Lost In The Darkness

Hukun näihin yksinäisiin iltoihin. Elämä on pysähtynyt. Kaikki muut liikkuvat, mutta minä olen paikallaan ja se sattuu. Toivon, että olisin jossain muualla. Ei ole mitään syytä jatkaa ja itken pahaa oloani saamatta unta. Kaupunki kuolee juhannuksen myötä, on hiljaista. Enkä kestänyt kohdata sinua selvinpäin, joten join ennen kuin uskalsin tulla kotiin. Ei merkkiäkään, että olisit kaivannut minua poissaollessani, vaikka olit paras ystäväni nämä vuodet. Kepeä tunnelma, kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja suljet oven perässäsi. En aio enää itkeä takiasi, mutta kyyneleitä on vaikea estää.

Italianmatka tuli hyvään saumaan, irtiotto arjesta. Lupasin pysyä hengissä ja sen tein, kotiinpaluu vain oli isku vasten kasvoja. Keskityin etelässä nauttimaan elämästä, ruskettamaan itseäni rannalla, syömään jäätelöä ja pizzaa. Suomessa vain pilvet peittävät taas auringon, tekevät maailmasta pimeän ja karun. Huomaan kaipaavani aineita sekoittamaan pään.

Vihaan itseäni, haluaisin vain kadota ja rikkoa peilikuvani. Yritän rakentaa itseäni uudelleen: hiukset, vaatteet, lävistykset uusiksi. Jatkan elämääni, mutta siitä ei tule mitään. Olen tukeutunut kavereihini, mutta väkisinkin päiviin jää yksinäisiä hetkiä. Ja silloin romahdan, ajatukset valtaavat pään ja mieleen nousee tuhannesti kysymyksiä. Etkä sinä ole siinä antamassa vastauksia, jätit jälkeesi mustan aukon, lähdit selittelemättä ja jätit minut pimeään.

Haluan pois niin kovasti.