Mulla on mennyt viime viikot taas tosi hyvin anoreksiaa vastaan taistellessa. Oon saanut pudonnutta painoa kerättyä takaisin ja lisää joustavuutta ruokailuihin. Oksentamiset on jäänyt, ja oon käynyt ulkona syömässä useammin kuin koko alkuvuoden aikana. En (ainakaan tällä hetkellä) tarvitse itselleni todistetta jokaisesta syödystä mozzarella-tikusta valokuvan muodossa, joten niitä ei tässä postauksessa nähdä. Välillä jopa naureskelen, että miten tää näin meni kun lounas tuli korvattua jäätelöllä ja irtokarkeilla, kun vielä vähän aikaa sitten ei kumpiinkaan olisi vapaaehtoisesti suostunut edes koskemaan.
Hymyilen, nauran ja jaksan jopa pitää ihmissuhteita joten kuten yllä. Oon nähnyt kavereita, puhunut puhelimessa tunnin puheluita, käynyt baarissa vaan parilla ja ihaillut öistä taivasta. Elämää jaksaa suunnitella pidemmällekin kuin vaan seuraavaan ruokailuun, vaikka se seuraava ruokailukin on oltava aina etukäteen suunniteltuna!
Ei jokainen päivä pelkkää hyvää ole tuonut. Eilenkin makasin melkein koko päivän sängyssä ja itkin, kun oli niin ahdistunut olo. Sinnittelemällä siitäkin selvisi, ei mikään helppo juttu, mutta lopulta tunne meni itsekseen ohi. Viikonlopun jälkeisestä mielialanlaskusta huolimatta mulla on taas tänään ollut energinen ja hyvä fiilis.
Tänään oli vihdoin verkostopalaveri, jossa päätettiin että lopetellaan pikkuhiljaa mun hoitoa syömishäiriöpuolella sekä nuorisoasemalla. Tapaamisia on vielä parin kuukauden ajan, jotta saadaan melkein kuuden vuoden mittainen hoitosuhde lopetettua asiallisesti. Toisaalta hämmentää ja vähän surettaa, mutta voin itsekin sanoa että olen saanut varmaan kaiken mahdollisen avun ja syömishäiriöön liittyvän faktatiedon, joita heillä on tarjota. Ihan mielelläni itsekin siirryn käsittelemään jo muita aiheita, vaikka sh edelleen päällimmäisenä kummittelee. Mulle kuitenkin jää vielä normi psykiatrian poliklinikka- ja terapiakäynnit, ja jos vointi jostain kumman syystä romahtaa, voi aina saada lähetteen takaisin syömishäiriöpuolelle. Vaikka eipä haittaisi, vaikka saisi sanoa lopulliset hyvästit joulun tienoilla!
onpa sulla kaunis hammashymy ;O! ♥
VastaaPoistaKiitos :B
PoistaJes hyvä Noora! Ja voi kun oot taas kaunis ♥
VastaaPoistaKaunis♡
VastaaPoistaKuka otti kuvat? :)
VastaaPoistaNo Iiida!
Poistakiva et olet sosiaalistunut ja menee paremmin vaikka joudutkin lopettamaan sh-hoidot. miksi? eipä kovin terveellistä korvata lounas karkeilla ja jäätelöllä vaikka tulisikin sama energiamäärä.
VastaaPoistaNo siis oumaigaad, jos parina päivänä tulee syötyä epäterveellisemmin :---D Suurimmaksi osaksi kuitenkin syön ihan perus kotiruokaa ja huolehdin että saan tarpeeksi proteiinia, rasvoja yms.
PoistaEipä ole myöskään kovin terveellistä kiinnittää huomiota siihen, että jokainen suuhun pistettävä asia on mahdollisimman terveellinen. Ei luoja oikeasti... Pääasia on, että sitä energiaa tulee.
PoistaMut hienoa Noora, et sulla on mennyt nyt paremmin! Toivotaan et tää jatkuu. :) Tsemppiä! <3
Unohtui vielä vastata, että säästösyistä linjaus on, että yhdelle ihmiselle yksi hoitopaikka. Tällä hetkellä katsotaan että tarviin enemmän apua epävakauden kanssa.
Poistasiis OMG! tulkitsin nooran korvaavan kokonaisen lounaan karkeilla ja jäätelöllä ja mielestäni se ei ole tervettä. saahan niitä karkkeja ym syödä, en sitä kiellä, kohtuudella. mielipiteitä kullakin......
VastaaPoistaNiin mitä sitten jos korvaskin kokonaan? Sehän on just sitä _normaalia_ että joskus käy niinkin :D
Poista"Koko lounas" on myös aika sairaalaoloihin kuuluva käsite. En istunut pöydän ääressä tasan klo 12 mussuttamassa hirveellä kiireellä suklaata, jotta ehdin tuhota koko levyn puolessa tunnissa, koska pakko.
PoistaJEEE <3
VastaaPoistaHienoa Noora! :) Ja kaikille ano-jeesustelijoille: kukapa ei joskus oilisi korvannut lounasta tai päivällistä karkkipussilla? :D Eiköhän se ole juuri ihan normaalia, että joskus noin voi käydä eikä tunne siitä mitään suurta tuskaa? Se vaan tarkoittaa sitä, että ei koko ajan kyttää ja mieti sairaanloisesti että mitä syö.
VastaaPoistaMun terveys tuskin myöskään kärsis vaikka söisin joka päivä paketillisen jätskiä esim. iltapalaks. Enemmän haittaa on itsensä näännyttämisestä.
PoistaIhania kuvia, niin söpö toi pipo ja hymy :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMä oon seurannut sun blogia vasta niin vähän aikaa että hassua näin sanoakin mutta harmittelin aina kun näytit kaikissa kuvissa niin vakavalta. Ei sillä että tarvisi väkisin hymyillä jos siltä ei tunnu mutta tästä postauksesta tuli erittäin hyvä mieli koska tuo hymy. <3
VastaaPoistaJa voi jeesus näitä ihmisiä täällä kun aina pitää arvostella ja valittaa. Eiköhän se syömishäiriöiselle ole aika hemmetin iso askel että ylipäätään syö karkkia ja herkkuja (eikä oksentele niitä pois) vaikka se sitten korvaiskin yhden aterian. Tosi hieno juttu että sun syömiset on nykyään paremmin, äläkä niitä takapakkejakaan pelästy, ne kuuluu paranemiseen.
Hei mikä tuo syömishäiriöpuoli hoidon suhteen on? Itse olen kuullut vaan nuorisopsykiatrian poliklinikasta, jossa itsekin käyn.
VastaaPoistaTäällä Helsingissä on mahdollisuus päästä julkisella puolella syömishäiriöihin erikoistuneen sh-klinikan hoitoon. Nykyään sekä nuoriso- että aikuispuoli toimii samassa paikassa.
PoistaOot niiiiiiiin kaunis ♥___♥ Monesti oon miettiny että sä et varmaan koskaan tuu pääsee irti syömishäiriöstä mutta viimeaikoina musta on alkanut tuntua että pääset! :) Itse olen ollut täysin terve noin vuoden mutta seuraillut sun blogia silti ja seuraan varmasti paljon ahkerammin kun syömihäiriö jää taakse koska sulla on ihana tyyli ja persoona :>
VastaaPoistaVoi kiitos! Epätoivoon oon itsekin välillä vaipunut, mutta tällä hetkellä oon varma että pääsen tästä vielä irti. Ja kiva kuulla, että lukijoita kiinnostaa muukin kuin tää tyhmä anoreksia ;))
Poistaon kiva nähdä kuva sinusta, jossa naurat <3
VastaaPoista