Itkin tiistaina polilla, kunnon tunteenpurkaus. Kun lähdin kotiinpäin, seisoin hetken sairaalaan pihalla kaatosateessa: kävellen vai bussipysäkille? En edes huomannu, että kastuin. Lopulta suunnistin dösärille litimärkänä. Ja näin kuolleen perhosen, se oli hukkunu lätäkköön.
Mietin mikä tunne mulla on päällimmäisenä, viha, ärsytys, pettymys. Joka kaikki on kääntynyt itseäni vastaan. Kuinka itseään voi vihata niin paljon? Kun en tyhmä opi mitään, toistan samoja virheitä yhä uudelleen. Oon epäonnistunu kaikessa. En ees osaa sairastaa oikein, liikaa oireita. Kerron mikä on mulle arkipäivää, ja se tuomitaan ylpeilyksi. Pitäis osata varoa sanojaan, kaikesta ei saa puhua ees hoitajille. Vastaan väärin kysymyksiin, johon ei ole oikeaa vastausta. Rehvastelen sillä mikä hävettää kaikista eniten?
Ei oo menny putkeen viime päivät. Miettiny vaan kuolemaa. Kun en mä täällä enää kauan ole. Oisin voinu kuolla jo vuosia sitten, miks mun kroppa on näin sitkee? En kuitenkaan nää tällä hetkellä mitään käännettä parempaan. Pari vuotta ehkä maksimissaan.
Kysytään, enkö ajattele muita. Ajattelen kyllä. Liikaakin. Ja se vaan nostaa itseinhoa. Käperryn mahdollisimman pieneksi ja toivon etten ole tiellä eikä kukaan huomaa minua. Toivon olevani näkymätön.
Parin tunnin päästä pitäis olla koululla sopimassa opon kanssa kursseista. Jotenki absurdi ajatus. Kouluun, tunkemaan tietoa tyhmään tyhjään täyteen päähän. Hahhahhah, ehdinkö mä ikinä valmistuakaan?
Tutunkuuloinen teksi. Voin samaistua noihin sanoihin. Pahimmillaan nuo tunteet nousivat pintaan kun asuin porukoillani. Olin tyhmä ja toistin samoja virheitä. Varsinkin äidin kanssa paljon yhteenottaneena, jotkin asiat hän koki ylpeydeksi, etten osannut olla nöyrä, vaikka omasta mielestäni sitä olin ja mun sisällä oli niin helvetin paha olo. Vihasin itseäni silloin paljon, nykyään vähän vähemmän. Minulta usein myös kysyttiin ettenkö ajattele muita, enhän mä sillon muuta tehnytkään kun ajattelin muita! Mutta tsemppiä ja halaus sulle!<3
VastaaPoistaVaikeeta tulkita muita sairauden takaa. Toivottavasti nykyään menee paremmin <3
PoistaVoimia hirmusesti! Älä tee mitään tyhmä... Oot niin tärkeä, tahtoisin auttaa sua mutten tiedä miten:( <3
VastaaPoistaOma taistelu taas jälleen kerran. Ja apuva, ens viikolla alotan ruotsi 2:sen ja 3:sen :D ruotsikakkosen käyn kertaavana, mul on siit jo ysi, mut kurssista on ~5vuotta, en muista enää mitään. Äää-Ä! Jännää!
VastaaPoistaEt ole tehnyt kaikkea väärin, saatika epäonnistunut kaikessa. Sinussa on niin paljon hyvää ja hienoa, arvokasta ja korvaamatonta. Tämä on vaan niin mystinen sairaus, että ulkopuoliset helposti kuittaavat vakavat oireet ylpeilynä, rehvasteluna, välinpitämättömyytenä jnejne...
VastaaPoistaToivottavasti jaksat tässä tilanteessa koulua. Kuuntelethan itseäsi? Toki kurssit saattavat oloa helpottaakin, jos ja kun saa ajatukset keskitettyä johonkin ihan muuhun. Kunhan koulusta ei tule lisäpaine. Kämpa på Vännen! <3
Toivotaan, et toi koulu olis uus alku sun paremmalle elämälle! <3
VastaaPoista