vielä enemmän sitä jos toi sairaus ei olisi pilaamassa sitä.

    Mä tiedän ja uskon miten vaikeeta sun on parantua! Mä toivon sitä sulle silti tosi paljon. Koska sä tiedät,että jos jatkat noin,joku päivä sun kultainen sydän ei enää jaksa.

    Mä tiedän,ettei tästä ole mitään apua,mutta ehkä jonain päivänä sun syvältä sisältä tulee sellainen ääni,joka sanoo,että sun on pitää parantua,että saisit elää ja kokea paljon vielä !

    -Niina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä täältä vielä ylös rämmin, haluan vielä joku päivä elää ja nauttia siitä. Tää kesä menee toipuessa ja yrittäen nostaa painoa, jotta syksyllä pääsis taas kouluun.
      Kiitos kun kommentoit ♥

      Poista