Tänään tehtiin viimeisiä ostoksia keskustassa, ja sitä noloutta kun mun Visa Electron ei käynytkään joka kaupassa, käteinen loppu kesken ja Joonas makseli mun ostoksia. Vaatteita, teetä, suklaata ja viinaksia kotiin vietäväksi. (Koska sehän ei riitä, että oon juonut täällä alkoholia.. viitenä(?) iltana ja että ens viikolla lähdetään laivalle juhlimaan vielä lisää (ja tax freen kautta jos rahat riittää), pitää niitä varastoja aina olla.)
zzzeeebra! |
Eilen kävästiin kattomassa paria baaria ja tyydyttiin juomaan vaan yhet. Nää täällä ei tunne käsitettä "pikkulauantai", oltiin ainoot asiakkaat ja listalta sai tilata enää olutta. Kahdeltatoista ulos ja Burger Kingin kautta jäätymispisteessä takaisin. Sain hienon kruunun, mut hukkasin sen matkalla :DD
Bisseä, koska Saksa. |
Yhen angsti-itkukohtauksen sain tossa joku ilta. Olin melkeen koko päivän ollu kiukkunen, kaikki ärsytti. Kauppamatkalla kuitenkin tajusin, että yritän vain peitellä ahdistustani. Teki mieli huutaa, hukkua pimeään ja juosta auton alle. Rutistin sitten paperipussin palloksi ja heitin sitä niin pitkälle kun jaksoin (ei lentäny ihan yhtä pitkälle kun tennispallo aikoinaan, puikula, lihakseni ovat surkastuneet!) Kun tultiin sisään, lukittauduin vessaan naarmuttamaan rannetta hakaneulalla... Enkö parempaa keksinyt?! Sitten pokkana vähän jäätelöä naamaan, Once Upon A Timea jakso, ja kun jäin sen jälkeen yksin huoneeseen en pystynyt enää pidättelemään itkua. Ei mua oikeestaan syömiset ahdistaneet, vaan tuli taas semmonen "Yhyy, tapan mun parhaan kaverin (=anoreksian), kuolisin mieluummin ite. Mitä sä kuvittelet tällä saavuttavas, paremman elämän? HAHAHAHA! Läski sä vaan oot."
Kun sain reilun tunnin päästä rauhoituttua, menin suoraan syömään vaikka muut vakuuttelivat, ettei minun tarvitse jos se noin ahdistaa. Mutta kun syömättömyys ei ole vaihtoehto, ahdistusta ei voi ikuisesti paeta.
Whihihiii! Poikaystävä lupas mulle yllätyksen ja siinä se tosiaan onnistui! Nyt mun n. kuukauden takainen sushi- / skumppayllätys ei tunnu enää miltään. Tänään päiväunien jälkeen odotti yläkerrassa hierontapöytä, rentouttavaa musiikkia, öljyjä ja tuoksuja. Sain puolen tunnin selkähieronnan ja oli kyllä ihanaa :) Osaan nykyään rentoutua helposti, kiitos lukuisten fysioterapioiden ja rentoutusryhmien, muistan ajat kun en suostunut makaamaan paikoillani, saatika että olisin pystynyt ahdistukseltani hengähtämään. Mut joo, kiitos ♥
PS. koon 23 pillifarkut kiristää D---: Tätä paisumisen tunnetta.
Whihihiii! Poikaystävä lupas mulle yllätyksen ja siinä se tosiaan onnistui! Nyt mun n. kuukauden takainen sushi- / skumppayllätys ei tunnu enää miltään. Tänään päiväunien jälkeen odotti yläkerrassa hierontapöytä, rentouttavaa musiikkia, öljyjä ja tuoksuja. Sain puolen tunnin selkähieronnan ja oli kyllä ihanaa :) Osaan nykyään rentoutua helposti, kiitos lukuisten fysioterapioiden ja rentoutusryhmien, muistan ajat kun en suostunut makaamaan paikoillani, saatika että olisin pystynyt ahdistukseltani hengähtämään. Mut joo, kiitos ♥
PS. koon 23 pillifarkut kiristää D---: Tätä paisumisen tunnetta.
Koska Joonas halusi välttämättä tehdä kollaasin kun se opetteli kuvaamaan. (Ja mul oli maailman hienoin porkkanakakku!) |
teet upeaa työtä itsesi ja elämäsi eteen, hyvä! <3
VastaaPoistaihana tuo hierontaylläri, oi!
Eeppiset tennispallonheittokisat..... hyvä kun mun lensi verkon yli!
VastaaPoista- puik
Mä halusin aina heittää, koska olin paras ja Jellaa ärsytti :D Vaik loppuvaiheessa ketutti suunnattomasti kun kunto laski, enkä saanutkaan palloa koko kentän yli
PoistaIhana postaus :3 <3
VastaaPoistaVaihtelevia fiiliksiä siellä Saksan-maalla, mutta pääpiirteittäin varmaan hieno ja hyvä matka? Ainakin oli kiva lukea tämä viimeinen postaus; hienosti olit ratkonut vaikeitakin tilanteita terveyden puolesta... Nyt eikun tervetuloa takaisin Helsinkiin, toivotaan tosiaan että siivet kantavat tänne asti... ;) ♥
VastaaPoistaMatka oli kyllä todella vapauttava, vaikka on ihanaa taas kuulla suomea. Olin Münchenin kentällä ihan ihmeissäni kun ymmärsi mitä vieraatkin ihmiset puhuvat :D
PoistaHyvä vaan jos vähän kiristää, ei 23 tuumasten farkkujen pitäiskään mahtua kuin lapsille. >:|
VastaaPoistaSamaa mieltä täällä, itselleni ainakin terapeutti aina sanoi että niin pienten housujen ei ikimaailmassa kuuluisikaan sopia. Sama esim 32-kokoisten vaatteiden kanssa. Lasten vaatteet ovat nimeltään lapsille tarkoitettuja ihan syystä.
PoistaOnneks mul on kaiken kokoisia housuja, ei haittaa jos parit jää pieniks ;)
PoistaHeippa!
VastaaPoistaSaksan matka kohta takana ja paluu Suomeen häämöttää. Kiva, että olet osannut ottaa ilon irti ja tutustua vieraaseen kulttuuriin. Todella hienosti ratkaisit ahdistuskohtauksen ja aikasi ryvettyäsi, kokosit itsesi ja jatkoit elämää. Ahdistukselle ei pidä antaa valtaa, se olet sinä, joka päättää, ei anoreksia! Hienosti selvisit viikosta, saat olla ylpeä itsestäsi! Turvallista kotimatkaa! <3
Ja hienosti pääsin melkein uuden vuoden painotavaoitteeseen! Kuvittelin, että painoa olisi tullut yli tuplasti enemmän, mutta näköjään saan syödä aivan järjettömiä määriä, jotta päästään ylöspäin..
PoistaEn voi ymmärtää jatkuvaa nuoleskelua "teet hienoa työtä itsesi kanssa" ja plaaplaa. Siinä vaiheessa voin ylistää sua, kun olet lähelläkään normaalipainoa.
VastaaPoistaMä oon neljän kilon päässä siitä mitä oon ikinä enimmillään painanu..
PoistaMut et oo ollu ikinä normaalipainonen.
PoistaEn ookkaan, siks se pelottaa niin hitosti.
Poistamistä oot ostanu noi leo sukkkikset?
VastaaPoistaJos vaan muistais, ne on aika vanhat.. :/ GT:sta varmaan aikoinaan.
Poista"Mutta kun syömättömyys ei ole vaihtoehto, ahdistusta ei voi paeta ikuisesti."
VastaaPoistaNÄIN. Onn odottanut tätä lausetta sulta niin pitkään, ja nyt sä kirjoitit ja tajusit tämän. Oon tajuttoman ylpeä susta. Sinä määräät, milloin on haluat/pitää syödä; ei anoreksia.
Ja hyvä vaan että farkut kiristää! Ei ton kokosia pöksyjä pidä kenenkään käyttää.
Yritän vielä muistaa pitää tän mielessä ;) Ja saa syödä myös mitä tekee mieli, eikä aina sitä vähäkalorisinta.
PoistaMistä olet löytänyt noin kultaisen kaverin?
VastaaPoistaEn mä löytäny, ku se löys mut :---3
VastaaPoistaTarkoitukseni olikin udella, että missä tapasitte ja miten päädyitte yhteen?
VastaaPoistaEtin festariseuraa netistä (lollollol) ku olin menos yksin, nähtii, hengattii Rock The Beachissa ja oikeestaan koko loppu kesä :)
Poista