Roundtrip To Hell And Back

Tajuun, kuinka sairaita mun ajatukset on ollu. Kuinka paljon oon oikeestaan edistyny ja miten kuoleman toive on pysyny samana kaikki nää vuodet. Kaivoin mun vanhan päiväkirjan laatikosta ja päätin taas jakaa muutaman kirjoituksen kanssanne. Nää on vuodelta 2009, ajalta kun olin alaikäisenä nuorten suljetulla ja päiväosastolla. En suosittele lukemaan, jos kamppailette samojen ajatusten kanssa!
 
26.06.2009
Mun eka liikunta- ja ruokamäärämerkintä on viime vuoden tammikuulta. Kuinka kauan oon yrittäny laihduttaa? Tilanne on täsmälleen sama ku vuos sitte: juoksen läskinä Tähtärillä ja ihailen tulppaaneja, kuinka hentoja niiden varret on. Erona vaan, että osa kukista on kuollu. Mäki voisin kuolla mieluummin kun olla tämmönen mursu, vaik kaikille muuta väitänki "En mä haluu kuolla".

06.08.2009
Mä en voi tappaa anorektista minää, en selvii ilman sitä. Jos joku kuolee, sen on oltava minä. Koska en oo murhaaja, mut sairaus voi viedä hengen.

11.09.2009
Oon päässy nenämahaletkusta pois, mutta oksenteluu on liikaa. Sen takii mun ekg:ssäkin on jotain häikkää. Äsken oli keskustelu ravitsemusterapeutin kanssa, sovittiin, että lopetan jemmailun ja syön oikeesti listan mukaan nii ei tarvii lisätä ruokamääriä. Okei, yritän. Oikeesti...

12.10.2009
Oksennan verta, juoksen, itken. Mä annan sairauden päästä valloilleen. En osaa taistella sitä vastaan, mutta ehkä mun ei kuulukaan. Ehkä oon niin huono ihminen, että mun pitääkin olla heikko ja sairas, itsensä kiduttaja. En ansaitse parempaa elämää, ja tällä vauhdilla tulevaisuudesta on tulossa ihan paska. Rakennan oman maailman, johon ei kuulu mitään. Jään yksin. Oon yksin.

25.10.2009
Ota veitsi ja viillä. Sä oot epäonnistunu taas kaikessa. Vaikka antaisit kaikkes, se ei riitä mulle. Mutta tule ja seuraa, mä autan sua, teen susta paremman, palkitsen ja lohdutan. Sä et oo mitään ilman mua, vain varsa horjuvilla jaloilla, joten sun on pidettävä kiinni. Sä voit luottaa muhun.

03.12.2009
Taas niin.. VITTU! Miks helvetis ne tunkee mut tänne (B1:lle) saatana?! Nää on kaikki vaan mua vastaan, eikä oikeesti yhtään yritä auttaa. Tää ois varmaan verrattavissa natsileiriin. Protestoin. En syö iltapalaa tai jumppaan koko yön. Tää vitun "hoito" on vaan kidutusta. Mä oon ihan hukassa, en koe ees itteeni sairaaks, tää osasto vaan aiheuttaa kaikki mun ongelmat: ahdistus, viiltely, oksentaminen, jumppaus. Painonnousu, syömiset, istuminen ahdistaa ja noi vaan huutaa päälle.

14.12.2009
Jäin iltapalalla kiinni leipien piilottelusta. Tuli kokonainen nutri.Ahdistaa! Hoitaja puhu järkeä mun päähän, joten en menny oksentaa. Pitää sit jumpata salaa yöllä.
PS. Nukuin yöllä kolme tuntia, loppu aika meni jumppaamiseen ja seisoskeluun. Ei mul oo oikeutta levätä jos oon niin ahne ja tyhmä et syön kaiken mitä mun eteen kasataan. Mut jos en syö, tulee nenämahaletku...

29.12.2009
Se kuiskuttaa mun korvaan ja lupaa parempaa, kertoo kuinka paljon on mulle antanu. Se pyytää anteeks jos on joskus vaatinu liikaa ja antaa meidän riidat anteeks. Kyllähän ystävätkin välillä tappelee. Eikä ystäviä jätetä, kaiken sen jälkeen mitä on yhdessä koettu mä en voi hylätä sitä. Ja vaikka välillä epäilen, me jatketaan samaa matkaa. Ei ehkä koko loppuelämää, vaan siihen asti että löytyy sopiva hetki päästää irti.

Oisko se aika NYT? Mä en ajatellu elää loppuelämääni sairaana, mä tiedän, että tästä voi selvitä. Huomenna lähdetään matkalle ja lupaan tulla sieltä elävänä takaisin. Pärjätkää rakkaat :---)