Joo, ihan hyvin mä voin. Onneks säkin osaat olla niin hienovaranen. Rustasin tunnin kirjettä, alareunaan kirjotin isolla anteeks. Vanhemmille se oli tarkotettu, meinas tulla reissu Auroraan. Terapiaan ois kai päästävä.
Oon miettiny tätä usein aiemminkin, mutten tosissani yrittänyt. Mä päätin sen tänään aamulla ulkona koiran kanssa musiikit korvilla, nautin mun
viimeisestä päivästä. Lämmin, vapautunut mieli, helpottunut kun edes
joku oli varmaa. Mulla oli levollinen olo ja hymyilin. Tännekin suunniteltu luonnos valmiina lähetettäväksi, pari soittoa ja viestiä kavereille.
naps, naps, naps
"Noora, mitä sä teet?"
Äiti tuli kattoo kun napsuttelin lääkkeitä pakkauksista mukiin. Ketipinoria, Zyprexaa, Seroquel Prolongia. Se oli jo aiemmin käynyt kyselemässä mihin just apteekista ostetut lääkkeet on kadonnu. Otin aika pikaseen jalat alle, juoksin sukkasiltaan rappukäytävään isä perässäni. Piilouduin pihalle autojen taakse ja jatkoin lääkkeiden purkamista muovimukiin. Mut mut löydettiin. Kävelin takas kotiin, en vastannu kun kysyttiin.
Tuijotin seinää ja itkin. Mä epäonnistuin, miks en suunnitellu tätä paremmin? Miks en voinu oottaa yhtä päivää, et oisin ollu yksin? Nyt mun pitää elää taas tässä paskassa, kestää maailmaa, jossa ei oo paikkaa mulle. Kerrankin olin päättänyt jotain, tätä mä haluun. Pois täältä.
Koska mä olen aika rikki. Sama kaava vaan toistaa itseään. Tää alko jo ala-asteella ja on tapahtunu monta kertaa sen jälkeenkin. Yksinäisyys. Ehkä syy siihen, että alun perinkään sairastuin. Ja sä herätit ne muistot mussa just kun aloin saada elämästä kiinni. Oon niin kyllästyny tähän sekamelskaan mun päässä, ahdistukseen ja masennukseen, siihen, miten anoreksia saa mut toimimaan. Haluan pakoon ajatuksiani.
Kuvotan itseäni, peilistä katsoo luuranko joka ansaitsisi kuolla. Läski.
2013/05/31
2013/05/30
Love Me Or Leave Me
En oikeen tiedä mistä alottaa, tekisi mieli purkaa kaikki pas*a, mutta tiedän, ettet halua kaikkia nettiin. Ja on mullakin sen verran itsesuojeluvaistoa, etten ihan kaikkea elämästäni kirjoita.
Ei rakkauden tarvitse olla vaikeeta
Se on oikein, jos se tuntuu oikeelta
Sano kyllä taikka ei,
Joko haluat tai sä katoat
Mua armahda nyt älä leiki mun tunteilla.
Me erottiin, vuoden ja yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen. Yhteinen kämppä, tiedossa jo millaset kihlasormukset. Puhelimessa sovittiin, että tää ehkä loppuu ja on keskusteltavaa. Silti järkytyin kun näin sut facebookissa merkattuna sinkuksi, odotin, että voitais puhuu tää kasvotusten, mutta sä olit ymmärtänyt että se on loppu jo. En siis syytä, tuli vaan tunne että jätit mut netissä...
Kuihdun ja kuolen kun ootan sua vain
Lopeta, älä kiduta!
Rakkautta pyysin mut mitä mä sain?
Surua, jämäpaloja.
Ajattelen sua koko ajan, yritän vihata onnistumatta siinä. Vielä viikko sitten vannoit rakastavasi mua, suutelit ja nukuit vieressä. Valhetta. Tänäänkin sanoit rakastavasi minua, mutta eri tavalla kuin ennen. Ymmärsin sen toisin, luulin, että meillä on kaikki taas hyvin. Jokin selvästi ahdisti sua, mutta en mä tajunnu että syy olen minä. Siks tää tuli yllätyksenä. Olin valmis pistää poikki, mutta sä olitkin tehny sen jo.
Älä pohdi ja mieti ja harkitse vastausta
Sillä järjellä turha on punnita tunteita
Sano kyllä taikka ei
Sano sana vaan ja me erotaan
Tai päätä mun luokseni jäädä ja uskaltaa.
Nyt me ollaan kämppiksiä. Niinkuin papereissa lukee. Parhaita kavereita. Vai ollaanko? Mä annan sulle tilaa, ennen Italianmatkaa asun porukoilla. Juhannuksena toivottavasti voin suhtautua suhun jo paremmin, vihaamatta, itkemättä, olematta surullinen. Ehkä juhlitaan yhdessä? Koska meillä on yhteinen koti, enkä halua sua pois mun elämästä.
Väitän, että kaikki on hyvin, mutta voi! kun tekisi mieli turvautua anoreksiaan. Mä en syö, tai sit oksennan, houkutteleva ajatus. Tai sit musta tulee alkoholisti. Viinapullo valmiina korkattavaks, kaapissa likööriä ja kaljaa.
Oli tänään sisätautilääkärin aika, kaikki on melkeinpä hyvin ja matkalle lähtemisessä ei ole mitään estettä. Lanugokin kuulemma lähtee käsistä kesän myötä kun ei enää tarvita karvakerrosta lämpimänä pysymiseen. Toivottavasti sitä ei tarvitse kasvattaa syksyllä uudestaan! Aion nauttia kesästä ja syödä Italiassa pizzaa ja oikeeta jäätelöä! En anna vastoinkäymisten lannistaa, vaan jatkan taistelua. Ehkä yksin, mutta kuitenkin!
Ei rakkauden tarvitse olla vaikeeta
Se on oikein, jos se tuntuu oikeelta
Sano kyllä taikka ei,
Joko haluat tai sä katoat
Mua armahda nyt älä leiki mun tunteilla.
Me erottiin, vuoden ja yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen. Yhteinen kämppä, tiedossa jo millaset kihlasormukset. Puhelimessa sovittiin, että tää ehkä loppuu ja on keskusteltavaa. Silti järkytyin kun näin sut facebookissa merkattuna sinkuksi, odotin, että voitais puhuu tää kasvotusten, mutta sä olit ymmärtänyt että se on loppu jo. En siis syytä, tuli vaan tunne että jätit mut netissä...
Kuihdun ja kuolen kun ootan sua vain
Lopeta, älä kiduta!
Rakkautta pyysin mut mitä mä sain?
Surua, jämäpaloja.
Ajattelen sua koko ajan, yritän vihata onnistumatta siinä. Vielä viikko sitten vannoit rakastavasi mua, suutelit ja nukuit vieressä. Valhetta. Tänäänkin sanoit rakastavasi minua, mutta eri tavalla kuin ennen. Ymmärsin sen toisin, luulin, että meillä on kaikki taas hyvin. Jokin selvästi ahdisti sua, mutta en mä tajunnu että syy olen minä. Siks tää tuli yllätyksenä. Olin valmis pistää poikki, mutta sä olitkin tehny sen jo.
Älä pohdi ja mieti ja harkitse vastausta
Sillä järjellä turha on punnita tunteita
Sano kyllä taikka ei
Sano sana vaan ja me erotaan
Tai päätä mun luokseni jäädä ja uskaltaa.
Nyt me ollaan kämppiksiä. Niinkuin papereissa lukee. Parhaita kavereita. Vai ollaanko? Mä annan sulle tilaa, ennen Italianmatkaa asun porukoilla. Juhannuksena toivottavasti voin suhtautua suhun jo paremmin, vihaamatta, itkemättä, olematta surullinen. Ehkä juhlitaan yhdessä? Koska meillä on yhteinen koti, enkä halua sua pois mun elämästä.
Väitän, että kaikki on hyvin, mutta voi! kun tekisi mieli turvautua anoreksiaan. Mä en syö, tai sit oksennan, houkutteleva ajatus. Tai sit musta tulee alkoholisti. Viinapullo valmiina korkattavaks, kaapissa likööriä ja kaljaa.
Oli tänään sisätautilääkärin aika, kaikki on melkeinpä hyvin ja matkalle lähtemisessä ei ole mitään estettä. Lanugokin kuulemma lähtee käsistä kesän myötä kun ei enää tarvita karvakerrosta lämpimänä pysymiseen. Toivottavasti sitä ei tarvitse kasvattaa syksyllä uudestaan! Aion nauttia kesästä ja syödä Italiassa pizzaa ja oikeeta jäätelöä! En anna vastoinkäymisten lannistaa, vaan jatkan taistelua. Ehkä yksin, mutta kuitenkin!
2013/05/28
Hate That I Love You
Eilen tuli puskista taas kuningasidea. Join puoli viinapulloa yksin. Ei mua voi näköjään jättää hetkeksikään vahtimatta, ei nimittäin ollut eka kerta. Mun ei pitäny alentuu moiseen, mutta oli niin hieno ilma, että lähdin viereiseen puistoon parille. Ja sit piti saada pää sekasin.
Tänään sit heräsin kuudelta, seittemältä lähdin kauppaan ostaa aamupalaa pähkäiltyäni ensin pitäiskö lähtee lenkille. Aamu meinas alkaa itkulla, mut mähän tän päätöksen tein. Oon silti sitä mieltä, että tästä tulee tosi hieno kesä! Reilun viikon päästä lähetään Italiaan ja kun tullaan takas, mulla on kolmen päivän lippu Rock The Beachiin (onko joku muu tulossa?)
L:n pääsykokeetkin on vihdoin ohi, saa neidin irti kirjojen äärestä. Pitää tehä suunnitelmia ja nähä ehdottomasti useemmin! Muutenki voisin sosiaalista elämääni herätellä.
Painoo en millään uskalla nostaa nelosella alkavalle luvulle. Ihan siinä kynnyksellä ollaan, mutta pelkään että jos päästään uudelle kymmenelle leviän yhtäkkiä ylipainoiseksi hirviöksi. Tajuun itekin, kuinka epärealistisii mun ajatukset on, mutta kun ne vaan ei lähde päästä millään.. Vaa'astakin loppui patterit, mutta who cares!
2013/05/24
Poor Doggie
Hups, oon juonu aamupalan lisäks yli puol litraa maitoa teen kanssa :---D Kun ei kahvi maistu, pitää pitää jollakin itsensä hereillä.
Luna-terrierimme oli eilen sterilisaatio-leikkauksessa ja nyt olen vahtimassa neitiä porukoiden luona. Jouduin heräämään puoli kahdeksalta kun äiti ja isä lähtivät töihin. (Normaalisti nousen kymmenen aikoihin..) Jonkun pitää katsoa koiran perään, ettei se revi tai nuole haavaa auki. Yritin nukkua aamulla vielä sen kanssa olohuoneen matolla, mutta ei siitä tullut mitään. Raukka joutui yön pitämään tötteröä päässä ja sai jonkinmoisen kohtauksenkin siitä: koira hyppi ja läähätti niin että kapine irtosi. Tiukemmalle vain takaisin ja nyt aamulla otettiin se pois.
Koko eiliseen päivään Luna ei syönyt tai juonut mitään, se vain istui tuijottaen seinää tai makasi apaattisena lattialla. Toivon, että kurkkuun tungettavat kipulääkkeet auttoivat, semmoinen reppana se on. Nytkin nukkuu mun jaloissa. Stressaava viikko neidillä on ollut, eka trimmiä ja sitten eläinlääkärireissu. Ja toipumisaikakin voi kestää kuulemma viikon.
Tänään Luna on kuitenkin jo syönyt ja juonut, mutta ulkona se ei tahdo käydä. Kohta kokeilen lähteä sen kanssa pissalenkille, pakkohan se on vaikka koira ei tahtoisi. Enkä mä viitsi tota yksin jättää, vaikka ois asioita hoidettavana.
Luna-terrierimme oli eilen sterilisaatio-leikkauksessa ja nyt olen vahtimassa neitiä porukoiden luona. Jouduin heräämään puoli kahdeksalta kun äiti ja isä lähtivät töihin. (Normaalisti nousen kymmenen aikoihin..) Jonkun pitää katsoa koiran perään, ettei se revi tai nuole haavaa auki. Yritin nukkua aamulla vielä sen kanssa olohuoneen matolla, mutta ei siitä tullut mitään. Raukka joutui yön pitämään tötteröä päässä ja sai jonkinmoisen kohtauksenkin siitä: koira hyppi ja läähätti niin että kapine irtosi. Tiukemmalle vain takaisin ja nyt aamulla otettiin se pois.
Koko eiliseen päivään Luna ei syönyt tai juonut mitään, se vain istui tuijottaen seinää tai makasi apaattisena lattialla. Toivon, että kurkkuun tungettavat kipulääkkeet auttoivat, semmoinen reppana se on. Nytkin nukkuu mun jaloissa. Stressaava viikko neidillä on ollut, eka trimmiä ja sitten eläinlääkärireissu. Ja toipumisaikakin voi kestää kuulemma viikon.
Tänään Luna on kuitenkin jo syönyt ja juonut, mutta ulkona se ei tahdo käydä. Kohta kokeilen lähteä sen kanssa pissalenkille, pakkohan se on vaikka koira ei tahtoisi. Enkä mä viitsi tota yksin jättää, vaikka ois asioita hoidettavana.
 |
| pikku Cairni |
2013/05/19
Believe In Me
Olin viime viikon isovanhempieni luona Järvenpäässä. Meni taas tosi hyvin ruokailujen ja olemisen kanssa, ei juurikaan ahdistanut. Käytiin mummin kanssa kävelyllä, tehtiin palapeliä, pyörähdin "jättimäisessä" keskustassa, pyöräilin ja luin kirjaa ulkona nurmikolla. Oli uskomaton sää, ei tarvinnut edes takkia tai hupparia! Yksi ilta syötiin pellillinen pannukakkua kolmeen osaan ja keksikaapillakin kävin varkaissa aina kun silmä vältti ;) Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta ehkä ensi kerralla mökille!
Perjantaina tavattiin ssecretin kanssa juhlimisen merkeissä ja oli yksi parhaista illoista pitkään aikaan. Vähän hamstrattiin liikaa juomia, mutta eiköhän ne saa pian juotua loputkin. Baariin asti ei jaksanut lähteä, mutta otetaan pian uusiksi, eiks?
Olin tossa yksin kotona pari päivää ja meni pelkäksi oksenteluksi. Lähdin sitten porukoille ja täällä ollaan. Menee heti paremmin kun on ihmisiä ympärillä. Kaivoin aamulla vesivärit esille ja kohta menen varmaan jatkamaan työtäni.
Eilen söin tämän kesän ensimmäisen kioskijätskin! Koska välipala oli jäänyt välistä, ehdotin äidille että lähdetään rantaan koiran kanssa syömään jäätelöä. Mauksi valitsin lopulta sitruuna-lakritsin, vaikka pitkään mietin sen ja suosikkini minttusuklaan välillä. Hyvää oli!
2013/05/13
Like Light To The Flies
Ei se paino tän viikon punnituksessa ollu noussu. En tiiä pitäiskö olla ilonen vai pettynyt, olo on ehkä eniten huojentunut. En mä ookkaan mikään läskipallo, vaikka siltä tuntuukin. Hoitaja puhui parin viikon päiväosastostojaksosta, mut tyrmäsin ehdotuksen heti kättelyssä. Päätettiin sen sijaan, että jalkautuva käy mun luona useemmin.
Must on alkanu tuntuu, että sujuu paremmin silloin kun kukaan ei oo tuputtamassa ruokaa ja kyttäämässä. Oon tänäänkin syönyt viisi kertaa, turvaruokiakin, mutta silti. En oikeen tiedä viekö anoreksia vai minä. Viikonlopun olin aika pitkälti vanhempien luona ja ahdisti vaan, kun äiti oli koko ajan tarjoomassa syötävää. Siellä äitienpäivälounaallakin söin ihan yli ateriasuunnitelman (ei mulle kuulu kakkuu lounaalla!), ja välipalaks vetelin kiltisti kaksi leipää juustoineen ja margariineineen, kun normaalisti se ois yks.
Illalla kotiin päästyäni maha pullotti peilistä katsoessa siihen malliin, että oli pakko oksentaa.. Eihän se siinä vaiheessa enää mitään hyödyttänyt, mutta pääs sentään eroon kylläisyyden tunteesta.
Tänään oonki hienosti keränny itseni ja pistänyt taas ruokaa naamariin, johtuen siitä, ettei painolle ollutkaan viikon aikana tapahtunu mitään. (Paitsi mun teorian mukaan oon lihonu, mutta vaaka valehtelee kun nesteet lähti eilisen oksuilun myötä. Miten puntari muka eilen aamulla näytti melkein kaksi kiloa enemmän? Oikeesti oon siis painavampi.) Jo aamupala tuli tosin ryssittyä, kun torkutin herätyskelloa niin pitkään, etten ehtinyt ennen polille lähtöä enää syödä kuin omenan. Otin äsken kuitenkin ylimääräsen jäätelön, joten ehkä se tuli sillä kuitattua.
Tänään on väsyttänyt ihan törkeesti, joten vois mennä aikasin nukkumaan. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Must on alkanu tuntuu, että sujuu paremmin silloin kun kukaan ei oo tuputtamassa ruokaa ja kyttäämässä. Oon tänäänkin syönyt viisi kertaa, turvaruokiakin, mutta silti. En oikeen tiedä viekö anoreksia vai minä. Viikonlopun olin aika pitkälti vanhempien luona ja ahdisti vaan, kun äiti oli koko ajan tarjoomassa syötävää. Siellä äitienpäivälounaallakin söin ihan yli ateriasuunnitelman (ei mulle kuulu kakkuu lounaalla!), ja välipalaks vetelin kiltisti kaksi leipää juustoineen ja margariineineen, kun normaalisti se ois yks.
Illalla kotiin päästyäni maha pullotti peilistä katsoessa siihen malliin, että oli pakko oksentaa.. Eihän se siinä vaiheessa enää mitään hyödyttänyt, mutta pääs sentään eroon kylläisyyden tunteesta.
Tänään oonki hienosti keränny itseni ja pistänyt taas ruokaa naamariin, johtuen siitä, ettei painolle ollutkaan viikon aikana tapahtunu mitään. (Paitsi mun teorian mukaan oon lihonu, mutta vaaka valehtelee kun nesteet lähti eilisen oksuilun myötä. Miten puntari muka eilen aamulla näytti melkein kaksi kiloa enemmän? Oikeesti oon siis painavampi.) Jo aamupala tuli tosin ryssittyä, kun torkutin herätyskelloa niin pitkään, etten ehtinyt ennen polille lähtöä enää syödä kuin omenan. Otin äsken kuitenkin ylimääräsen jäätelön, joten ehkä se tuli sillä kuitattua.
Tänään on väsyttänyt ihan törkeesti, joten vois mennä aikasin nukkumaan. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
2013/05/10
One Plus One
Mun piti eilen lähtee lyhyelle kävelylle Hietsuun, mutta kas kummaa löysin itseni yli tunnin päästä Lauttasaaresta. Soitin äidille ja hän käski lähtemään bussilla kotiin. Sen takii piti syödä ylimääränen jätski, mutta en mä saanu sitä alas. Yks päivässä riittää. Kun syön kunnolla, käskee joku liikkumaan enemmän. Toissayönäkin jouduin perustelemaan itselleni, että se on anoreksia joka haluu mut juoksemaan nyt heti just, vaikka kello on neljä aamuyöllä. En lähtenyt.
Nyt pitäis nostaa kilo viikossa, jotta pääsen mukaan matkalle. Tuntuu mahdottomalta. Käytiin kaupassakin ostamassa mulle kaloripitoisempia ruokia, mutta tekis vaan mieli syödä niitä turvallisia. On vähän sekaset fiilikset, mut kai tää tästä.
Polilla oltiin tyytyväisiä kun en huijannut, paino pysynyt suunnilleen samassa. Ens viikolla oma hoitaja palaa lomalta ja voisin pyytää aikaa sisätautilääkärille, joka osais arvioida mun fyysistä kuntoa: pystynkö mä lähtemään vajaa kuukauden päästä Italiaan.
Päivä kerrallaan.
2013/05/06
Happiness
Oon nyt porukoilla ja toi ulkona vallitseva kesäinen ilma on saanu virkeyttä muhunkin. Tai sitten se on materialismionni, koska palkitsin tänään itseni parilla uudella kesäisellä vaatteella. Tai loistavan viikonlopun ansiota. Miten vain, mutta olo on hyvä!
Puolilta päivin suuntasin keskustaan, koska kulta oli unohtanut jotain tarpeellisia tavaroita kotiin. Kävin siis viemässä ne ja samalla haimme postista Ankulle saapuneen hupparin. Saatoin tuon bussille ja jatkoin itse vielä kaupungilla jonkin aikaa. Pyörin Forumissa, josta jatkoin vielä Aleksanterin kadulle kun mieleisiä nettikaupasta bongaamiani vaatteita ei löytynyt. Löysin kesää varten H&M:ltä hameen ja mekon, joita aion vielä huomenna sovittaa ennen kuin päätän pidänkö ne. Ruokakaupan kautta kotiin, lounasta naamaan, jakso Heroesia, kamat kasaan ja porukoille.
Äiti oli tehnyt päivälliseksi aurajuustopastaa, yhtä lapsuuteni lempiruoista. Söinkin hyvällä omallatunnolla äidin kokoaman annoksen, vaikka pasta ja juusto (varsinkaan yhdistelmänä) ei mukavuusalueelle kuulu. Yritän vain hokea, että saan syödä ja pitääkin syödä, jotta paino nousisi.
Peilailin tänään itseäni kaikista mahdollisista ikkunoista ja peileistä ja totesin, että en ole läski. Ehkä näen itseni väärin ja minulla tosiaan on varaa nostaa painoa. Keskiviikkona polilla aion tunnustaa tankanneeni viime kerrat ja toivon, että painon suhteen ollaan menty eteenpäin. Kotivaakaan en luota, se saattaa vaihdella 34kg - 39kg yhden päivän aikana, nyt aamupainoksi on vakiintunut n. 37 kiloa. Tällä viikolla saan pärjätä yksinäni, sillä hoitaja ei ole tulossa syömään kanssani. Yritänkin siis viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempieni luona, jotta saan tukea. Ja äitienpäivänä olisi tarkoitus haastaa itseni brunssilla! Iiks..
Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla
Mut mekko riekaleina laskuhumalassa
Ei löynyt onnee Onnelasta
tidid...
Puolilta päivin suuntasin keskustaan, koska kulta oli unohtanut jotain tarpeellisia tavaroita kotiin. Kävin siis viemässä ne ja samalla haimme postista Ankulle saapuneen hupparin. Saatoin tuon bussille ja jatkoin itse vielä kaupungilla jonkin aikaa. Pyörin Forumissa, josta jatkoin vielä Aleksanterin kadulle kun mieleisiä nettikaupasta bongaamiani vaatteita ei löytynyt. Löysin kesää varten H&M:ltä hameen ja mekon, joita aion vielä huomenna sovittaa ennen kuin päätän pidänkö ne. Ruokakaupan kautta kotiin, lounasta naamaan, jakso Heroesia, kamat kasaan ja porukoille.
Äiti oli tehnyt päivälliseksi aurajuustopastaa, yhtä lapsuuteni lempiruoista. Söinkin hyvällä omallatunnolla äidin kokoaman annoksen, vaikka pasta ja juusto (varsinkaan yhdistelmänä) ei mukavuusalueelle kuulu. Yritän vain hokea, että saan syödä ja pitääkin syödä, jotta paino nousisi.
Peilailin tänään itseäni kaikista mahdollisista ikkunoista ja peileistä ja totesin, että en ole läski. Ehkä näen itseni väärin ja minulla tosiaan on varaa nostaa painoa. Keskiviikkona polilla aion tunnustaa tankanneeni viime kerrat ja toivon, että painon suhteen ollaan menty eteenpäin. Kotivaakaan en luota, se saattaa vaihdella 34kg - 39kg yhden päivän aikana, nyt aamupainoksi on vakiintunut n. 37 kiloa. Tällä viikolla saan pärjätä yksinäni, sillä hoitaja ei ole tulossa syömään kanssani. Yritänkin siis viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempieni luona, jotta saan tukea. Ja äitienpäivänä olisi tarkoitus haastaa itseni brunssilla! Iiks..
Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla
Mut mekko riekaleina laskuhumalassa
Ei löynyt onnee Onnelasta
tidid...
ja kiitos, teitä on jo 500 ! ♥
2013/05/02
Where's My Love
Taas yks yksinäinen ilta, muut frendit pois sut vei
Ja mukaan päässyt ei.
Taas yks sulle tärkee silta, jota lähdit kulkemaan
Jätit mut oottamaan.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan
Taas yks yksinäinen ilta, omia juttujas taas teet
Ja pois päin musta meet.
Taas yks sulle tärkee silta jota en saa ylittää,
Sen toiseen päähän en ees nää.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Varo ettei siltas romahda
Ja ettet päätäs kolauta.
Ja kun tuut takaisin
Sä tiedät kuka täällä odottaa.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämänilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Musta tuntuu, että peli on menetetty kun joudun elämään tässä epävarmuudessa. Tai tekemään suunnitelmia, joita ei ikinä pitäisi joutua tekemään.
Join eilen illalla pään täyteen vapusta jääneitä juomia. Itkin itseni uneen kolmen tunnin itkun jälkeen, se ei vaan loppunut. En viillellyt, koska tiedän mitä mieltä sä oot siitä. Jos mulla ois lääkkeitä, vetäisin niitä.
Mä oon syyllinen, mun sairaus on. Se vaan on kylmä fakta, että tästä ei pääse viikossa eroon. En mä pysty darrapäivinä tilaamaan pizzaa, vaikka se aivan varmasti hyvältä maistuisikin. Mun takia ei käydä ravintolassa syömässä tai mitään romanttista. Liikuntakielto rajoittaa yhteisiä harrastuksia. Vaikka ois mustakin kiva pystyä katsomaan se leffa sylikkäin kerralla putkeen, eikä pitää mitään siivoustaukoja.
Mun pitää alkaa rakentaa elämää muunkin kun sun ympärille. En oo esim. varannu itselleni viikonlopuille enää pitkään aikaan tekemistä, koska oon halunnut viettää ne sun kanssa. Teen kaiken viikolla kun oot poissa tai poden huonoa omatuntoa. Ja mikä pettymys kun sä näetkin omia kavereitas.
Mä luulin kaiken olevan hyvin, mutta sitten mun maailma romahti.
Ja mukaan päässyt ei.
Taas yks sulle tärkee silta, jota lähdit kulkemaan
Jätit mut oottamaan.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan
Taas yks yksinäinen ilta, omia juttujas taas teet
Ja pois päin musta meet.
Taas yks sulle tärkee silta jota en saa ylittää,
Sen toiseen päähän en ees nää.
Minne sä meet, mitä sä teet?
Kenelle voin puhua, kenelle voin puhua?
Kun sä olet kaukana.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Varo ettei siltas romahda
Ja ettet päätäs kolauta.
Ja kun tuut takaisin
Sä tiedät kuka täällä odottaa.
TV ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämänilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.
Musta tuntuu, että peli on menetetty kun joudun elämään tässä epävarmuudessa. Tai tekemään suunnitelmia, joita ei ikinä pitäisi joutua tekemään.
Join eilen illalla pään täyteen vapusta jääneitä juomia. Itkin itseni uneen kolmen tunnin itkun jälkeen, se ei vaan loppunut. En viillellyt, koska tiedän mitä mieltä sä oot siitä. Jos mulla ois lääkkeitä, vetäisin niitä.
Mä oon syyllinen, mun sairaus on. Se vaan on kylmä fakta, että tästä ei pääse viikossa eroon. En mä pysty darrapäivinä tilaamaan pizzaa, vaikka se aivan varmasti hyvältä maistuisikin. Mun takia ei käydä ravintolassa syömässä tai mitään romanttista. Liikuntakielto rajoittaa yhteisiä harrastuksia. Vaikka ois mustakin kiva pystyä katsomaan se leffa sylikkäin kerralla putkeen, eikä pitää mitään siivoustaukoja.
Mun pitää alkaa rakentaa elämää muunkin kun sun ympärille. En oo esim. varannu itselleni viikonlopuille enää pitkään aikaan tekemistä, koska oon halunnut viettää ne sun kanssa. Teen kaiken viikolla kun oot poissa tai poden huonoa omatuntoa. Ja mikä pettymys kun sä näetkin omia kavereitas.
Mä luulin kaiken olevan hyvin, mutta sitten mun maailma romahti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)