Colors Of The Wind

Oltiin eilen Linnanmäellä katsomassa Sallan ja Miron matka maailman ympäri:n keikkaa! Mentiin Mayan kaa sen verran ajoissa, että nähtiin suurin osa Milla Ruminki esityksestä. Leikin paparazzia, kun kerrankin olin jaksanut raahata järjestelmäkamerani mukaan. Rakastan mun Niksuu.

Mut voi, kuinka noilla oli kaikki niin hienosti tehtynä, Miro osaa! Salla hyppeli urheesti lavalla vaikka on ollu tappo-kipeenä. Ei itketty, mutta onko pakko soittaa kaikki itkubiisit peräjälkeen? Ja tosta tytöstä lähtevä ääni :) ♥

Vaikka me oltiin SMMMY:n true-fanit nro 1, suurin osa yleisöstä oli tullut katsomaan Olavi Uusivirtaa. Joten ennen kuin jäätiin eturiviin tunkevan ryysiksen alle, paettiin Mayan kanssa, törmättiin Emmiin ja varastettiin Salla meiän mukaan! Meiän piti ottaa lipun kaa hienoi kuvii, mut peilikuja vähän vaikeutti pysyy asiallisena.

Oli ihan uskomaton valaistus yhdeksän aikaan illalla, joten minä tylsänä ja väsyneenä keskityin ihmisten sijaan enemmän huvipuiston tunnelmaan. Valaistut laitteet ja tumma taivas sai aikaan aika erilaisen fiiliksen kun keskellä tulikuumaa kesäpäivää.

Pääsin ilmaseks laitelipulla Ukkoon, suostuteltii E & M eturiviin ja käkätettiin niitten reaktiolle koko kyydin ajan. Oli kyl vuoden paras ajo, ilman "lämmittelyä" lällymmissä laitteissa ja ylös-alainen öinen Stadi. Wuu-u-u!

¡¡¡ Ainii, tällä alkaa kaks ruotsin kurssii (lukion rub2 ja rub3, joista edellisen olen jo suorittanut) maanantaina. Alotetaan kevyesti: kahdesti viikossa parille tuplatunnille. Istumista.. 3h melkein putkeen? Toivotaan vaan, että keskittyminen riittää noin pitkäksi aikaa kerralla. Polillakin uhattiin lyhentää mun käynnit puoleen tuntiin, ku ei muka aivojen kapasiteetti riitä. Mut apua, viimeks oon saanu jotain suoritettuu yli kolme vuotta sitten :DD !!!

Done All Wrong

Itkin tiistaina polilla, kunnon tunteenpurkaus. Kun lähdin kotiinpäin, seisoin hetken sairaalaan pihalla kaatosateessa: kävellen vai bussipysäkille? En edes huomannu, että kastuin. Lopulta suunnistin dösärille litimärkänä. Ja näin kuolleen perhosen, se oli hukkunu lätäkköön.

Mietin mikä tunne mulla on päällimmäisenä, viha, ärsytys, pettymys. Joka kaikki on kääntynyt itseäni vastaan. Kuinka itseään voi vihata niin paljon? Kun en tyhmä opi mitään, toistan samoja virheitä yhä uudelleen. Oon epäonnistunu kaikessa. En ees osaa sairastaa oikein, liikaa oireita. Kerron mikä on mulle arkipäivää, ja se tuomitaan ylpeilyksi. Pitäis osata varoa sanojaan, kaikesta ei saa puhua ees hoitajille. Vastaan väärin kysymyksiin, johon ei ole oikeaa vastausta. Rehvastelen sillä mikä hävettää kaikista eniten?

Ei oo menny putkeen viime päivät. Miettiny vaan kuolemaa. Kun en mä täällä enää kauan ole. Oisin voinu kuolla jo vuosia sitten, miks mun kroppa on näin sitkee? En kuitenkaan nää tällä hetkellä mitään käännettä parempaan. Pari vuotta ehkä maksimissaan.

Kysytään, enkö ajattele muita. Ajattelen kyllä. Liikaakin. Ja se vaan nostaa itseinhoa. Käperryn mahdollisimman pieneksi ja toivon etten ole tiellä eikä kukaan huomaa minua. Toivon olevani näkymätön.

Parin tunnin päästä pitäis olla koululla sopimassa opon kanssa kursseista. Jotenki absurdi ajatus. Kouluun, tunkemaan tietoa tyhmään tyhjään täyteen päähän. Hahhahhah, ehdinkö mä ikinä valmistuakaan?

Welcome To My Hell

"Loma" takanapäin, vuoden hirvein loma, mutta silti nautittava pieni hetki irti syömishäiriöstä. Tai oikeastaan vain osasta sen oireista. Tuskaa mielessä ja vähän myös iholla, mutta keho kiittää ravinnosta. Olin siis melkein koko viime viikon isovanhemmillani kyläilemässä. Neljä kunnon ateriaa päivässä ja söin kuin virtahepo. Ukkikin kommentoi useampaan otteeseen, että tuohan näyttää jo aivan normaalilta kun lautaseni oli täynnä makaronilaatikkoa, tai jos santsasin.

Ahdistus vaan ei millään pysynyt poissa. Yritin purkaa sitä kirjoittamalla, lukemalla kirjoja, taittelemalla origameja, etsimällä uusia maisemia Järvenpäästä, nukkumalla, näpläämällä kännykkää... Tekosyyn varjolla lähdin junalla kotiin jo lauantai-iltana sunnuntaiaamun sijaan.

Tässä muutama pätkä ajatuksistani, joita kirjasin ylös viikon varrella:

KESKIVIIKKO 20.08
En oksenna, vaikka vatsaan sattuu. Päässä hoen miten vihaan itseäni enkä löydä lievempiä verbejä tilalle. Ahdistaa kun oon luvannu olla täällä sunnuntaihin asti. Roolileikki iloisine ilmeineen. Lompakossa on mukana terä, oli pakko tarkistaa..

Saatan nukkua yli puolet vuorokaudesta, mutta sekään ei tuo helpotusta painajaisten takia. Hereillä ollessani mä vaan toimin, hymyilen pahaa oloani ja sulkeudun. En uskalla tuntea, en luottaa ja oon tän maailman ulkopuolella.

Faunattaressa nukkui söpöisiä syrkkivauvoja, hamsterikuume!

TORSTAI 21.08
Pari päivää NORMAALIA syömistä ja olo on muuttunu niin hirveäksi, että olisin valmis luovuttamaan. Luovuttamaan vaikka koko elämän. Ikinä ei saisi sanoa "en pysty", mutta nyt on alkanut tuntua ettei tästä oikeesti tule mitään. Mä olen yrittänyt niin monta kertaa, tosissanikin, mutta tunne joka siitä seuraa saa mut haluamaan kuolemaa. Tääl ei oo ikinä ollu näin vaikeeta.

sosekeittoa, kasvislasagnettea, makaronilaatikkoa, kasvispiirakkaa..

PERJANTAI 22.08
Eilen illalla taistelin itkua vastaan, pyörin ahdistuksissani sängyssä vaikka kuinka kauan. Tai en pyöriny, makasin oikealla kyljelläni ja tunsin kuinka ähkyvatsani painoi ainakin 10 kiloa. Jouduin tukemaan peiton sen möhkäleen alle ja olin varma, että jos kokeilisin, eivät käteni yltäisi vatsan ympäri. En uskaltanut ajatella, sillä pelkkä ajatuskin oksetti. Puolenyön jälkeen kävin hakemassa ahdistus-/unilääkettä kaapista.

Päivällä aloin miettiä. Kuinka idiootti voi ihminen, tai siis minä, olla? Viedä toisen reseptilääkkeitä, koska omat tarvittavat jäi himaan? Googlasin vähän ja oon varma, että bentsot räjähtää maanantaina positiivisiks vaikka jätin diapamit rauhaan. Yks pieni pyöreä valkoinen pilleri, stnan narkkari. Byebye kuntoutusosasto.

Vaakakin näytti +kilon eiliseen. Ja terä, arrrg.

kahvin kanssa pullaa ja pullaa ja kakkua ja keksiä

LAUANTAI 23.08
Itkin taas illalla itseni uneen, en oikeen tiiä mikä mul on. Kuuntelin musiikkia ja ahdistuksen tunne sai mut ikävöimään. Kuinka kaikki on ohimenevää, enää sanoja päiväkirjassa.

Käytiin aamul Prismas ennen aamupalaa, en tajuu kun on koko päivä aikaa ja pitää mennä heti aamulla välttääkseen jonot. Kai eläkeläisillä muutama minuutti liikenis vähän myöhemminkin odottamiseen? Mummi kysy haluunko jotain namia, en uskaltanu.

Mietin miten selviin maanantain punnituksesta, kävin äsken apteekissakin kattoo laksojen hintoja (joihin en oo ikinä koskenu, enkä koskenu nytkään). Mä en voi antaa kenenkään nähdä näin isoa numeroa vaa'alla, en vaikka ne ois polilla ilosia noususuunnasta.

Iltahesarin kanssa teetä.
Kirjaston fantasiaosastolta bongasin "uuden" trilogian, nyt jo melkeen luettu.

Söin äsken miljoona karviaista suoraan pensaasta. Vihreitä ja punasia. Yritän ajatella ne vitamiineina pullan päälle kaloreiden sijaan. Ja eihän noita saa kun kerran vuodessa, turha potea huonoa omaatuntoa. Mietin jos lähtisin jo tänään iltaruoan jälkeen kotiin. Oisin huomenna vaan tiellä, lounasvieraiden (siskojen poikaystävineen) takia lähtisin joka tapauksessa aamupalan jälkeen ja puurot mä saan naamaan himassakin.

Milloin on taas tähän menty, että im-suunnitelmat pyörii päässä? Nää kaikki on vaan ajatuksia, mun pään tuottamaa skeidaa. Miksen mä voi hallita niitä?! Haluun turruttaa aistini, menkää pois ajatukset.

My Impersonal Life

Näin Jennaa viikonloppuna kun se oli Helsinkissä! Puhuin ranskaa, näköjään osaan vielä. Si vous voulez, je peux écrire en Français. Muahaha! Olin yötä ja Jennan kissa on hassu, oon niin koiraihminen etten ymmärrä noista otuksista mitään! Mut se vaani croissanteja ja karvaa lähti vaikka kuinka, ainiin ja se vihaa kantokoppaa.

Cokista ja tupagaa

Lunaki tuli hoitoon pois siskon tuparien alta. Ollaan maattu sen kaa Ikea-tuolin alla piilossa ukkoselta ja nukuttu samassa sängyssä. Taisin vaan tönästä sen viimeyönä lattialle, mut sille käy hapsumattokin! Tuntuu, et oon taantumassa koiran tasolle, mulla on parhaimmat jutut Lurzin kaa. Harmi, et sisko haki sen nyt pois. (ja jos luet tätä - tuskin - nii hyvää syndee!)

onneks ollaa molemmat laiskoi - välillä

En oo pitkään aikaan elänyt niinnnäin ahdistavaa maanantaita! En vaan päässyt sängystä ylös ja Lunakin joutu odottelemaan aamulenkkiään (käytiin kadulla ja sit takas) pitkälle aamupäivään. Ällötti aamupala, peruin ajan, makasin sohvalla tuhoten digiboxilta loputkin Greyn anatomian kymppikaudesta. Onneks olin sopinu etukäteen, että maanantai on sushipäivä Sallan kanssa, joten puoli neljältä sain raahauduttua keskustaan. Suunnattiin Yamatoon buffetiin ja sekä ruoka että seura oli aivan ihanaa! Hassua, vaikka toista ei kunnolla tunne, miten juttua riittää. Pitkästä aikaa söin itseni suorastaan ähkyyn ja sateessa jatkettiin Forumiin, jossa hetken pyörittyämme käytiin vielä Ciao! Cafféssa kahvijäätelöillä. Kiitos seurasta söpö ♥

minttusuklaajätski-espresso-kermavaahto-suklaakastike

Ja L:llekin kiitos kun raahauduit tänne katsomaan Curse of Chuckey:ta. Parempiki leffa oltais voitu valita, kauhuleffalle ei pitäis nauraa! Eikä mikropopparit oo yhtä hyvii ku Finnkinossa, mut mut. Aina ei onnistu, mut päätettii et lähetää täs kuus vielä Tanpereelle (huom! sinä jonka luona majoitutaan ;>)

Nyt pitäis jaksaa suihkuun, en ees muista millon pesin hiukset viimeks. Ja huomen mummeileeukkeilee Järvenpäähän! Vihdoin uskalsin soittaa ja kutsua itseni kylään syömään.

Runaway Baby

Heräsin tänään seitsemän jälkeen ja ensimmäiseksi kaivoin kännykän esiin, Youtuben auki ja kuuntelin Haloo Helsingin uuden Beibi-sinkkubiisin. Harvoin kappaleet kuulostaa hyvältä ekalla kuuntelukerralla, mut ojjoj!

Keskiviikko oli Lintsipäivä. Sää vuorotellen kylmä ja kuuma, mutta ei satanu ja jonoja laitteisiin ei ollut ollenkaan. Parhaan kaverin kanssa ollaan ehkä tultu vanhoiksi kun jaksettiin kieppua laitteissa vain nelisen - viitisen tuntia. Mut oli kyllä kiva käydä kaikki hurjemmat laitteet läpi. Ukossa päästiin useampi kierros putkeen, Kingi tuli testattua ja Kirnussa sai odottaa laitteeseenpääsyn sijaan sitä että pääs pois. Syötiin ranskiksia, salaattia ja karkkia, juoruttiin ja pohdittiin miten Linnanmäki on kymmenessä vuodessa muuttunut. Hahhah! Ens viikol ehk kauhuleffaa ja popcornii mausteineen. Saat luvan hengaa mun kaa ennen ku lähdöksit takas opiskelee >:---D Vaikka pelkäänkin olevani paskaa seuraa.

Lääkäri kirjotti kuntoutustukea vuodeks eteenpäin ja rikoin varmaan oman ennätykseni bdi:ssä. Mutta mitä vastata, kun samaan aikaan voisi valita monta vaihtoehtoa? "Nukun yhtä hyvin kuin ennen", "En ajattele terveyttäni tavallista enempää", "Kiinnostukseni sukupuolielämään on pysynyt ennallaan", mikä on ennen? 10 vuotta sitten kun olin suht' terve?Kuntoutusosastojonoa voidaan kattoo syksymmällä, pitäis vaan ensin olla juomatta ollenkaan vähän pidempään. Oon nyt ollu selvinpäin kaks viikkoa, ei oo tehny ees tiukkaa tai mieli, vaikka vähän tylsä on istua viikonloppuiltoja yksin kotona kun kavrut juoksee kaupungilla. Ku ei voi lähtee ees lasilliselle. Tai en uskalla, koska jos joku sanoo, että tilaa siideri tai viini tai kalja nii mä tottelen. No ei se mitään, oon ollu aika hyvä erakko muutenkin! Ja syömishäiriöhän kääntää tän voitoks kun ei tarvii juoda kaloreita................

Eilen terapian jälkeen kävin Leppävaarassa labrassa ja auau! Eihän se labratädin syy oo, että suonesta ei tuu verta, mutta kirosin silti kun koko loppupäivän molemmat kyynärtaippeet oli kipeet. Onneks seuraava aika Nuorisoasemalle on vasta ens viikolla, luulis vielä että oon yrittäny piikittää itteäni ku suonet on mustelmilla. Kävin eilen myös siskon luona hoitamassa Lunaa kun noi meni suoraan töistä Ikeaan. Koiraraasu on ollut peloissaan viime päivät ja yöt ukkosen takia ja nytkin se nysväs suurimmaks osaks sängyn alla.

Kuka sä oot ja mitä teet mun edessä kello viis?

Beibi, räjäytä mut tässä
Beibi, aamuhämärässä
Beibi, sä et tarvii mitään muuta
Jos sä saat mut kiinni, ei oo takas paluuta
repeat x 10 000 ♥

There's No Point Trying Slit Your Wrists With Cheese Cutter

Viikonloppuun mahtui yllättävän paljon, kun ottaa huomioon, että nukuin melkein koko lauantain. Kännykkä äänettömälle, verhot kiinni ja ketipinoreita naamaan. Tuloksena 18h unet, jonka jälkeen aivan järkyttävän huono olo kun ei tuona aikana tullut mitään tietenkään syötyä. Onneksi kaapissa oli pussikeittoa ja papuja, sillä kauppaan en olisi saanut siinä oksetustilassa raahauduttua. Viisasta toimintaa taas! Myöhemmin hain kuitenkin popcornia ja nuudeleita. En tajuu mikä ihme himo mulla on iskenyt nuudeleihin, voisin elää niillä jos niissä olisi jonkinnäköistä ravintoarvoa.

Sunnuntaina näin siskoa keskustassa, sain Lunan hoitoon ja suunnattiinkin sieltä suoraan Tiian ja Aada-westien kanssa Rajasaaren koirapuistoon uimaan. Koirat oli enemmän innoissaan palloista kuin toisistaan vaikka aika samanlaiset itsepäiset terrieriluonteet neideillä oli. Jos ei huvita kävellä, niin sitten ei, mutta uimaan molemmat menivät vapaaehtoisesti. Ja sporapysäkillä joku mies nimes nää Black & White whiskeyks.

valkoinen länsiylämaanterrieri & cairnterrieri

Retken jälkeen laiskana en jaksanut laittaa ruokaa, joten kävin Roballa Yamatossa sushibuffetissa, jossa on laajin Helsingistä löytämäni kasvissushivalikoima. Tai ainakin vaihtoehtoja on enemmän kuin se vaan ~neljä, kuusi jos kananmuna (olen lakto-ovo) lasketaan mukaan.

ei mahtunu lautaselle kaikki

 Illalla käytiin vielä parhaitten tyttöjen kaa kattomassa Sex Tape Tennispalatsissa. Elokuvan saamien huonojen arvostelujen takia suhtauduin filmiin ensin aika nuivasti, mutta kaikelle järjettömyydelle tuli kuitenkin naurettua ääneen. Ja poppareita, joiden kanssa puoli purkkia juustomaustetta, aiivan liikaa.

Yöllä en sitten nukkunutkaan ollenkaan. Tajusin kahden aikaan, että olin unohtanut iltalääkkeet, enkä viitsinyt niitä enää siinä vaiheessa ottaa, koska aamulla piti jaksaa lähteä koiran kanssa ulkoilemaan. Nousin neljältä keittämään teetä, jota join hiljaa ahdistuksissani kylppärissä miettien mihin olen piilottanut teräni. Vaaka-idiootti näytti yli kiloa enemmän kuin ennen viikonloppua, enkä ollut yhtään tyytyväinen. Suunnittelin nestepaastoa tälle päivälle, mutta toteuttaminen jäi ajatuksen tasolle.
Meiän aamulenkkikin oli vauhtia kymmenen metriä tunnissa, käytiin rannassa tuijottamassa veneiden seassa uiskentelevaa rantapalloa (pakko saada!!!!), jonka jälkeen sain koiran kotiin vain nameilla lahjomalla ja ikävästi perässä kiskomalla.

VAANIJAPISKI!

Nyt pitäis mennä maistamaan äidin tekemiä quinoa-pihvejä. Salaa toivoin, että hidastellessani kaikki ois ehditty syödä jo parempiin suihin, mutta Nooralle-jota-on-pakko-syöttää jätettiin tietenkin muutama. Ja perunaa. Ja kukkakaalia. Ja dippiä. Että parempi olla hyvää!

(Walkin' Thru The) Sleepy City

Kävin toissapäivänä yksikseni kävelemässä Töölössä auringonlaskun aikaan ja halusin jakaa kuvien kautta tuota tunnelmaa teidänkin kanssanne. Kameran kanssa on toisinaan niin rauhoittavaa liikkua tutkien ympärillä olevaa luontoa, vaikka sitten kaupungin keskellä, ja auringonvaloa joka paistaa lehtien läpi ja heijastuu merestä.

Töölönlahden joutsenpoikue sattui juuri sopivasti paikalle. Pääsin muutaman metrin päähän seuraamaan iltapesua ja nukkumaan käymistä. Sorsatkin olivat jo leiriytyneet rannalle lepäämään.

Toivottavasti ketään ei häiritse nämä valokuvapostaukset. En vain ole viime kuukausina jaksanut päivittää meripihka.net:iä, joten osa kuvista päätyy blogiin. Kuvia olisi pienennettävänä vaikka kuinka, mutta otan sen projektiksi vasta myöhemmin.

Tänään kokeilen iltapalaksi itsetehtyä frozen yogurttia. Soseutin pari tuntia sitten kaksi suurta aprikoosia sauvasekoittimella kreikkalaisen jugurtin kanssa ja lisäsin hieman steviaa ja vaniljauutetta. Laitoin seoksen pakkaseen ja olen käynyt sitä muutaman kerran sekoittamassa lusikalla. Viimeksi se ei ollut vielä tarpeeksi jäässä, mutta kohtapuoliin päässee maistamaan ;))

Small Steps Backwards

Olo on masentunut, mutta samalla ihmeen hyvä.  Asustan omassa kuplassani, jossa muut ihmiset vain häiritsevät. Olen yksinäinen, mutten kaipaa seuraa. Muiden kanssa olen vaivaantunut, tunnen olevani huono ja epäonnistunut. Leikin yhä vain, vaikka tätä on jatkunut jo vuosia. Tiedän miten pitäisi toimia, mutta oon aivan hukassa siltä tieltä.

Kiksejä siitä kun paino putoaa.

Hävettää kertoa tätä täällä, mutta miksi alkaa valehdellakaan? Taisin kuvitella olevani jo niin varmalla pohjalla, että ote herpaantui. Luotin liikaa, että kaikki sujuu omalla painollaan. Ei olisi pitänyt alkaa tarkkailla koiran ruokamääriä, koska kun neiti lähti toiseen kotiinsa, ei mulle jäänyt muuta kontrolloitavaa kuin itseni. Kai? Tunnistan osan vääristyneistä ajatuksista, mutta silti uskon niihin täysillä. Minäpaskatyhmäihminen.

en oo värikästä nähnytkään viime päivinä

Vaa'an luku alkoi tänään aamulla kolmosella, terapiassa nelosella. Silti ei sormet yllä hauiksen ympäri. Tiiän, ettei mikään tuu riittämään, mutta silti liian vaikeeta lopettaa. Anteeksi. Hitaasti tapan taas itseäni ja tällä kertaa oon varma, ettei kroppa pitkälle jaksa.

Mietin jos kävisin huomenna Ulfåsan kansliassa kysymässä lääkärinaikaa, soittaa kun ei uskalla, ja polilla en oo käyny kolmeen viikkoon. Tuet loppuu kuun lopussa, ja vaikka uutta lausuntoa kyselin jo kesäkuussa, niin noups. Pitänee muuttaa hamsterin häkkiin sillan alle.

Oisko kukaan tulossa huomenna SYLI:n kahvihetkeen? Ajattelin, että vois pitkästä aikaa käydä istuskelemassa teekupin ääressä kuuntelemassa juttuja. En oo nähny ketään perjantain jälkeen, jos ei eilistä yllätys-/sattuma-/pikatapaamista Andrean ja sen jälkeen V:n kanssa lasketa.

Värjäilin äsken uusia pidennyksiä, teen niistä postauksen kun pääkin on saman värinen. Nyt oon aika plondi, ku en oo vaaleanpunaisen kanssa sotkenut muutamaan viikkoon. Hiukset on palanu auringossa, joten ajattelin hoitaa näitä ennen kuin värien kanssa lähden läträämään. Tosin mulla ei oo kärsivällisyyttä tippaakaan, joten saa nähdä kuinka pian vaihtaa hiukset väriä ja millasiks ;--)

Outta My Head

Viikonloppu olisi voinut olla upea, jos syömishäiriö olisi jäänyt kotiin. Purjehdittiin vanhempien, Lunan ja toisen siskon sekä hänen poikaystävänsä kanssa Elisaareen. Nukuin koko purjehdusosuuden molempiin suuntiin. Oli hieno sää, mutten käynyt uimassa. Suurimman osan ajasta istuin kajuutassa lukemassa. Maissa käytiin grillaamassa, kävelyllä ja jäätelöllä (Marianne-tuutti, koska minttu-suklaa!).

Aiemmin kesällä kirosin, kun en nähnyt Bjökössä käärmeitä. Tilanne pelastettu, sillä bongasin rantakaislikosta pienen rantakäärmeen keltaisine niskatäplineen.

 
Koirakin pääsi uimaan ja yritti ottaa roiskuvaa vettä ilmasta kiinni. Samaa se tekee talvisin jos joku potkii lunta.

Sunnuntaina kävin yksin tutkimassa paikkoja:
Mä kävelen sinne minne jalat ei vie. Maalaismaisema on epätodellinen: hiekkatie, peltoja ja metsää. Kyykistyn ottamaan kuvaa kissankellosta ja noustessani maailma ympärilläni muuttuu liian valoisaksi. Heikotus iskee kehoon, mutta tunne ei ole paha. Tuijotan vain eteenpäin ja seison paikoillani. Huimaus on pian ohi ja tunnustelen oloani. Tätäkö mä etsin? Oon erillinen, sivuroolissa omassa elämässäni.

Syöminen ahdisti. Oikeestaan vihastutti. Miks kaikki ruoka on pakko tunkea mun lautaselle? Pidin ajatukset sisälläni ja söin kiltisti. Jättiaamupalan päälle lounaalla kolme maissintähkää, palan halloumia ja salaattia.En tykkää vedestä, mutta oli pakko juoda. Ampiainenkin kehtas pistää kun takertu mun hiuksiin.

Äiti tokas, et näytän taas anorektikolta. En kyllä tajuu mistä se sen nyt keksi kun vaaka näyttää viikonlopun jäljiltä +500g. Tai tajuun, mutta silti en.

Itkin tänään aamulla kun katsoin Taru Sormusten Herrasta Kuninkaan paluun lopun. Sain luettua kirjat, joten trilogian viimeinen leffa perään. On kyl edelleen yks parhaita. Frodo vaan lähtee joka kerta länteen haltijoiden mukana, nyyh...