2012/08/24

Can You Help Me


Löysin vanhan päiväkirjani. Oon väsyny tähän sairastamiseen, tätä on jatkunu jo niin monta vuotta.

"keskiviikko 08.10.2008

Mä en oo menos vielä nukkumaan, läksyt tekemättä. Ja eka pitää viel urheilla, koska mä söin tänään liikaa. Oksensinkin, mutten tarpeeks. Mun piti lähtee lenkille, mut en sit menny ettei kukaan ihmettelis mun yhtäkkii innokkuuden puuskaa. Lisäks mä tarviin uuden ohjelman, painolle ei tapahdu mitään, ennemminki se vaan nousee. Alotan jonkun omena-dieetin, vittu syön liikaa ja sit itken kylppärissä. Vihaan mun läskejä käsiä, vihaan kaikkea, nytki mä tunnen mun miljoonat makkarat vatsalla. Niistä jää punaset viivat kun nousen ylös. Revin ne kohta irti."

"lauantai  04.04.2009
Se on jännä, etten syö mitään. Pystyn siihen, vaikka kaapit on täynnä karkkia. En päässy siis ratsastaa sen stnan liikuntakiellon takia. Kävin sit ostaa hiusvärin ja lukiokirjat ja tein ruokaa, jota en syöny. Illal kävin Ellan kaa kattoo leffas himoshoppaajan  ja menin sit Suomisille ja vein Onni-koiran ulos. Käveltiin yli tunti, tihkusateessa, jalat märkinä, sormet jäässä. Väsyttää."

"keskiviikko 04.11.2009
Rakas anoreksia,
kaikki haluu susta eroon, mutta sä oot luvannu, että me ollaan yhtä. Jos sä lähet, musta ei jää mitään jäljelle, koska meistä kahesta mä oon se heikompi osapuoli. Ja sä ehdotat, että lähen sun mukaan, koska me ollaan yks ja sama. Mutta me ei olla ilkeitä, ei pahoteta muiden mieltä. Me tehään niinku ne oikeesti haluu: me lähetään. Me kuljetaan samaa matkaa ja kuihdutaan tästä maailmasta."

"03.03.2010
Jos mä kuolisin, se ei haittais. Se ois helppoo, koska en odota tulevaisuudelta mitään. Ei sitä voi kaivata mitä ei ole. Jos syömishäiriö joskus veis mut, haluisin, että kaikki jatkais elämäänsä onnellisina eikä käyttäis aikaa mun suremiseen. Ois nytki helpompaa olla satuttamatta läheisiään. Muhun sattuu vaan teidän kipu."
(Voin julkaista näitä lisääkin, jos tykkäätte)

Keskiviikkona pääsen osastolle. Toivottavasti siitä on tällä kertaa enemmän apua. Ainakin on toiveikas olo. Samalla pelottaa mennä sinne näin isona. Mitä jos joudun aloittamaan heti startti-ateriasuunnitelmalla puolikkaan sijaan? Mitä jos, entä jos, apua!
Paino 36,0kg, painoindeksi 13.06.

12 kommenttia:

  1. Vanhat päiväkirjamerkinnät on aina jotain niin utopistista. Itse kun luen omiani, pystyn palaamaan täysin siihen hetkeen, kun kirjotin. Muistan missä kirjoitin, muistan milloin mikäkin matto painoi kuviot käteen maatessani lattialla ja miltä se tuntui.. Ja se fiilis. Mut toisaalta niissä on jotain... kiehtovaa ja opettavaa. Yksi sana voi joskus kääntää kaiken ympäri.

    VastaaPoista
  2. Rakas ihminen, älä sitten lähde sieltä osastolta kesken kaiken pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus olisi olla ainakin bmi 16:een asti, jotta voin taas aloittaa käynnit tavallisella psykiatrian polilla. Näin mä ainakin itselleni säännöt asetan.

      Poista
  3. Nyt putosi kivi sydämeltä, olen odottanut tätä postaustasi niin kauan! Mahtavaa, että pääset keskiviikkona osastolle! Olet nimittäin kuvan perusteella aika järkyttävässä kunnossa. Älä stressaa tulevasta vaan ota hoito vastaan niinkuin se tarjotaan. Kyllä Sinä pärjäät! Olen ehdottomasti hengessä mukana ja toivotan ihan mielettömästi voimia ja tsemppihalua Sinulle! Ja joo, julkaise vaan lisää noita päiväkirjamerkintöjä jos suinkin itse haluat.

    ISO halaus! <3

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että pääset osastolle! Tuntuu, että tarvitsisit apua niin kipeästi, mutta ettei sitä ole tarpeeksi saatavilla. :( Toivottavasti tästä osastojaksosta olisi sinulle paljon apua ja hyötyä.

    Ja joo, olisi kiva jos postaisit lisää noita päiväkirjan katkelmia!

    VastaaPoista
  5. Tykkään noista päiväkirja-pätkistä - lisää, kiitos :)
    Tsemppiä sen osastojakson kanssa! Paljon haleja sinne sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin tehdä postauksen siitä, miten jouduin ensimmäistä kertaa nuorisopuolen suljetulle..

      Poista
    2. Paljon stemppiä myös täältäkin! :)

      Ja tee toki postaus tuosta aiheesta, itseä ainakin kiinnostaisi kovasti lukea siitä. :)

      -J

      Poista
  6. Ihana lukea, että pääset osastolle! Nyt vain olet suosiolla pidempään, sä kyllä pystyt siihen! <3 Voimia!

    VastaaPoista
  7. voi voi että, niin monta vuotta oot menettänyt sille täydelle turhuudelle, ei enää puoltakaan enää lisää ! kuten lupasin, tuun nyt osastolle monta kertaa moikkaamaan ja natsi-tsemppaamaan ja takomaan järkeä sun päähän ja todistamaan että terve elämä tuo sulle vain uusia, positiivisia, ihania asioita ! loppuun asti nyt, you can do it, girl ! <3

    VastaaPoista