Tuudittaudun tunteeseen, että kaikki on hyvin kun olen pari päivää saanut syötyä kunnolla. Ai niin, mihin ne ruokailut tänään jäi? Noo, syön sitten illalla enemmän. Vai syönkö? Eihän tommonen possu ruokaa tarvii, kilojakin varmasti tullut oikein kivasti viime päivinä.
Ahdistus on jatkuvaa, ei mitenkään lamauttavaa, mutta se muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti. Kun tajuaa että Subwayn leipä on syötävä kokonaan, vaikka tuntia aiemmin söin välipalaa. Kun lasagnen päälle raastetaan paksu juustokerros. Kun katselee rasvaisia makaroneja lautasella. Kun poimii haarukalla viimeisiä mozzarelloja lounassalaatista. Kun kalorilaskuri raksuttaa päässä, eikä sitä saa hiljennettyä. Enkä mä näistä puhu, hymyilen vaan ja sanon että kaikki on hyvin.
Oon alkanu tarkkailla ajatuksiani ja tunnustella fiiliksiä. Mietin jatkuvasti jotain, kun ennen yritin työntää ajatukset sivuun ja tukahduttaa ne. Mistä ahdistus tulee, miten järkeilen sen pois tai yritän vain kestää. Terapiassa saa sitten purkaa ja pohtia lisää. Sovittiin, että aloitan vaakalakon ja nyt en ole käynyt vaa'alla viikkoon, vaikka haluaisin tietää lukeman...
Huomaan yhtäkkiä, että oon aika poikki. Henkisesti. Mulla ei ole ollut omaa aikaa kunnolla yli viikkoon ja kaipaan välillä rauhallista yksinoleilua. Kun jotenkin se menee aina siihen, että toisten seurassa on pakko miellyttää muita. "Mitäköhän toi nyt haluaa ja miettii ja kehtaanko ehdottaa sitä ja tätä? Jos sanon oman mielipiteeni, se varmaan suuttuu ja pettyy. Kauhee kun mä oon itsekäs."
Mut nyt vähän piristystä päivään ja koiran kanssa ulkoilemaan :)
Kalorilaskuri on todella rasittava seuralainen ja sitä ei tahdo saada nollattua sitten millään! Niin vaikea, kun sitä onkin uskoa, niin kyllä se aikanaan hiljenee, jos nyt ei vaikene kokonaan, kun ravitsemustila on parempi. Hyvä, että olet saanut syötyä, saat olla ylpeä itsestäsi!
VastaaPoistaAhdistus tulee ja menee aaltoina, välillä helpottaen. Kun paha hyöky iskee päälle, koita tunnustella sen aiheuttaja esille ja sitten järkeillä se kokonaan pois. Pystyt siihen! Tsemppiä vaakalakon jatkumiselle ja muista, että pitää olla terveesti itsekäs. Nyt oma vointi muiden mielipiteiden edelle. Tsemppiä! <3
Kun vielä osaisikin olla ylpeä siitä, että on koko päivän mussuttanut keksejä normiruoan lisäksi. Vaakalakko katkesi kun polilla katsoin luvun (+600g), mutta järkeilin että suunta on oikea ja nyt on vaan jatkettava samalla linjalla! Ahdistaa mielettömästi, mutta se kai kuuluu asiaan :-(
PoistaTuohan on oikeen hyvä nousutahti painolle, ei todellakaan liikaa. Kyllä se ahdistuskin ajan kanssa helpottaa. Aliravitsemushan itsessään jo lisää ahdistusta ja paljon, että siitä kannattaa oikeesti pyrkiä pois. Ei se olo ikinä tule sen kanssa helpottamaan. Nyt vaan hammasta purren eteenpäin!
PoistaSinulle on haaste! :--) se löytyy täältä: http://romppukertoo.blogspot.fi/2013/08/haaste.html
VastaaPoistaKoita jaksaa Noora <3
VastaaPoistaKiva kuulla taas sun kuuulumisiasi pitkästä aikaa vaikkei ne nyt kauheen positiivisilta vaikuttanut :--(
Tsemppiä silti ja muista että parantuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin anoreksia!!!!!
pinja