2013/11/24

Life Ain't Fair And The World Is Mean

Mun viime viikko oli hieno, tai siis tää, tänäänhän on vasta sunnuntain. Oon ollu nii kiireinen, etten oo ehtiny ajatella. Ihanaa nähdä parhaita kavereita porukalla monen kuukaiden jälkeen, ollaan tunnettu ala-asteelta ja ne on oikeestaan ainoot ystävät jotka mulle on jäänyt sairastumisen jälkeen. Hetken tuntuu kuin kaikki ois kuin ennen, vaikka asutaankin nykyään eri paikkakunnilla. En oo ees tajunnu miten ikävä mulla on teitä, ootte ainoita joille pystyn puhuu. Ja mä haluun todellakin, että kerrotte mulle kun on vaikeeta. Mä haluan auttaa! Ei haittaa vaikka ois kuinka turhia murheita mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, te ootte hienoimpii ihmisii mitä tiiän. Jos ahdistaa, soittakaa, mä kuuntelen vaikka keskellä yötä! Anteeks, että mä oon ollu niin monta vuotta vaan joku tunteeton kuori kuori, silti ootte yhä siinä ♥

Ellyy
Mut mun elämä muuten. Kun jostain löytyy tuntiki aikaa itselleen se menee oksentamiseen. Ja kun mä pidän sitä normaalina. Oon mä saanu vähennettyy, mutta helposti ahmin edelleen joka päivä. Mul on niin epäonnistunu olo anorektikkona, mä vaan odotan et tää menee itsekseen ohi kun saan lisää painoo. Mutku sitä painoo ei tuu tarpeeks nopeesti. Pelästyn kun vaaka näyttää pari kiloa enemmän ja kohta se on taas samassa alhaisessa lukemassa. Välillä mä uskon, että selviin. Elämään on tullut paljon hyvääkin (lähinnä Joonas), ilman sitä mä olisin jo kuollu.

Mä olin jossain välissä jo onnellinenkin, oltiin poikaystävän kanssa to-pe 23h Turku-Tukholma-risteilyllä ja se oli just sitä mitä tarvitsin tähän väliin. Hetken irtautuminen kaikesta, laivan buffetit (en tienny ees et mun vatsaan mahtuu niin paljon ruokaa), baari, hytti ja Haloo Helsinki! Eturivi taas, plektra, nimmarit, elämän miettimistä ja fiilistelyä. Myöhemmin käytävällä juttelua kitaristi-Leon kanssa. Lisää juomista, shoppailua ja ruokaa. Seuraava keikka on keskiviikkona, mut täl hetkel on tunne et mä en selvii sinne ees elossa, saati sitten Tavastian keikalle. Selviin kuitenki vaikken haluis, elämä on paskaa. Se ei ikinä muutu parempaan. Ei tulevaisuudessa mua mikään odota. Haluisin ehkä lääkäriks, ihmiskeho on niin mielenkiintoinen, muttei musta ole siihen, lukemiseen. Musta ei oo mihinkään. Jos ei tuu kymppii joka aineesta, oon ilman muuta paska. Voisin tappaa itteni vaikka heti, jos mun läheiset, etenki rakas, selviäis siitä ilman kyyneliä. Tiedän, että murtaisin niiden elämän, mutta loppujen lopuks kaikil ois varmaan kuitenki parempi ilman mua. Mullaki ois. Mua ei pelota kuolema, ainoostaan kipu mikä siihen mahdollisesti liittyy.

Jere ja Leo
Eikä mul oo ees kännykkää, etä mä voisin soittaa rakkaalle ja pyytää sitä hakemaan mut turvaan. Mä oon yksin. Niin yksin. En ees kuulu tähän perheeseen joka mulla on, sisko vihaa, faija ei ymmärrä ja mutsiltaki alkaa varmaan pikkuhiljaa mennä toivo. Vessat haisee oksennukselta, koska näin monen vuoden jälkeen mä en enää pysty lopettamaan. Mä toivon vaan, että tää ois ohi. Jos ois oma kämppä, noiden ei tarvis seurata tätä loputonta vammaamista.

Mä vaan pilaan läheisteni elämän epätietoisuudella mitä käy. Mä en haluu et joku joutuu viimeseks illal miettii miten Nooralla menee... Tarkistaa aamulla onks se elossa. Jos mä lopetan kaleoridien syömisen, tää on ehkä nopeemmin ohi.

Huomen onneks poli ja tiistaina terapia. Puhukaa mut järkiini. Miks en vaan voi oonistuu?

18 kommenttia:

  1. Kyllä sä voit onnistuu, mä uskon suhun!:)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan... Tekstin jälkee ambulanssilla Haarmanniin tikattavaks, lääkehiiltä, EKG, yms. Et oon tyhmä.

      Poista
  2. Ihana Noora<3 hienosti handlasit eilen sen konfliktin, oot hyvä kuuntelee :)

    Ja oon varma että siskot/porukat ei tarkota mitään pahaa. On tietty huolissaan, mut meilläki tulee himassa välillä aika töykeetä settii porukoilta eikä niistä kannata ottaa mitään sieluun käyviä ajatuksia. Oot paras! :--)
    / c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nuorimmasta siskostani en kyl ois niinkää varma, murrosikä tai mikä sen aiheuttaakaan, mä melkeen pelkään sitä. Hirvee alemmuudentunne :<

      Poista
  3. <3 Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin!
    - B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tääl naureskelen teiän "nimimerkeille" :---P

      Poista
    2. harkitsin sämpyläkenkää

      Poista
    3. Jopa naurahdin kaiken tämän masennuksen keskellä :DD

      Poista
  4. Älähän nyt, Nooraseni... Ensiksikin a) kellään ei ole parempi ilman Sinua, minkä olen noin triljoona kertaa tainnut sanoa. Olet ihana ja tärkeä persoona meille monelle ja me *todella* välitämme Sinusta. Toiseksi b) tulee ylämäkiä ja alamäkiä, väistämättä; toipuminen on tosiinaan yhtä helvettiä, eikä kukaan ole parantunut ilman, ajoittain, suunnattomankin suurta ahdistusta. Kuten olen noin biljoona kertaa tainnut sanoa... Ja c) ihan varmasti porukkasi välittävät Sinusta, tilanne vain nyt on niin päällä, että ovat luonnollisestikin huolissaan.

    Juu ei, elämä ei ole aina oikeudenmukaista, ja on se maailma välillä jopa ihan julmakin. Mutta kun siinä on niin paljon hyvääkin. Aloitetaanpa vaikka niistä ala-asteen ystävistäsi. Eikö ole ihanaa, että juuri te tunnette toisenne ja olette taas pitkästä aikaa saaneet tavata ja viettää aikaa yhdessä? Sinulla on tärkeääkin tärkeämpi Joonas. Risteily. Haloo Helsinki. Tulevaisuuden haaveita (lääkäriksi). Ajattelepas kuinka onnekasta kaikki tämäkin on. Juujuu, ymmärrän että kun itsellä on tässä ja nyt niin paha olla ettei meinaa kestää, niin ei auta että joku (=minä täällä) yrittää vängätä kuinka on niitä, ah, niin positiivisiakin asioita... Mutta kun niitä on. Huomenna on uusi päivä (joojoo, klisee tuokin), menet polille ja purat siellä sydäntäsi, ja jatkat terapiassa tiistaina. Kyllä, Noora, kyllä Sinäkin voit onnistua! Sinä *onnistut*! Klisee tai ei, mutta huomenna ON uusi päivä!

    Eikun kaleoridit vaan naamariin (säntillisesti) ja sitten vaikkapa yöpuulle. Lisäksi toivon vielä kovastipaljon, että pystyisit hillitsemään oksentelua, jotta saavutat painotavoitteesi vuodenvaihteeseen mennessä, eikä Sinua siten heitettäisi pihalle polilta.

    Voimia alkavaan viikkoon! Se aurinko alkaa muuten mollottaa ihan oikeasti!! :)

    ♥ Lämpimät halaukset Sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andrea, mä aina jaksan ihmetellä miten lämpimästi kannustat muita:')<3 Oikein paneudut tsemppaamaan. Voimia Sinullekin!

      Ja tietysti sulle Noora!!!:)

      Poista
    2. Voi kiitos paljon Anonyymi! <3

      Poista
    3. Andrea, nyt kun luin kommenttisi uudestaan huolella ajatuksella läpi, olet jälleen kerran oikeassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, pää vaan taas jälleen kerran kääntyy itseään vastaan. Ja sitä vastaan on niin vaikea taistella. On vaan annettava itsensä välillä hengähtää sen sijaan, että aina pakenee.

      Poista
  5. Älä luovuta Noora! Sun elämässä on niin paljon hyvääkin ja sun läheiset ja ystävät rakastaa sua. Välillä on vaikeaa ja ahdistavaa ja kuolema tuntuu parhaalta ratkaisulta, mutta niin ei kuitenkaan ole. Pahasta olosta pääsee yli ja sinä tiedät sen ja olet sen kokenut. Voimia ja tsemppiä! Nyt keksityt niihin elämän valoisiin asioihin ja niistä nauttimiseen, susta voi tulla vaikka mitä, olet vielä nuori! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta pääseekö pahasta olosta lopullisesti eroon? Tuntuu kuin se vain joka kerta iskisi entistä kovempana. Harvemmin kyllä..

      Poista
  6. Koita saada syötyä ja pidettyä kaikki sisälläs, tartteet sen energian et jaksat tän pitkän ja kylmän talven! Hirveesti haleja ja tsemppejä!! Nyt ei luovuteta kumpikaan!<3
    ps.Mulla tuli eilen tasan puol vuotta "vapaudessa" poissa sairaalasta! :----)

    Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee tammikuun alussa jo vuos! Yritetään jatkaa eteenpäin ilman osastoja :--)

      Poista
    2. Vautsi! Voit olla ylpee itestäs; helppoa ei oo ollu mut oot selvinny silti noinkin hyvin!! <3

      Pinja

      Poista
    3. Jos tätä selviytymiseks voi sanoo :D

      Poista