Valvoin melkee koko viime yön. Aamullakin nousin virkeänä ulkoiluttamaan hamsteria kun tyttöystävän herätyskello soi puol kuus. Mä vaan heräsin jo kahen aikaan, enkä saanu enää unta vaikka kuinka pyörin.
Viikonloppu ei menny taas ihan suunnitelmien mukaan. Me ryypättiin lauantai ku oltiin Pandan jäljiltä niin rikki molemmat. Söin myös sikana, pidin Nooran lihottajaislauantain, koska halusin olla kaunis enkä tällainen.. no tällainen. Pomppashan se paino yli kilolla ylöspäin: 41,3kg. Enkä edes välitä. Joku pieni pään sisäinen ääni huutaa, mutta vaimennan sen.
Mä olen hirveä ihminen. Mä rikon meidän parisuhteen, aivan kuten te olette sanoneet. Omalla lapsellisella ja sairaalla käytökselläni revin toiseen osapuoleen haavoja jotka valuu verta meidän molempien päälle.
Mä en tiedä saisinko kirjottaa tätä, mutta pakko purkaa:
Meille tuli riitaa mun lääkkeiden väärinkäytöstä. Eikä ees mitään pientä. Piilotin Temestani ja Ankku suuttu. "Mä en voi kertoa, mä tarviin ne." Sit se alko itkee. Päässäni pyöri miljoona eri mahdollisuutta rankaista itseään siitä kuinka mä satutan tota toista. Koska kaikki lähti musta. Ja mä todella oon se itsekäs ihminen, joska sä mua kutsuit. Oon hiljaa enkä osaa ees pyytää anteeks. Mä rankasen itseäni myöhemmin. Siihen asti asun kuplassani. Sinne eivät tunteet pääse. On vain tämä kuori. Mä lähdin siitä ovestä - niin oli kaikille parempi. Itkin koko bussimatkan porukoille ja siskokin kysy miks näytät tolta? Miltä? No että sä oisit vaa itkeny monta tuntia. Autoin äitii laittaa ruokaa, mut sit jossain välissä viilsin. Kaks sentin levystä vekkiä ranteeseen. Isi vei mut Haartmanniin tikattavaks (10 ommelta) ja sieltä Auroran päivystykseen. Lääkärit haastatteli mua, mutta puhuin itseni pois. Onneks ei tarvinnu jäädä sinne ku sanoin, että meen porukoille yöks rauhottuu. Tulin sit himaan, söin kunnon lautasellisen hyvää ruokaa ja menin nukkuu.
Mä myönnän kaikki ongelmani, mutten osaa tehdä niille mitään. Satuttaa vain. Kuolemallakin mä vaan satuttaisin muita.
Voi eikä :( Nyt tsemppiä sulle.
VastaaPoistaSä et ansaitse tuollaista käytöstä rakkaaltasi, vaikka kuinka olisit sen aiheuttanut.
Teit oikein kun lähdit rauhoittumaan vanhempiesi luokse, etkä jäänyt kotiin.
Monet mielenterveysongelmat pilaavat herkästi voimakkaatkin suhteet, kokemuksesta tiedän mitä kauheaa rumpaa siitä saattaa tulla. Vaikkei sitä tahallaan haluaisi toista satuttaa, siinä tuppaa onnistumaan silti. :(
VastaaPoistaMikä tilanne nyt? Erositteko? Niin se vaan menee et sairaus tuhoaa parisuhteet, oman kokemuksen mukaan ainakin.
VastaaPoistaEi erottu, se oli vaan yks riita. Oikeestaan meiän eka. Yleensä riidellessä sanotaan mitä ei tarkoteta ja musuakin kaduttaa nyt hirveästi jälkeenpäin. Me kuitenkin rakastetaan toisiamme, tämmöstä vaan sattuu välillä.
VastaaPoistavoi ei :( voimia<3 kunpa voisin jotenkin auttaa :(
VastaaPoistaParisuhteissa tulee ylä- ja alamäkiä ja välillä tulee satuttaneeksi toista, vaikkei sitä tarkoittanutkaan. Te selviätte tuon yli, muista vain, että satuttamalla itseäsi satutat muita kaikkein pahiten, ole siis itse itsellesi rakas, niin muutakin rakastavat sinua. Voimia ja tsemppiä!
VastaaPoistap.s. ihanaa kuulla, että ruokailut ovat sujuneet ja paino nousee. Kun olet fyysisesti paremmassa kunnossa, myös psyyke rauhoittuu. <3
Voooi, hienoo et sun paino on noussu, sun pitäs olla ylpee siitä. Sun todellakin on saatava lisää painoa, ja on hienoo et sä itsekkin tiedät sen. Hakkaa se sun syömshäiriö, sä et oo sellasta ansainnu.
VastaaPoistaOnhan se ikävää, kun sun rakas suuttu sulle, mutta joskus sitä ei voi hallita tunteitaan. Ei sillä että oisin mitenkään sen puolella. En kyllä tässä asiassa oo sunkaan puolella. Te molemmat teitte väärin, Ankun ei ois saanu kuitenkaan ihan noin kovasti reagoida tohon. En siis mitenkään hauku teitä kumpaakaan, kyllähän tollasta nyt edes kerran käy.
Sä et oo itsekäs, vaan neuvoton.
Tsemppii sulle, oot tärkee monille. <3
Noora ei asiat ratkee sillä, että viillät. Paha olo tulee vaan takaisin jossain vaiheessa, kun kipu hellittää. Varmasti saat luottamuksen takaisin kun osoitat, että suhun voi luottaa. Oon tosi iloinen, että sait sen pienen äänen nujerrettua :) Lähetän sulle nyt ison halauksen ja toivon että asiat menis paremmin♥
VastaaPoistaOikeesti nuori nainen. sie tarvit psykoterapiaa nyt ja heti. ei lääkkeet mitään yksinään auta, päinvastoin. itsetuhoiselle ei edes saisi määrätä psyykelääkkeitä! ota nyt puhelin käteen huomenna ja soita lääkärille, sano että VAADIT saada terapeutille ajan, ja kerrot kaiken! etsie muuten tuosta suosta nouse.
VastaaPoistaLiian alhaisella painoindeksillä ei saa hoitoa masennukseen, vaikka kuinka soittaisi. Ensin pitää nostaa painoa ja sitten aloittaa masennuksen hoito (ainakin näin olen itse ymmärtänyt, voin toki olla ihan väärässäkin D:)
Poistaaina kannattee silti yrittää. noinhan se monesti on, että eka ne haluu hoitaa sh:ta. mutta joskus masennuski voi olla tappavempaa.
PoistaTiesitkös että omien ongelmien tajuaminen on ensimmäinen askel parantumiseen? Kyllä sä siitä selviät. Ja parisuhde ei ole aina ruusuilla tanssimista. Tunteet purkautuu ja sitten ollaan taas okei. Sun täytyy nyt puhua suusi puhtaaksi ja mennä eteenpäin leuka pystyssä. Sä olet kaunis ja nuori ihminen; sulla on koko ihana elämä edessä! Kunhan vaan löydät sen toisen pienen äänen joka pistää oikeat rullat pyörimään että parannut. Kärsivällisyyttä, tsemppiä ja onnea! ♥
VastaaPoistaMäki pyydän anteeksi, oot kulta tärkeintä <3
VastaaPoistaKiitos, Ankku, tuosta, se oli varmaan tärkein kommentti Nooralle. Ja Noora, yritä tosiaan olla vahingoittamatta itseäsi, sillä se vahingoittaa muita yhtä paljon. Toivon Sinulle ja Ankulle kaikkea parasta! <3
VastaaPoista