Painoindeksi 15.26. Vihaan itseäni, miksi mä jatkan tätä hoitoa? Jotta tulisin entistä läskimmäksi. Ei, vaan JOTTA PARANISIN. Mua ihan oikeasti pelottaa paraneminen, tuntuu, ettei elämästä jää jäljelle enää mitään syömishäiriön jälkeen. Tai sitten sorrun vain ahmimaan ja anoreksian diagnoosi muuttuu bulimiaksi.
Mitä sisältöä elämään? Koulu, joka ahdistaa aivan mielettömästi, harrastukset, joihin minulla ei ole varaa. Ahdistaa tulevaisuuden miettiminen, siksi en tee sitä.
Nyt kun saan annostella itse, olen varma, etttä hoitajat pakottavat minut ottamaan liikaa ruokaa. Välipalan mokkapala lihottaa ainakin viisi kiloa. Huominen punnitus kertoo kuinka hurjaa vauhtia paino on taas tullut ylöspäin. En halua jatkaa tätä, mutta läheisteni vuoksi minun on taisteltava. Ja ehkä itsenikin.
Eilen käytin kaikki tarvittavat lääkkeeni, oli niin paha olo. Enkä edes tiedä mistä se tuli. En ota selvää itsestäni. Elän vain tässä jatkuvassa mustassa.
Ajatus ei kulje. Kohta on taas syötävä, vaikka lupasin joskus, etten enää ikinä sitä tee.
Totta, syöt, jotta paranisit, mutta et muiden takia vaan oman elämäsi! Olet todella hienosti tsempannut osastolla ja kertoo paranemishalustasi, että yhä olet siellä, vaikka tuska on sanoin kuvaamatonta. Miten paraneminen voikin olla niin pelottavaa, saman kysymyksen kanssa minäkin kamppailen päivittäin. Voimia taisteluun! Tulevaisuus kyllä hahmottuu ajan kanssa, keskity nyt vain tähän päivään. <3
VastaaPoistaSun on taisteltava. Noi tunteet on niin älyttömän tuttuja tällekkin ruumiille. Sun ei tartte ajatella tulevaa vielä, mutta kunhan elät tässä hetkessä.- ja ajattelet kaiken hyötynä ja yrität viljellä sun elämään positiivisia asioita, vaikka ehkä (mulla ainakin) tuntuu ettei niitä ole... Ehkä ajattelet edelleenkin laihuuden tuovan täydellisyyttä ja onnen, mutta se ei todellakaan ole niin. Oot varmasti itsekkin sen huomannut. Mutta silti tämä sairaus on kietoutunu meijän ruumiseen ja kuiskii lauseita joiden takia meillä ei todellakaan ole hyvä olla.
VastaaPoistaÄlä luovuta. Taistele itses takia. Sä ansaitset elää! Hyvä on edessäpäin. Sen eteen on taisteltava. Hali<3
Muutama edelläolevista onkin sanonut järkevästi. Mutta sinä pystyt siihen jos haluat. Mihin vain pystyy jos haluaa. Ruoka on sun lääkettä, ja yhdestä mokkapalasta kukaan ei liho, onneksi. Eikä kyllä kahdestakaan. Itsekin pelkään, mutta yritän ajatella järjellä. Ja jos minä en siihen kykene, joku muu kyllä puhuu minulle järkeä.
VastaaPoistaPäivä kerrallaan mennään, niinhän?
oot päässy hurjasti eteenpäin, parempaan suuntaan! Se on vain hyvä juttu, vaikket välttämättä niin ajatteliskaan. Sun lähellä olevat ihmiset huomaa sun parantuvan, tulevan parempaan kuntoon ja onnellisemmaksi, vaikket itse sitä huomaa. Itsekin kamppailen kehon ja syömisien kanssa, tiedän sen olevan vaikeaa. Mutta ei anneta sairauden voittaa, eihän?
VastaaPoistamitä harrastuksia sinul olis, mihin ei ole varaa?
VastaaPoistakomppailen edellisiä, voimia sinne. <3
Ratsastusta ja tennistä olen ennen harrastanut
Poistajos niitä asioita rakastat, älä päästä niitä unelmia mielestä! kaikki on varmasti sinulle avoinna ja mahdollista- tavalla tai toisella- kunhan ensin saat itsesi kuntoon. <3
Poistapainoindeksi 15.26 joka on sairaanloinen alipaino. Sä et ole läski, sä olet vaan paremmassa kunnossa kuin ennen. ja tajuatko millasen työn oot tehny terveyden eteen. Nyt et luovuta!!!!
VastaaPoistakomppaan jemppuQ:ta ihan täysillä!
Poistaja muista noora, sä et sentään oo ainoo, ketä tuntee noin. ketä miettii, että miten pelottavaa on jättää syömishäiriö, ja mitä sen tilalle. -sillä KAIKKI sairastavat on samassa tilassa. niin paljon ihmisiä on siitä kaikesta selvinnyt, niin miksi et säkin? (ja mä..)
tsemppii sulle sinne.
oo vahva! kyllä se sitten palkitaan.
Haluun taas herätellä sua: jossain sisimmässäsi tiedät ihan varmasti, että on todella naurettavaa ja kieroutunutta luulla, että joku leivos lihottais sua viisikiloa. Tiedä sen itsekin, että vaikka söisit noita leivoksia tänäään 50kg edestä niin et liho grammaakaan, ehkä saat jotain nestettä joka häviää parissa päivässä. Anoreksian ääni on voimakas, mutta välillä oikeesti kannattaa kuunnella omaa järkeä. Ja oikeesti, ajattele nyt järjellä tota sun painoindeksiäs.. Ehkä oot pöpilässä jossa muillakin on indeksit jotain sairasta, mutta kellään normaalilla ei kyllä pyöri noissa lukemissa. Toisiin ei pitäisi verrata, mutta oma indeksini lähentelee 19 ja kuulen usein olevani laiha. Että näin.
VastaaPoistaNooraseni! Kun tuntuu noin pahalta kuin nyt, niin yritä muistaa kuinka moni täällä on todistanut että olo helpottaa vasta ajan kanssa, ei heti kun toipuminen on lähtenyt käyntiin. Olet vasta toipumispolun alussa ja nyt Sinun pitäisi jaksaa keskittyä vain fyysisen kunnon parantamiseen, vaikka se todella tuskaista onkin. Muiden juttujen aika on myöhemmin. Pääset ehkä jossain vaiheessa terapiaan, jossa voit pikkuhiljaa alkaa pohtia tulevaisuutta ja mitä elämältäsi toivot. Muista kuitenkin ettei Sinun ole pakko käydä lukiota, voit valita jotain ihan muuta; opiskella jotain ihan muuta tai mennä töihin, jos vaikka keksisit jonkin kivan työn. Ja ehkä voisit saada vaikka vanhemmiltasi vähän rahallista tukea, jotta pääsisit harrastamaan vaikkapa ratsastusta tai tennistä. Harrastukset ovat kalliita, mutta varmasti saat siihen apua jos läheisesi tietävät että harrastus voisi tukea Sinua paranemisprosessissasi. Koska olin lukevinani rivien välistä, että harrastus voisi olla pieni valopilkku elämässäsi voisit alkaa ajatella että harrastuksien eteen kannattaa parantua, koska mainitsemasi harrastukset vaativat hyvää fyysistä kuntoa. Puhumattakaan siitä että itsekin nautit niistä enemmän jos olet kunnossa. Älä pohdi niitä asioita jotka Sinua tällä hetkellä tulevaisuudessa ahdistavat, vaan niitä jotka voivat tukea Sinua paranemisprosessissa, kuten juuri kivat harrastukset. TOOOSI PALJON VOIMIA SINULLE!!! <3
VastaaPoistaLuin anoreksiasi alkaneen jo yläasteella. Mitä kaverisi sanoivat kun et syönytkään enää normaalisti? Vaikuttiko se suhteisiinne jotenkin?
VastaaPoistaOlet älyttömän rohkea, vaikkei susta siltä tuntuiskaan <3
Meillä ei yläasteella ollut oikein tapana kenelläkään syödä koulussa kunnolla, joten en pistänyt silmään juomalla vain vettä tai jättämällä ruokailun kokonaan väliin. Aina pystyi tukeutumaan siihen, että "kouluruoka on pahaa."
PoistaOot päässy ihan huimasti eteenpäin, vaikka paraneminen tuntuukin pelottavalta. Tunne siitä että kontrolli pettää on ihan kauhee, mut tuut huomaamaan et kaikki muuttuu paljon paremmaksi kunhan vaan jaksat taistella. Oon vaan niin ylpee susta et oot sinnitelly näin pitkälle ja oon varma et sä tuut onnistumaan anoreksian nujertamisessa. Paljonpaljonpaljon voimia ja jaksamista sinulle!:)
VastaaPoistaTaistele! Olet päässyt jo eteenpäin, älä enää anna anoreksialle valtaa vetää sinua taas sinne synkkään ja ahtaaseen rotkoon, mitä anoreksia vertauskuvauksellisesti on.
VastaaPoistaSinä ansaitset elää vapaana, ilman sairautta. Terveenä ja vahvana. Nyt on vaan hammasta purren jatkettava taas eteenpäin ja kestettävä ahdistus. Anoreksia vie sinulta kaiken, se ei tee onnelliseksi.
Voimia ja halaus <3
T: Eräs taistelija
oon niin niin ylpeä sinusta! on ihan mahtavaa huomata kun nouset portaita, kohti terveyttä ja taistelet. kaikkea hyvää sinulle!! :)
VastaaPoistaKauheasti voimia ja energia jajajaja KAIKKEA <3
VastaaPoistaKaikilla, myös sulla on oikeus parantua ja nauttia elämästä terveenä! Sulla on tulevaisuudessa ja "terveessä elämässä" mahdollista tehdä ihan mitä sä haluat :) Ei mitään "ei pysty" tai "ei ole rahaa", kyllä kaikki järjestyy ja susta on mihin vaan kunhan päätät. Mua itseäni motivoi parantumaan se, että mietin, mitä kaikkea elämällä voisi tehdä. Loin itselleni itseasiassa silloin todella yliampuavilta tuntuaviakin tulevaisuuden unelmia, mutta ne motivoivat todella paljon paranemaan :) Tulevaisuuden kysymyksiä ei kannata pohtia liikaa, ei terveidenkään ihmisten tarvitse päättää tulevaisuudestaan "pysyvästi", go with the flow ja opettele löytämään elämästä asioita, joita rakastat ja mikä tuntuu tärkeältä :) Kaikki rupeaa tuntumaan eritavalla ihanalta ja mielekkäältä, kun ajatus alkaa rullata ilman anoreksiaa. Tsemppiä, oot mielettömän rohkea, kun annat itellesi mahdollisuuden parantua!
VastaaPoistaMä oon Noora tosi ylpee susta et oot jatkanut hoitoa vaikeuksista huolimatta. Mä tiiän et sä viel paranet!
VastaaPoistaheips, mulla ois sulle tunnustus! tsemppiä paranemisen suhteen, olen varma että vielä joku päivä onnistut. ♥
VastaaPoistahttp://innocent-they-swim.blogspot.fi/2012/10/pitaa-nayttamo-suuri-valloittaa-tanssia.html
Voi kiitos, kauniisti sanottu <3
PoistaPaljon tsemppiä!
VastaaPoistaMinulla on jotain sinulle blogissani :3
http://yksinsumussa.blogspot.fi/2012/10/suosikkiblogini.html