2012/08/17

Walking Disaster

Vereni on mustaa kun se hiipii ranteitani pitkin tippuakseen viemäriin. Terä viiltää vielä kerran, mutta jäljet eivät onneksi levähdä auki - ei tarvitse lähteä tikkauttamaan. Miten tähän taas tultiin, kun jäin illaksi yksin kotiin koiravahdiksi.

Sain ponnistella, jotta pääsin koiran kanssa ulos tässä olotilassa. Nielin tarvittavat temesta-, zyprexa ja ketipinor-napit, mutten huomaa vaikutusta. Itkusta turvonneet punaiset kasvot, en katsonut ketään silmiin. Menisin aikaisin nukkumaan, mutta pitää vielä vahtia, että pikkusisko tulee sovittuun aikaan kotiin.

Soitin sairaanhoitajalle ja sain ajan ensi keskiviikoksi. Siellä sitten keskustellaan mahdollisesta osastosta. Hävettää vain mennä takaisin, kun pärjäsin vain kuukauden poissa. Mutta tää on taas riistäytynyt siihen pisteeseen, etten omin voimin pääse ylös. Kävelyä tunnista toiseen, joku hedelmä väliin ja sit taas ulos ovesta. Illat saan sentään rauhoitettua, nytkin katson Junoa teemuki kädessä.

Enkä huomaa laihtuneeni.

13 kommenttia:

  1. Voi ei :( toivottavasti pääset osastolle takaisin niin pian kuin mahdollista. En osaa oikein sanoa mitään taaskaan, muutakuin että voimia ihan hirmuisesti!

    VastaaPoista
  2. Kuvassa ei varmaan oo oma kätesi? Ainakaan toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. komppaan. paitsi, et epäilen että on. näyttää aika pahalta, jos noi paljo verta tulee. eipä se vaadi auki olevaa haavaa, et joutuu tikkaamaan. voi myös olla runsaasti vuotava, joka ei lopu ennen.. terveisin tietävä.

      Poista
    2. On oma käsi, eikä haavat oo menny viel kunnola umpeen. Ehkä ois pitäny käydä liimauttamassa.

      Poista
  3. noora älä viitti oikeesti laittaa tämmösiä kuvia tänne... mitä haluat saavuttaa sillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhä kaikki saa laittaa omaan blogiinsa joka nimenomaan kertoo sairaudesta niin mitä tahansa kuvia haluaaki. Eri asia on sitte tarviiko niitä katsoa.

      Poista
    2. Vähän vaikea olla katsomatta, kun pomppaa silmille. :( Eihän sitä osaa varautua että nyt on varmaan tulossa kuvia veren vuodattamisesta.

      Terv. Eri anonyymi kuin edellä

      Poista
    3. Anteeks, en taas ajatellu ku ite noita jälkiä on jo niin tottunu kattelee -________-

      Poista
  4. Noora! Hyvä, että soitit ja sait ajan polille. Kamalaa seurata vierestä tätä tuskaasi voimatta tehdä mitään. Tuota rannekuvaa en pysty katsomaan ollenkaan. Toivottavasti pääset pian osastolle! Eikä siinä ole mitään hävettävää että sinne palaat; tarvitset todentotta apua! Iso Voimahali Sinulle! <3

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä sulle! Älä häpeä yhtään sitä, että meet takasin osastolle! Jonakin päivänä sä vielä elät onnellisena ja terveenä ja nää ajat on muisto vaan<3

    VastaaPoista
  6. Osastolla henkilökunta on sua varten, ne ei taatusti ajattele, että "tuosssa se taas tulee", päinvastoin. Olet rohkea, kun itse palaat ja haet apua. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Tulit viime yönä kun uneen @___@ kerro pian taas kuulumisia! Ja vaikka videopostaus, sitä olis ihana katsella pitkästä aikaa ja kuulla sun ihana äänesi :)

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin<3 Tahdon hymyillä täällä ruudun takana, en tahdo enään että ihmiset kuolee tuohon sairauteen. Ennenkaikkea tahdon että sä pystyt hymyilemään, nauttimaan, elämään - ennenkuin se on liian myöhäistä. Ota hoito tosissas, pikkuhiljaa puhumalla ja ajattelemalla pystyt huomaamaan että sulla on vakava sairaus josta voit parantua. Saat motivaatiota paranemiseen ja voitat sen. Sä ansaitset parempaan. Sä ansaitset apua, tukea ja halauksia. Mene osastolle ja tule terveenä takasin. Sitten kun olet 101% varma että pärjäät. Tuo sairaus ei ole sun vikas, älä syytä itteäs. Oot mahtava ihminen ja kaunis ja sulla on mahdollisuus vielä elää täysillä, terveenä!

    Oon viistoista ja sairastunut tohon samaan tautiin. Huomaan teksteissäsi niin paljon mua että itkettää. Toivon että sulla olis parempi olla. Oot mahtava persoona, muista se. Ihmiset rakastaa sua, susta välitetään ja susta pidetään tommosena kun oot. Sua rakastetaan vaikka oireilet. Läheiset vaan haluu että sulla on kaikki hyvin. Ne haluu auttaa. Älä hukkaa elämääs, vaikka tiedän että monesti (liian monesti) sana kuolema nostaa suunpielet ylöspäin.

    VastaaPoista