2012/10/22

Surprise Surprise

Lensin perjantaina osastolta pihalle, koska nilkkaani tuli viisi tikkiä. Tuli niin paha olo, että viilsin vaikka olin pyytänyt tarvittavaa lääkettä ja istunut hoitajan vieressä puoli tuntia. Ajattelin, että haavaa ei huomattaisi jalastani samoin kuin ranteestani, mutta se vuosi verta niin pahasti, että hoitaja huomasi verisen lahkeeni...

Nyt tuntuu, että koko osastojaksoa ei olisi ollutkaan. Olen asunut tyttöystäväni luona ja vältellyt ahdistavaa oloa kotona. Eilen itkin puoli päivää, ettei tästä tule mitään, etten osaa päästää irti anoreksiasta. Tänään kuitenkin uhmasin sitä ja kävimme thai-buffetissa syömässä lounaan. Muutenkin tuo tyttö (jota rakastan älyttömästi) on tsempannut minua älyttömästi, vaikka itselläänkin on vaikeaa.

Olen saanut syötyä yllättävän hyvin (ja juotua alkoholia ja polttanut..), vaikka se on paljon vaikeampaa kuin osastolla. Sovimme kuitenkin äitini kanssa, ettei minun nyt aluksi tarvitse nostaa painoa, kunhan saisin sen pysymään ja saisin syötyä säännöllisesti edes jotain.

Tänään oli poli, jossa sovimme, että hoitaja käy luonani syömässä näin aluksi ainakin viisi kertaa kahden viikon sisällä. Kadun, että pyysin tätä hoitomuotoa jo nyt, koska mieli tekisi tiputtaa paino sinne kolmeenkymmeneen. Samaan aikaan toinen puoli haluaisi terveen ja tavallisen elämän, oikean elämän tämän syömishäiriöhelvetin sijaan. Kyllä minusta on tähän, kun vain itse haluaisin.

OTIN KIELIKORUN ja nyt en osaa enää puhua :'DD

Mamin Caramelli-lelli

11 kommenttia:

  1. Taidan kommentoida blogiasi vasta toista kertaa, ellen jopa ensimmäistä .. Mutta tämä sinun blogisi on sellainen, jota seuraan ns. tiheämmin kuin monia muita blogeja.

    Onneksi sinulla on tyttöystäväsi ♥ Se auttaa aivan älyttömästi tuon kaltaisissa tilanteissa, että on joku kenestä pitää kiinni, joku kuka lohduttaa ja rakastaa kaikesta huolimatta eikä jätä yksin vaille huolta ja rakkautta.

    VastaaPoista
  2. älähän nyt sitten kielikorua käytä tekosyynä syömisen skippaamiseen, vaikka sen kanssa onkin aluksi monilla haastavaa syödä. äläkä kulta pieni ikinä enää laihduta! voisitko mitenkään kuvitella, että yrittämällä yrittäisit kokonaan unohtaa sen painontarkkailun? tiedän kyllä varsin hyvin miten anoreksia toimii ja miten mahdottomalta se tuntuisi näyttää persettä syömishäiriön ajatuksille, mutta uskon ettei mahdotonta. ruokit väärentynyttä ajatusmaailman lohkoa päässäsi kun kirjoitat välillä vähän laihdutusta kannustavan puoleisesti, vaikka tarkoitus sulla on varmasti vain tuoda kokemuksiasi tarkasti esille lukijoille. olisi ihanaa jos saisit edes pieniksi hetkiksi päivissä jotain täysin muuta ajateltavaa. edes pari minuuttia päivästäs olisitkin ajattelematta syömistä ja painoa? kyllä se viisi senttiäkin on tuhannen euron alku! oon tosi murheissani sun puolesta kun terä viilsi ja lensit ulos. ei olis saanut, vaikka tiedäthän sen itsekkin ja jälkiviisaudet on typeriä. olisi tärkeintä pysyä tässä hetkessä. en voi muuta kuin juurta jaksaen kannustaa sua syömään ja tervehtymään. olisi muuten ihana viettää kokonainen päivä sun kanssa, olla koko ajan läsnä sun yrittämisessä ja kannustaa suullisesti vieressä.

    VastaaPoista
  3. älä nyt helvetti enään laihdu kiloakaan! oot jo hyvässä vauhdissa parantumisessa. (vaikkei siltä tuntuisikaan). oot vasta alussa, mutta silti. etkä enään ole elossa jos laihdut. et varmasti!
    vaikeaa se on. mutta kyllä siitä selvii!

    hyhvä, että pyysit ruoka-apua. loppupeleissä se on vaan hyvä, vaikka se ahdistaakin.

    tsemppiä sinne kovasti!

    VastaaPoista
  4. Tosi kurja toi osastolta pois potkiminen, mut hyvä juttu et toi hoitaja tulee sit sun luo syömään.

    Kyllä se siitä vähitellen, kunhan et anna nyt periksi!

    Voimia ♥

    VastaaPoista
  5. nyt ei saa luovuttaa! Oot nähny jo sen helvetin kolmessakymmenessä kilossa enkä usko (ja tuskin säkään) et sun elämä olisi yhtään parempaa siinä. Eihän se sillonkaan ollu.(?) Sitäpaitsi jos laihdut taas oon aika varma et sua ei enää sitte ole. Sinusta ei siltä ehkä tunnut mutta sun keho on ollut erityisen kovilla viimeisen vuoden ja kovilla koko tän n.kuuden vuoden(?) (en ole varma kauan oot sairastanut) oot laihtunut kuoleman rajaan ja sitten saanut hieman painoa ja laihtunut taas sinne 30kiloon. Älä petä itseäsi ja muita taas ja kuole. oot ainsainnut paljon parempaa. <3

    Ihana ja kaunis oot! Ja onko toi sun hamsteri? Toosi söpö ja ihana! Anna sille rakkautta koko sen loppuelämäsi ajan! äläkä jätä enää sitä sun anoreksian takia kotiin ilman sua. Silla on ollut sua varmasti toosi kova ikävä ja haluaa nyt vain sun hellyttä! Tsemppiä! oot ihana.

    VastaaPoista
  6. Oot upee, ihana ja sulonen! Tsemppiä ihanuus! <3

    VastaaPoista
  7. Ihana kuva, ja tsemppiä!♥

    VastaaPoista
  8. Nyt koita edes pitää se paino siinä, missä se nyt on, ettet oikeasti joudu sisätaudeille tai suljetulle. Olet ansainnut terveemmän elämän ja sulla on rakkaat tukenasi. Nyt vain kovasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä nyt ihan hirveesti! Sä onnistut vielä! (:

    VastaaPoista
  10. Kamalaa että itsetuhoisen käytöksen takia heitetään OSASTOLTA pihalle.. Siellähän sinua juuri pitäisi auttaa.

    VastaaPoista
  11. voisitko kertoo lisää itsetuhosuudestas tai laittaa kuvia arvista ja anteeksi tällanen kysymys :(

    VastaaPoista