Love Me Or Leave Me

En oikeen tiedä mistä alottaa, tekisi mieli purkaa kaikki pas*a, mutta tiedän, ettet halua kaikkia nettiin. Ja on mullakin sen verran itsesuojeluvaistoa, etten ihan kaikkea elämästäni kirjoita.

Ei rakkauden tarvitse olla vaikeeta
Se on oikein, jos se tuntuu oikeelta
Sano kyllä taikka ei,
Joko haluat tai sä katoat
Mua armahda nyt älä leiki mun tunteilla.

Me erottiin, vuoden ja yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen. Yhteinen kämppä, tiedossa jo millaset kihlasormukset. Puhelimessa sovittiin, että tää ehkä loppuu ja on keskusteltavaa. Silti järkytyin kun näin sut facebookissa merkattuna sinkuksi, odotin, että voitais puhuu tää kasvotusten, mutta sä olit ymmärtänyt että se on loppu jo. En siis syytä, tuli vaan tunne että jätit mut netissä...

Kuihdun ja kuolen kun ootan sua vain
Lopeta, älä kiduta!
Rakkautta pyysin mut mitä mä sain?
Surua, jämäpaloja.

Ajattelen sua koko ajan, yritän vihata onnistumatta siinä. Vielä viikko sitten vannoit rakastavasi mua, suutelit ja nukuit vieressä. Valhetta. Tänäänkin sanoit rakastavasi minua, mutta eri tavalla kuin ennen. Ymmärsin sen toisin, luulin, että meillä on kaikki taas hyvin. Jokin selvästi ahdisti sua, mutta en mä tajunnu että syy olen minä. Siks tää tuli yllätyksenä. Olin valmis pistää poikki, mutta sä olitkin tehny sen jo.

Älä pohdi ja mieti ja harkitse vastausta
Sillä järjellä turha on punnita tunteita
Sano kyllä taikka ei
Sano sana vaan ja me erotaan
Tai päätä mun luokseni jäädä ja uskaltaa.

Nyt me ollaan kämppiksiä. Niinkuin papereissa lukee. Parhaita kavereita. Vai ollaanko? Mä annan sulle tilaa, ennen Italianmatkaa asun porukoilla. Juhannuksena toivottavasti voin suhtautua suhun jo paremmin, vihaamatta, itkemättä, olematta surullinen. Ehkä juhlitaan yhdessä? Koska meillä on yhteinen koti, enkä halua sua pois mun elämästä.

Väitän, että kaikki on hyvin, mutta voi! kun tekisi mieli turvautua anoreksiaan. Mä en syö, tai sit oksennan, houkutteleva ajatus. Tai sit musta tulee alkoholisti. Viinapullo valmiina korkattavaks, kaapissa likööriä ja kaljaa.

Oli tänään sisätautilääkärin aika, kaikki on melkeinpä hyvin ja matkalle lähtemisessä ei ole mitään estettä. Lanugokin kuulemma lähtee käsistä kesän myötä kun ei enää tarvita karvakerrosta lämpimänä pysymiseen. Toivottavasti sitä ei tarvitse kasvattaa syksyllä uudestaan! Aion nauttia kesästä ja syödä Italiassa pizzaa ja oikeeta jäätelöä! En anna vastoinkäymisten lannistaa, vaan jatkan taistelua. Ehkä yksin, mutta kuitenkin!