Kiitos Haloo!

Lauantaina oli vihdoin kauan odotettu Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosana -kiertueen päätöskonsertti Hartwall Arenalla. Lipun hankin jo heti maaliskuussa kun ne tulivat myyntiin, mutta permantopaikka meni silti sivu suun. Keikka oli kyllä siitä huolimatta yksi parhaista. Tuli iloittua, huudettua, laulettua mukana ja pari kyyneltäkin taisin akustisen osuuden alkaessa pyyhkiä poskiltani.

Konsertin jälkeen olo oli sanoinkuvaamaton. Oon ollut yli 30:llä Haloon keikalla ja tää oli jotain niin huhhuh! Katsoin show:ta ekaa kertaa muualta kuin eturivistä (jos vuoden 2009 Elämä lapselle -konserttia ei lasketa, kun paikka löytyi nuoriso-osastolle varatusta aitiosta), ja se oli liian kaukaa. Hyvä fiilis levisi kuitenkin koko areenalle ja vaikka välillä joutuikin katselemaan lavan sijaan screenejä, oon iloinen että pääsin kokemaan tuon illan.

Muistan, etten pitänyt yhtään kyseisestä bändistä kun kuulin ja näin ensimmäisen musiikkivideon The Voicelta. Mietin kuinka hirveä nimi Haloo Helsinki on bändille; siis haloo Stadi? Da fak, jotain mun ikäsii kakaroita omii Helsingin bändinsä nimeen? Koska mä olin vielä tuolloin teini-iässä ehdottomasti englanninkielisen punk rockin puolella.

Silti kävelin syksyisten Helsingin katujen halki päiväosastolle kuunnellen kahta ekaa levyä sekoituksella iPodistani. Ja se kylmä vieri vesi vieri sateena mun niskaani katulamppujen valossa kun kävelin kohti omaa helvettiäni: lämmintä kodinomaista päiväosastoa.

Itsepäisen luonteeni takia en voinu myöntää että mä aloin pikkuhiljaa tykätä myös rokimmasta suomipopista. Jos joku kysyi musiikkimaustani, en maininnut Disco Ensemblen lisäksi yhtäkään suomalaista bändiä. Kuitenkin, kun aloin käydä III-levyn ilmestyttyä aktiivisemmin myös keikoilla, oli pakko lopulta sanoa ihan ääneen, että Haloo Helsinki on rakkautta! Ja sillä tiellä taidetaan olla edelleen.

Ylipäätään musiikki on ollut sairastamisen aikana mulle suurin voimavara. Silloinkin kun ahdistus on sulkenut pimeimpään labyrinttiin, musiikki kuuluu kaiken läpi ja tönii sua tuntemaan. Edes jotain. Mä voin sanoa, että tää Haloo on ollut yks voimauttavimmista asioista mun sairastumisen jälkeen. Voimauttava sanan kaikessa merkityksessä ehkä neljännen levyn ilmestyttyä kun bändi alkoi itse sanoittaa tekstinsä. Biisien sanat vaan jotenkin uppoaa ja saa miettimään mikä elämässä on tärkeää.

Ei mulla muuta kun: iso kiitos näistä vuosista! Nähdään vuoden päästä!