Like Light To The Flies

Ei se paino tän viikon punnituksessa ollu noussu. En tiiä pitäiskö olla ilonen vai pettynyt, olo on ehkä eniten huojentunut. En mä ookkaan mikään läskipallo, vaikka siltä tuntuukin. Hoitaja puhui parin viikon päiväosastostojaksosta, mut tyrmäsin ehdotuksen heti kättelyssä. Päätettiin sen sijaan, että jalkautuva käy mun luona useemmin.

Must on alkanu tuntuu, että sujuu paremmin silloin kun kukaan ei oo tuputtamassa ruokaa ja kyttäämässä. Oon tänäänkin syönyt viisi kertaa, turvaruokiakin, mutta silti. En oikeen tiedä viekö anoreksia vai minä. Viikonlopun olin aika pitkälti vanhempien luona ja ahdisti vaan, kun äiti oli koko ajan tarjoomassa syötävää. Siellä äitienpäivälounaallakin söin ihan yli ateriasuunnitelman (ei mulle kuulu kakkuu lounaalla!), ja välipalaks vetelin kiltisti kaksi leipää juustoineen ja margariineineen, kun normaalisti se ois yks.

Illalla kotiin päästyäni maha pullotti peilistä katsoessa siihen malliin, että oli pakko oksentaa.. Eihän se siinä vaiheessa enää mitään hyödyttänyt, mutta pääs sentään eroon kylläisyyden tunteesta.

Tänään oonki hienosti keränny itseni ja pistänyt taas ruokaa naamariin, johtuen siitä, ettei painolle ollutkaan viikon aikana tapahtunu mitään. (Paitsi mun teorian mukaan oon lihonu, mutta vaaka valehtelee kun nesteet lähti eilisen oksuilun myötä. Miten puntari muka eilen aamulla näytti melkein kaksi kiloa enemmän? Oikeesti oon siis painavampi.) Jo aamupala tuli tosin ryssittyä, kun torkutin herätyskelloa niin pitkään, etten ehtinyt ennen polille lähtöä enää syödä kuin omenan. Otin äsken kuitenkin ylimääräsen jäätelön, joten ehkä se tuli sillä kuitattua.

Tänään on väsyttänyt ihan törkeesti, joten vois mennä aikasin nukkumaan. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!