Joo, ihan hyvin mä voin. Onneks säkin osaat olla niin hienovaranen. Rustasin tunnin kirjettä, alareunaan kirjotin isolla anteeks. Vanhemmille se oli tarkotettu, meinas tulla reissu Auroraan. Terapiaan ois kai päästävä.
Oon miettiny tätä usein aiemminkin, mutten tosissani yrittänyt. Mä päätin sen tänään aamulla ulkona koiran kanssa musiikit korvilla, nautin mun
viimeisestä päivästä. Lämmin, vapautunut mieli, helpottunut kun edes
joku oli varmaa. Mulla oli levollinen olo ja hymyilin. Tännekin suunniteltu luonnos valmiina lähetettäväksi, pari soittoa ja viestiä kavereille.
naps, naps, naps
"Noora, mitä sä teet?"
Äiti tuli kattoo kun napsuttelin lääkkeitä pakkauksista mukiin. Ketipinoria, Zyprexaa, Seroquel Prolongia. Se oli jo aiemmin käynyt kyselemässä mihin just apteekista ostetut lääkkeet on kadonnu. Otin aika pikaseen jalat alle, juoksin sukkasiltaan rappukäytävään isä perässäni. Piilouduin pihalle autojen taakse ja jatkoin lääkkeiden purkamista muovimukiin. Mut mut löydettiin. Kävelin takas kotiin, en vastannu kun kysyttiin.
Tuijotin seinää ja itkin. Mä epäonnistuin, miks en suunnitellu tätä paremmin? Miks en voinu oottaa yhtä päivää, et oisin ollu yksin? Nyt mun pitää elää taas tässä paskassa, kestää maailmaa, jossa ei oo paikkaa mulle. Kerrankin olin päättänyt jotain, tätä mä haluun. Pois täältä.
Koska mä olen aika rikki. Sama kaava vaan toistaa itseään. Tää alko jo ala-asteella ja on tapahtunu monta kertaa sen jälkeenkin. Yksinäisyys. Ehkä syy siihen, että alun perinkään sairastuin. Ja sä herätit ne muistot mussa just kun aloin saada elämästä kiinni. Oon niin kyllästyny tähän sekamelskaan mun päässä, ahdistukseen ja masennukseen, siihen, miten anoreksia saa mut toimimaan. Haluan pakoon ajatuksiani.
Kuvotan itseäni, peilistä katsoo luuranko joka ansaitsisi kuolla. Läski.
Voi pientä! Onneksi et saanut tehtyä sitä! Mun mielestä ei ole sun aika lähteä vielä. Paaaaaaljon voimia!!<3
VastaaPoistaMiks sun paha olo ei vaan vois jo lähtee pois? Oon väsyny sun puolesta.
VastaaPoistaYmmärrätkö sä, että jos olisit onnistunut noiden lääkkeiden kanssa, olisit kuollut hengityslamaan, tukehtumalla omaan oksennukseesi, kouristellen tai sitten jäänyt eloon vihanneksena / maksa kokonaan tuhoutunena niin, että sun koko loppuelämä olis vielä hirveämpää kuin miltä susta nyt tuntuu?
VastaaPoistaÄlä tee tota, mä rukoilen sua. Mä en edes tunne sua, mutta mä en halua että sulle käy mitään. Olen lukenut sun blogias jo jonkin aikaa ja mä aidosti toivon että alat voida paremmin. Jos kaipaat ystävää, voit ottaa muhun yhteyttä.
ei, noora, ei..! älä luovuta. sä oot vahvempi. sulla on varmasti nyt vaikeempaa kun koskaan mutta älä ole itsekäs ja lähde pois. se tuntuu läheisistä maailmanlopulta, mä tiedän tuoreesta muistista. sä et halua tehdä sitä muille. mene osastolle, hae apua, tarviit sitä nyt akuutisti. sä pääset kyllä yli tästä, ajan kanssa. elämä on arvokkaampaa kuin mikään muu, älä heitä sitä hukkaan. mä oon oikeesti valmis kuuntelemaan jos vain haluat puhua.
VastaaPoistaÄlä luovuta<3 Niinku sanoin jo,kaikki kääntyy vielä hyväksi ja säki uskot sihe sisimissäsi :)
VastaaPoistaNoora-kulta. En löydä sanoja. Olen todella pahoillani kaikesta tapahtuneesta. Mutta, Noora, et ole yksin. Vaikka siltä nyt tuntuisikin. Meitä on täällä monia, jotka välittävät Sinusta ihan oikeasti ja aidosti. Aina saat ottaa yhteyttä, jos vain haluat ja siltä tuntuu. Paljon Voimia ja Halauksia! <3
VastaaPoistaKamalaa, että olit mennä niin pitkälle, onneksi et ehtinyt tekemään mitään itsellesi. Maailmassa on kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka sinua rakastavat ja tarvittaessa tukevat. Koita pahoina hetkinä turvata heihin. Anoreksia, masennus ja yksinäisyys ovat liian isoja asioita yksinään kannettavaksi. Voimia ja kuten moni muukin on kirjoittanut: älä luovuta! <3
VastaaPoistaitketti kun luin tätä, en haluu ees miettii jos oisit kuollu. et uskokkaan kuinka tärkee sä oot, en tunne sua mut näitten tekstien perusteella oon ns oppinu tuntemaan sua. älä tee itelles mitään, sä oot vahva! paljon voimia sulle!<3
VastaaPoistaOon tosi järkyttyny miten samanlaisia asioita sä kirjotat tänne, kuin mitä mä itse oon kans kokenut. Ja oon tosi pahoillani sun puolesta, että (ainakin näiden bloggailujen perusteella) tää paska on kestänyt sun kohdalla jo ihan liian pitkään. En voi käsittää sitä, miten joku noin kaunis ja ihanalta vaikuttava ihminen joutuu kestämään niin paljon pahaa. Mä tosissani toivon, että sä voitat sen kaiken mikä sua painaa joka päivä alaspäin. Muista, ettet oo ainut kuka tekee täällä niin. Jokainen meistä taistelee omalla tavallaan pysyäkseen hengissä.
VastaaPoistaHaleja <3
Kiitos kaikille kannustajille! Tää päivä on ollut paljon tasasempi, johtuen ehkä siitä että oon ollu jatkuvan valvonnan alla ja tienny etten voi sen takia satuttaa itseäni. Järkytyin myös äidin eilisestä reaktiosta, mä en kestä kattoo kun se itkee. Myös kaikki huolestuneet viestit on saanu mut miettimään, ehkä mä oon täällä vielä jonkin aikaa teidän takia.
VastaaPoistaOn äärettömän surullista, kun oot kärsinyt jo vuosia anoreksiasta ja masennuksesta. Kamalia sairauksia molemmat. Ja varmasti niiden kanssa on vaikea elää, joskus jopa mahdottoman tuntuista.
VastaaPoistaTiedä kuitenkin, että niistä on mahdollista toipua. Sulla on mahdollisuus saada upeita kokemuksia ja aito hymy kasvoille. Susta on vaikka mihin, kun tervehdyt.
Ja vaikken sua tunnekkaan, olet todella suloisen ja kultaisen oloinen ihminen. Sulla on vielä upea tulevaisuus edessä. Sun vain tulee uskoa elämään ja itseesi.
Toivon, että sun kesästä tulee iloisten hetkien täyttämä. Voimia. <3
Voi Noora pieni... Kunpa osaisin sanoa jotain joka auttas sua, mut tiiän liian hyvin ton tunteen ja siitä ei pääse eroon muulla kun tahdonvoimalla ja hirveellä tsemppauksella. Oot tosi lujilla ja toivon ettet ois itelles niin ankara. Sä ansaitset niin paljon parempaa.. <3
VastaaPoistaMe eletään vaan kerran, ei kannata tehä mitään hätiköityä itelles koska jos oikeesti jokaiselle annetaan vaan yks mahollisuus nii eiks kannattais koittaa jaksaa ja kattoa jos joskus maailma toiskin jotain hyvää vielä? Koska mä tiedän että sun loppuelämäs ei varmasti tuu olemaan näin vaikeeta, oot selvinny jo niin kauheista asioista ja ne on tehny susta hemmetin vahvan koska sä oot vielä siinä. <3 Oot selvinny jo niin paljosta, ei enää kannata luovuttaa. Jatkat sinnikkäästi eteenpäin, se kyllä palkitaan jossain vaiheessa. Usko muo jos et ite pysty näkemään mitään valoa missään. Oikeesti sekin aika tulee vielä kun aattelet et onneks olit tekemättä mitään hirveetä itelles.
Päivä kerrallaan, koita keksiä joka päivälle jotain mukavaa tekemistä niin saat piristystä ees hetkeks aikaa ja ikävät asiat pois mielestä.
Sä tuut selviimään tästä kaikesta vielä!! <3 Susta välitetään eikä kukaan halua et sulle tapahtus mitään kauheeta.. :'(
Voimahaleja hirmusti <3
pinja
Oon huolesta sekasin.. soita <3
VastaaPoista