Te ette tiedä miltä tää tuntuu. Tunteet vai tunteettomuus? Hei, mä olen kujalla, kadoksissa pimellä käytävällä jolla ei ole loppua. Miksei kukaan pelasta mua? Mä juoksen juoksen juoksen, mutta painajainen jatkuu vaan. Mä oon vetäny tähän jo koko perheen, me ollaan kaikki eksytty. En kestä enää mun pään sisäistä taistelua, mä tarviin apua, mutta kun ei ole ketään auttamassa. Hukun.
Poli maanantaina? Ei siitä ole apua, pelkkä punnitus, hoitajanikin on lomalla. Tarviin jonkun jolle purkaa! Yliannostus lääkkeitä. Yö ilman unta.
Tää kämppä, nää muistot. Hajut, kuvat, eläimet, kaikki. Päästävä pois. Kuuma kaupunki, itken syödessäni sulavaa jäätelöä asfalttiviidakossa. Puhelin soi, kaikki ovat huolissaan enkä edes yritä valehdella voivani hyvin. Ravaan kahden asunnon välillä, enkä tiedä missä koti on.
Ripustaudun ihmisiin, yritän purkaa tätä sisäistä patoa. Kaaos. En luota itseeni, kepeästi voisin viedä itseltäni hengen. Askel vain ja heittäytyminen ohi ajavan auton eteen tai sukellus sillalta kylmään mereen. Mä huudan, mutta ei kuulu ääntä.
I won't let you get lost. - Mitä? Minä olen jo hukassa. Tie on tukossa, en näe valoa....
Auttakaa, lopettakaa tää tuska!
Aika auttaa!<3
VastaaPoistajos tapat itses, älä ainakaan hyppää auton alle. sä saatat sillä teolle pilata jonkun tuntemattoman elämän koko loppuelämäksi.
VastaaPoistarukoile?
VastaaPoistaSehän se auttaakin... No, tietenkin rukoileminen voi joillakin auttaa siinä henkisessä mielessä, mutta eipä siitä oikeasti mitään hyötyä käytännössä sitten taida ollakaan...
Poistaen suosittele missään tilanteessa itsemurhaa. ihmisiä on löydetty elevänä junan alta, mutta halvaantuneena ja raajattomana. lääket ei ole vienyt henkeä vaan tuhonneet aivot niin että on loppu elämänsä kuin vammainen. ihmisiä on ampunut itseään haulikolla naamaan ja selvinneet. (ystävänikin tuntee tälläisen henkilön) mutta voit uskoa miltä tuo ihminen nyt näyttää. mut hän on onneölinen ja elämäniloinen.itsemurha ei oo vama tapa oikeeati kuolla. voit jäädä henkiin ja katua loppuelämäsi sitä koska et voi välttämättä enää edes kävellä tai puhua. ymmärräthän? : (
VastaaPoistasori kirjoitusvirheet. kirjoitan kännyllä.
VastaaPoistaEip mtn. Mä oon miettiny tota, elämästä voi tehdä vielä hirveämpää kuin se nyt on. Vammaisena omien tekojensa takia...
Poistavoiei kauheet et menee noin huonosti et mietit itsemurhaa mut pliis älä tee mitään tyhmää oikeesti sul on elämä edessä ja kaikkee kivaa on viel tapahtumassa ): oot ihana vannon ♥
VastaaPoistaHmm.. Jos pystyisit etsimään uutta asuntoa ja aloittaa siellä puhtaalta pöydältä ilman inhottavia muistoja :( Se saattaisi auttaa.. Edes vähän.
VastaaPoistaOotko muuten koskaan käynyt tukinet.net sivulla? Siellä on liveryhmiä, joissa voi keskustella saman käyneiden kanssa, keskustelufoorumi ja sieltä jokainen saa oman tukihenkilön, jonka kanssa voi viestitellä (: Ilman ajanvarausta ja odottamista millon on "se polipäivä". En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta kokeile ihmeessä jos on jaksamista.
Paljon voimia! *kuivaa kyyneleet poskilta* <3
Vanhan asunnon voi irtisanoa vasta joulukuussa, siihen asti on asuttava Ankun kanssa. En oo käyny, pistän harkintaan.
PoistaKamalaa, vetää ihan sanattomaksi. :( Kumpa asiat ratkeaisivat vain sormia napsauttamalla. Älä jää pahan olosi kanssa yksin vaan hakeudu muiden ihmisten seuraan. ja polilta voit saada lähetteen osastolle. Voimia! <3
VastaaPoistaKannatan todella että pyydät lähetettä osastolle. Koita ajatella niinpäin, että jos sh:n takia ahdistaa mennä niin mene masennuksen takia. Ja siellä pitää puhua, ei hoitohenkilökuntakaan voi auttaa jos pidät kaiken sisällä ja keräät ittees vaan sen. Ja kerro polilla, näistä ajatuksista itsarin suhteen, yrityksistä ja kaikesta. Ei kukaan muuten voi tietää. Tai jos tuntuu vaikeelle kertoo, niin tulosta mukaan näitä blogitekstejäsi ja anna luettavaksi. Mulla on ollu itellä todella, todella paha masennus. Yritin itsaria 6kertaa lyhyessä ajassa (nyt ajatellen, onneksi en onnistunut) mutta pointti se, että osaan todellakin kuvitella mitä käyt läpi. Olin niin pahassa jamassa, että jos ois viel yksiki itsariyritys niin oisin päätyny paikalliseen mentaliin lepojaksolle. Lääkkeitä mulle ei määrätty koska olin niin itsetuhoinen. Sitäkin ihmettelen, että lääkärit määrää sulle ilmeisesti lääkkeitä vaikka itsetuhoisuus on melko korkeella kuitenkin. Tuntuu ihan helvetin pahalle, ettei sua aleta hoitaan, niin väärälle että alkaa oksettaan. Miten voi Suomessa olla näin perseestä asiat...
VastaaPoistaMusta tuntuu, että jos Auroran päivystykseen hakeutuisin ne vaan käännyttäis mut pois ku en kuitenkaan oo viillelly tai mitään. Eikä ne kai kato lääkkeiden väärinkäyttöö siel kauheen hyvällä... Ja kyllä mä nykyään kaiken kerronkin, mut mitään ei tapahdu.
PoistaÄlä viiltele tai satuta itteäs pikkuinen, ei se auta mitään :'--( <3 Voimia!!
Poistapinja
En viiltele. Taistele sinäkin <3
PoistaOmpa kyllä helvetin väärin tuo toiminta siellä, ei voi muuta sanoa nyt. Mie olin tuossa vaiheessa psykoterapiassa jo, ja hyvää vauhtii matkalla sinne lepolaan tosiaan... miten ihmees voi paikkakuntien välis olla näi isot erot. Voimia kuitenkin, koita jaksaa vaikka se helvetin vaikeeta onki (usko pois, been there, seen that) toki jokaisella omat kokemukset. mut samaistuu voi. Jos voisin, nii kävisin huutamas siel sairaalas et nyt tää tyttö hoitoon. se voi _oikeesti_ huonosti. mua nii kiukuttaa sun puolesta.murrr.
VastaaPoistaHelsinki on Helsinki, pitää olla psykoottinen että pääsee hoitoon. Keskusteltiin kyllä Aurorasta tänään polilla, saan ehkä lähetteen.
Poistaniinpä. ei helsingissä saa hoitoa. pitää kyllä olla ihan tosi tosi huonossa kunnossa. vaikka menis auroraan päivystykseen, jottai se henki mee, siellä on vaan yön säilössä ja pääsee seuraavana päivänä pois.
Poistapaska kaupunki siinä mielessä. :(
oho :0 mä nimenomaan oon saanut Helsingissä paremmin hoitoa kuin muualla. aina päässyt osastolle kun on tarvetta ollut jne. "hoidon" taso ei nyt jossain Aurorassa aina ihan päätä huimaa mut silti. jos saisit itsesi fyysisesti parempaan jamaan, niin ehkä voitaisiin kokeilla sähköhoitoa..?
PoistaMulla on pari kertaa ollu lääkärin lähete ni oon päässy sisään. Kuntoutusosastolle ei puolestaan riittänyt kahden lääkärinkään suositukset. Syömishäiriöosastolle mut on kuitenkin aina otettu hyvin sisään aikani ruinattuani.
PoistaHuh huijaa mitä menoa. luulis että siellä just ois asiat paremmin entä täälä kaukana jumalanseläntakana.
VastaaPoista